Oletko koskaan jälkeenpäin ällistellyt, miksi ihmeessä ihastuit päättömästi (hetkeksi) johonkuhun?

Eiköhän tuota tapahdu aika yleisestikin.  Itseään ei aina ymmärrä, sekin on inhimillistä.

Olen. Varsinkin nuorena tuli ihastuttua ja yleensä se loppui lyhyeen kun selvisi että tyyppi on ihan hirveä. Vanhemmiten ei onneksi enää ihastu samalla tavalla.

Täytyy tunnustaa että olen, parikin kertaa.  Onneksi ovat silmät hyvin pian auenneet, eikä peruuttamatonta vahinkoa ole ehtinyt tapahtua.  Uskoisin, etten ole ainoa.

Oi kyllä!!!  Vaan kun se hurma on nopeasti syttynyt on se lähes yhtä nopeasti sammunut.  Onneksi.

Ei se kenestäkään huonoa ihmistä tee jos tällainen päätön ihastus iskee päin vastoin kuuluu ihmisluontoon.  Järjen voi kuitenkin ottaa mukaan kuvioon jossakin vaiheessa näin itse olen yrittänyt tehdä.

Kyllä, liian tuttua 🙈 Menee ihan ääripäästä toiseen. Ensin on niin ihana ja täydellinen, ja sitten kun ilmenee vaikka vaan joku ns. pienikään juttu/vika, niin koko ihminen alkaa ällöttää ja oma ihastuminen hävettää suunnattomasti, jota seuraa rajut itsesyytökset. Tämä käytös johtuu varmaan autismistani, tai dg ainakin vahvistaa sitä. 

Naisten kohdalla e-pillereiden käyttö selittää tätä ilmiötä, eli pilleripäissään etsitään neitimäistä miestä ja kun lopettaa pillerit, mies onkin luuseri ja aletaan etsiä miesmäistä miestä. Mutta mikä miesten kohdalla selittää samaa ilmiötä?

Ehkä vähän outo aloitus, koska ihminen ei aina hallitse tunteitaan ja siksi päättömyyksiäkin saatetaan tehdä tai ainakin tuntea selittämättömiä tuntemuksia seurustelun/ihastumisen saralla.  Kuten tuossa joku mainitsikin, järki toivottavasti voittaa jossakin vaiheessa, kun pitää hoksottimet aktiivisina.

Joo! Mulle kävi just noin! Ihan hulluna rakastuin puolet vanhempaan pomooni jota kuksin muutaman kerran. Kunnes totesin että ihan narsisti-psykopaatti tämä ihminen. Vaihdoin työpaikkaa. 

Tosi outoa. Miten ihmeessä tuohon haksahdin?

Olin uupunut kolmen alle kouluikäisen kotiäitiyteen, enkä nähnyt muuta ulospääsyä.

Katselin joku aika sit vanhoja valokuvia ja totesin että onpa exä ollut kyllä urpon näköinen jätkä 😬

Kyllä. Mutta syy oli olemassa, eli hän käyttäytyi äärettömän kauniisti ihan koko ajan.

Sitten kun rakastuin, hän alkoi näyttää sitä pimeää puolta ja raivokohtauksia.

En oikeastaan ihmettele niinkään paljon rakastumista, enemmänkin ihmettelen, miten joku osaa näytellä niin hyvin.

Ihastuin viime vuonna tulisesti.

Itse tunnen kaiken ihan liikaa, tyyppi oli päinvastainen, oikein mikään ei tuntunut häntä hetkauttavan.

Kai se on jotain ihailua itseltä, olisin voinut ehkä oppia vähän sitä huoletonta elämän asennetta.

Asia jäi harmittamaan tosi paljon ja pitkäksi aikaa, edelleen mietityttää.

Mutta varmasti käytännön elämässä oltais otettu yhteen jatkuvasti.

No totta kai. Ei ihastumiselle vaan mitään mahda. Järki yrittää huutaa korvaan, ei kun ei, sydän vaan loimuaa ihan omia roihujaan. Taisikin olla narsku koko mies. 

