Onko joku hankkimassa etelä-euroopasta kakkosasuntoa? Nyt kun lapset ovat aikuisia ja oma koti on maksettu.

Ei kakkos vaan ykkösasuntoa Nizzan seudulta. Suomeen jää vielä talviasuttavamökki tilapäiseksi asunnoksi. Myymme senkin jos haluamme jäädä etelään. 

Lisään vielä yhden tietämäni kauhutarinan Ranskan byrokratiasta, koskee tosin asunnon vuokraamista (en tiedä onko sama paradoksi myös asunnon ostamisessa, mutta yllättyisin jos ei olisi) ilman kallista, paikallista välikättä:

Ranskassa jotta voit vuokrata asunnon, sulla pitää olla nimenomaan ranskalainen pankkitili. Jotta voisit avata ranskalaiseen pankkiin tilin, sulla on oltava vakinainen osoite Ranskassa ja ranskalainen henkilötunnus (jonka saaminen myöskin edellyttää vakinaista osoitetta). 

Lisään vielä yhden tietämäni kauhutarinan Ranskan byrokratiasta, koskee tosin asunnon vuokraamista (en tiedä onko sama paradoksi myös asunnon ostamisessa, mutta yllättyisin jos ei olisi) ilman kallista, paikallista välikättä:

Ranskassa jotta voit vuokrata asunnon, sulla pitää olla nimenomaan ranskalainen pankkitili. Jotta voisit avata ranskalaiseen pankkiin tilin, sulla on oltava vakinainen osoite Ranskassa ja ranskalainen henkilötunnus (jonka saaminen myöskin edellyttää vakinaista osoitetta). 

Sama Italiassa.

Ensimmäinen hankinta (jos ei ole kyse lyhyistä lomareissuista) on codice fiscale eli verotunnus. Ilman sitä ei voi ostaa einä vuokrata mitään. Yleensä vaaditaan myös paikallinen pankkitili

En enää ikinä osta asuntoa.

Vuokralla olo on niin helppoa.

Kun eläkepäivät koittaa, aion vaihtaa varmaan maatakin joka talvi

Vierailija kirjoitti:

Ei. Omat vanhempani ostivat asunnon Espanjan Aurinkorannikolta samaan aikaan kun saivat lastenlapsia. "Äkkiäkös sinne lentää." Kävin siellä lasten kanssa tasan yhden kerran. Isäni ei myöskään tykännyt espanjalaisesta ruoasta vaan vaati äitiäni tekemään suomalaista kotiruokaa. Kumpikaan ei tykännyt espanjalaisesta kahvista vaan raahasi lentokoneessa matkalaukkutolkulla Juhla-Mokkaa. Upouusi kerrostaloasuntto oli talvella kylmä ja kostea (ja kesällä liian kuuma). Eivät viihtyneetkään. Panivat asunnon myyntiin. Kesti yli vuoden ennen kuin se meni kaupaksi, tappiolla. Kumpikaan vanhemmistani ei tietenkään osannut eikä oppinut espanjaa.

Joten hyvää matkaa sinullekin.

Nooh, aika erikoista vanhemmiltasi.

Meillä oli tilava kerrostaloasunto hyvin hoidetusta yhtiöstä .v.2013 alkaen. Maksoimme siitä silloin 400.000€. Koska pidimme kovasti alueesta, espanjalaisesta elämäntyylistä, ruoasta, hyvistä viineistä ja golfaamisesta, muutamaa vuotta myöhemmin ostimme rakenteilla olevan ison talon ja viime vuonna myimme huoneiston 835.000 eurolla. Asuntojen hinnat ovat nousseet täällä huimasti. Etenkin niiden hyvien ja tasokkaiden. Asunnot hyvällä merinäköalalla ovat arvokkaita, koska tilaa sellaisia rakentaa on enää hyvin rajoitetusti.

Kumpikaan asunnoistamme ei ollut eikä ole kylmä tai kostea, siitä pitää huolen moderni ilmastointisysteemi ja lattialämmitys. Eli jos on rahaa laittaa kunnolliseen asuntoon, on turha pelätä Espanjan talvia. Ja muutenkin, pääosin täällä on lämmintä ja kesällä tietysti kuumaa. Kukaan ei käske viettää täällä kesälomaa, jos kuumuudesta kärsii. Parhaimmillaan täällä elo on suomalaiseen rospuuttoaikaan. Itse nautin eniten syksyn tummista ja sametinpehmeistä, lämpimistä illoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas negatiivisia kommentteja.  Me ollaan jo 15 vuotta nautittu etelän lämmöstä, ympärivuotisesta ulkoilusta ja puutarhanhoidosta, halvoista elinkustannuksista ja lisääntyneestä matkailusta.  Sen olen kyllä huomannut että ellei viitsi maan kieltä opetella, ei pitkään viihdy koska jää ulkopuoliseksi.  

