Keinoja, joilla saada sosiaalityöntekijöiden huoli heräämään

Vierailija kirjoitti:

Huh! Onneksi en enää ole lastensuojelussa töissä. Osa vanhemmista oli ihan hei-hei. Ja nimenomaan yleensä juuri ne, joiden mielestä heissä ei ollut mitään vikaa, vaikka lapsi oireili pahasti. 
Milloin vika oli sossussa, milloin opettajassa/ koulussa/ psykiatriassa/ naapurissa jne., mutta ei milloinkaan vanhemmissa itsessään. 
Oli suuri helpotus lähteä muualle töihin.  

-Never again-

Sehän se juuri on. Syyllistetään naapureita, opettajia yms., vaikka vanhemmat itse ovat ne syylliset. Riehuvat, kuin hullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisolla on pysyvä mielenterveyden diagnoosi. Kyllä, tästä tulee ennakoiva lastensuojeluilmoitus, vaikka olisi hoidossa, ja toisella vanhemmalla ei mitään ongelmia, vaan päinvastoin kaikki niin kunnossa kuin voi olla: on omistusasunto, lapset edellisestä suhteesta, vakityö ja säästöjä. Eihän näillä niin mitään väliä, kun toisella on joskus ollut pakka sekaisin.

 

Ei ihme, ettei apua uskalleta hakea, kun vaikeuttaa elämää vielä vuosia myöhemmin. Onhan näillä tapauksilla tietenkin aina riski uusiutumiselle, mutta vaarallisempaa on jättää hakematta apua sen takia, että nämä merkinnät papereissa aiheuttaa ongelmia muillakin elämän osa-alueilla, esim. terveydenhuollossa ei oteta muita asiaan liittymättömiä terveysongelmia tosissaan.

 

Väsymyksestä ei myöskään kannata valittaa neuvolassa. Lasu tulee ovelle, mutta apua ei kuitenkaan saa. Kukaan ei vahdi koliikkivauvaa yöllä, kukaan ei auta lastenhoidossa päivällä, että saisi levätä, kukaan ei auta kotitöissä, jotta voisi keskittyä lapsiin. Se, että joku tulee istumaan sohvalle ja kysymään miten menee, on oikeasti vitsi. Olen henkilökohtaisesti lasun kanssa asioinut parikin kertaa ja kysynyt uteliaisuuttani tukitoimista - eikä niitä oikeasti ole. 

Täysin avutta jäämisen ja sijoituksen välillä ei ole oikeastaan minkäänlaisia konkreettisia tukitoimia, joista olisi vaikka väsyneelle/uupuneelle yh:lle. Se että joku istuu sohvalle pariksi tunniksi jututtamaan, ei auta ketään ja jos keskusteluapua tarvitsee, oikea osoite on silloin terapia, ei sossu.

Tämä olisikin mielenkiintoinen tietää, että miksi kannattaa ottaa sossuun yhteyttä väsymyksen takia, jos ainoa asia mitä sieltä voidaan tehdä, on ottaa lapset huostaan?

Miksi ei ole olemassa sellaista apua jota tuossa luetellaan: että joku katsoisi lapsia kun käy kaupassa tai nukkuu jonkin aikaa tms. Ainoa ”apu” on ottaa lapset huostaan? Ihan järjetöntä.

Ei kannatakaan. Kannattaa yrittää hakea vaikka tukiperhettä kunnan sivuilta ilman sossun sotkemista asiaan, mutta kun niistäkin on huutava pula.

Ennen perhetyö teki näitä asioita, esim. tiskasi tai vei lapset leikkipuistoon, että vanhempi sai levätä, mutta kun kysyin näistä, vastaus oli, että ei kuulu nykyään perhetyön toimenkuvaan. Heidän työnsä on sitä, että keskustellaan mitä vanhempi voi tehdä itse. Ei hoideta lapsia edes paria tuntia, ei auteta kotitöissä, eikä etenkään yöllistä hoitoapua saa, jos ei yksityisesti sitä palkkaa ja voit arvata kuinka monella Suomessa on varaa sellaista apua palkata ja onko sitä edes olemassa (pois lukien tukiperheet), vaikka olisi varaa sellaiseen.