Oon mä miettinyt mut ei se ihastus oo edelleenkään kadonnut. Joskus joku kolahtaa vaan jokaisella sielun sopukalla. Ikävintä tässä on se, että en saanut ajoissa kerrottua tunteistani. Tai voishan sitä kai edelleenkin kertoa mutta jännittää liikaa. N30+

Jos on kovin yksinäinen niin voi sen vuoksi ihastua ilman että heti huomaa varoitusmerkkejä.

Joskus vaan kemiat vetävät puoleensa.

Lukuisia kertoja elämässäni. Noin 10 kertaa sanoisin. Olen 32-vuotias ja nämä ovat tapahtuneet viimeisen 15 vuoden sisällä kaikki. Minulla ei ole diagnoosia asiaan liittyen mutta ”ihastuminen” on itselleni yksi kauheimmista tunteista. Se on niin kokonaisvaltainen. En tosin ole aivan varma että onko kyse edes näissä ollut pelkästään ihastumisesta vaan sanoisin että siinä on ollut jonkinlaista pakkomiellettäkin mukana. Olen kaksi kertaa tällaisten ihastusten takia joutunut jopa sairauslomalle.

Ensimmäinen näistä kerroista oli kaikkein pahin. Olin 18-vuotias ja täysin seksuaalisesti kokematon. Tämä toinen oli 25 ja kokenut. Yhdessä oloamme kesti noin puoli vuotta. Ensimmäinen kuukausi meni kivasti mutta sen jälkeen minulle selvisi millainen ihminen oli kyseessä. Hän petti, valehteli, nöyryytti, syyllisti ja kohteli minua kaikin tavoin niin kuin olisin ollut paskaa. Olin varmasti itse jossain määrin rasittava ja takertuva mutta koen edelleen melkein 15 vuoden jälkeen että hän käytti minua hyväksi. Olin todella kiintynyt häneen ja uskoin että kuulumme yhteen. Ajatukset olivat hänessä melkein 24/7 silti ja yritin olla hänelle mahdollisimman hyvä. Lopulta silmäni aukesivat.  

Muut kerrat ovat kaikki olleet myös enemmän tai vähemmän rankkoja mutta niissä minua ei kohdeltu huonosti. Niissä olen vain ihastunut ihan käsittämättömän nopeasti ihmisiin jotka olen tavannut tyyliin yhden ainoan kerran.

Vierailija kirjoitti:

Lukuisia kertoja elämässäni. Noin 10 kertaa sanoisin. Olen 32-vuotias ja nämä ovat tapahtuneet viimeisen 15 vuoden sisällä kaikki. Minulla ei ole diagnoosia asiaan liittyen mutta ”ihastuminen” on itselleni yksi kauheimmista tunteista. Se on niin kokonaisvaltainen. En tosin ole aivan varma että onko kyse edes näissä ollut pelkästään ihastumisesta vaan sanoisin että siinä on ollut jonkinlaista pakkomiellettäkin mukana. Olen kaksi kertaa tällaisten ihastusten takia joutunut jopa sairauslomalle.

Ensimmäinen näistä kerroista oli kaikkein pahin. Olin 18-vuotias ja täysin seksuaalisesti kokematon. Tämä toinen oli 25 ja kokenut. Yhdessä oloamme kesti noin puoli vuotta. Ensimmäinen kuukausi meni kivasti mutta sen jälkeen minulle selvisi millainen ihminen oli kyseessä. Hän petti, valehteli, nöyryytti, syyllisti ja kohteli minua kaikin tavoin niin kuin olisin ollut paskaa. Olin varmasti itse jossain määrin rasittava ja takertuva mutta koen edelleen melkein 15 vuoden jälkeen että hän käytti minua hyväksi. Olin todella kiintynyt häneen ja uskoin että kuulumme yhteen. Ajatukset olivat hänessä melkein 24/7 silti ja yritin olla hänelle mahdollisimman hyvä. Lopulta silmäni aukesivat.  

Muut kerrat ovat kaikki olleet myös enemmän tai vähemmän rankkoja mutta niissä minua ei kohdeltu huonosti. Niissä olen vain ihastunut ihan käsittämättömän nopeasti ihmisiin jotka olen tavannut tyyliin yhden ainoan kerran.

Kuin omasta kynästä ja autismitutka piippaa vahvasti. T. Autisti

En, koska se olisi tosi noloa. Mieluummin unohdan tuommoiset hetken huumat ja hömpötykset. Aikansa kutakin, annan armoa itselleni.