Ette tekään sinne varmaan joka vkl halua lentää edestakaisin?

Me lennämme keskimäärin kerran kuukaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Omat vanhempani ostivat asunnon Espanjan Aurinkorannikolta samaan aikaan kun saivat lastenlapsia. "Äkkiäkös sinne lentää." Kävin siellä lasten kanssa tasan yhden kerran. Isäni ei myöskään tykännyt espanjalaisesta ruoasta vaan vaati äitiäni tekemään suomalaista kotiruokaa. Kumpikaan ei tykännyt espanjalaisesta kahvista vaan raahasi lentokoneessa matkalaukkutolkulla Juhla-Mokkaa. Upouusi kerrostaloasuntto oli talvella kylmä ja kostea (ja kesällä liian kuuma). Eivät viihtyneetkään. Panivat asunnon myyntiin. Kesti yli vuoden ennen kuin se meni kaupaksi, tappiolla. Kumpikaan vanhemmistani ei tietenkään osannut eikä oppinut espanjaa.

Joten hyvää matkaa sinullekin.

Espanja on riskaabeli paikka laittaa rahoja kiinni asuntoon. Asunnonvaltaajien oikeudet menevät omistajan oikeuksien yli.

Tätä pelätään ihan turhaan. Jos on varaa ostaa kunnollinen kakkosasunto, pitää olla varaa myös hankkia kunnolliset turvajärjestelyt.

Ennaltaehkäisy on paras puolustus. Meillä 24/7 CCTV yksityisesti ja alueella lisäksi yhteinen ja häly menee suoraan keskukseen, joka hälyttää poliisit paikalle. Ovet ovat vahvistetut ja kunnollisilla lukoilla. Ei ole ollut ongelmia.
Koti pidetään asutun näköisenä aina, puutarhuri ja siivooja käyvät kerran viikossa ja lisäksi meillä käy firma, joka tarkistaa vähintään kerran kuukaudessa koko talon, systeemit ja että kaikki toimii kuten pitääkin. Firman kautta hoituvat myös kaikki pienet korjaukset ja remontit nopeasti ja luotettavasti.
Lakimies hoiti aikanaan kaikki puolestamme, niin asuntokaupat kuin espanjalaisen henkilötunnuksen hankkimisen.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin masokisti ja haluaisin kiusata itseäni stressaavalla ulkomaalaisella byrokratialla  jossa pitää osata puhua paikallista kieltä ja stressata itseäni mahdollisilla talonvaltaajilla, talon ylläpitokustannuksilla ja taas remonttimiesten hankinta vieraalla kielellä ja aina sama paikka minne mennä koska talo siellä niin joo, silloin ostaisin talon ulkomailta :). 

 

Mutta jos haluaisin huolettomasti nauttia lämmöstä kun mulle sopii vailla sitoumuksia, niin vuokraisin talon tai asunnon. Mutta mua ei oikeasti saisi asumaan edes kuukautta  ulkomailla, varsinkaan jossain eteläeuroopan tappohelteissä.

Olemme muuttaneet monta kertaa maasta toiseen ja aina on ollut itsestään selvää, että paikallinen kieli opetellaan heti ensi töiksi.

Kustannuksiin pitää tietysti varautua, ei mitään ilmaiseksi saa Suomessakaan. Ja mitä tulee lomiin samassa paikassa, ei asunnon omistaminen mitenkään velvoita lopettamaan muita lomia. Sinä aikana, kun meillä on ulkomaan asunto ollut, olemme lomailleet mm. Afrikassa kolmeen otteeseen, Meksikossa, Usassa, Mauritiuksella ja monissa Euroopan maissa. 
Mutta koska aikanamme olemme (joutuneet) matkustamaan niin paljon työnkin puitteissa, oli meillä ajatuksena nimenomaan se, että voimme kähteä lomalle vaikka ex tempore eikä tarvitse pakata mukaan mitään muuta kuin passi ja lompakko, puhelin ja iPad. Samasta syystä ei tulisi mieleenkään vuokrata omaisuuttamme muille, vaikka sillä hyvät rahat tekisikin.