Sijoittaminen on kaiken lisäksi kallista, yksi lapsi maksaa pari tonnia kuussa. Ei vanhempi saa kuin satasen lapsilisän. Miksi ei tästä välimaastosta löydy sellaisia tukitoimia, joilla tuetaan lapsen asumista kotona ja vanhempien jaksamista? Tulisi huomattavasti halvemmaksi vaikka muutaman satasen panostus kuussa kuin että tilanne menee niin huonoksi, että sijoitusta tarvitaan. Monet sellaiset, jotka apua tarvitsisivat, eivät sitä oikeasti saa, koska ainoa "apu" on sijoitus. Sen pelossa apua ei sitten haeta ollenkaan ja se näkyy ihmisten hyvinvoinnissa, sekä lasten että vanhempien.

Tein itse ison työn, että selvisin kahden päiväkoti-ikäisen lapsen yh:na nykytilanteeseen, jossa kaikki on hyvin, mutta kaikki ei selviä.

Lapsen äidin isään kohdistama kostotoimenpide saa myös lasun hyökkäämään isän kimppuun.

Perheissä, joissa toisella on autismia, tai asperger, tarvitaan usein apua. Autisti väsyy helposti lapsiarkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisolla on pysyvä mielenterveyden diagnoosi. Kyllä, tästä tulee ennakoiva lastensuojeluilmoitus, vaikka olisi hoidossa, ja toisella vanhemmalla ei mitään ongelmia, vaan päinvastoin kaikki niin kunnossa kuin voi olla: on omistusasunto, lapset edellisestä suhteesta, vakityö ja säästöjä. Eihän näillä niin mitään väliä, kun toisella on joskus ollut pakka sekaisin.

 

Ei ihme, ettei apua uskalleta hakea, kun vaikeuttaa elämää vielä vuosia myöhemmin. Onhan näillä tapauksilla tietenkin aina riski uusiutumiselle, mutta vaarallisempaa on jättää hakematta apua sen takia, että nämä merkinnät papereissa aiheuttaa ongelmia muillakin elämän osa-alueilla, esim. terveydenhuollossa ei oteta muita asiaan liittymättömiä terveysongelmia tosissaan.

 

Väsymyksestä ei myöskään kannata valittaa neuvolassa. Lasu tulee ovelle, mutta apua ei kuitenkaan saa. Kukaan ei vahdi koliikkivauvaa yöllä, kukaan ei auta lastenhoidossa päivällä, että saisi levätä, kukaan ei auta kotitöissä, jotta voisi keskittyä lapsiin. Se, että joku tulee istumaan sohvalle ja kysymään miten menee, on oikeasti vitsi. Olen henkilökohtaisesti lasun kanssa asioinut parikin kertaa ja kysynyt uteliaisuuttani tukitoimista - eikä niitä oikeasti ole. 

Täysin avutta jäämisen ja sijoituksen välillä ei ole oikeastaan minkäänlaisia konkreettisia tukitoimia, joista olisi vaikka väsyneelle/uupuneelle yh:lle. Se että joku istuu sohvalle pariksi tunniksi jututtamaan, ei auta ketään ja jos keskusteluapua tarvitsee, oikea osoite on silloin terapia, ei sossu.

Tämä olisikin mielenkiintoinen tietää, että miksi kannattaa ottaa sossuun yhteyttä väsymyksen takia, jos ainoa asia mitä sieltä voidaan tehdä, on ottaa lapset huostaan?

Miksi ei ole olemassa sellaista apua jota tuossa luetellaan: että joku katsoisi lapsia kun käy kaupassa tai nukkuu jonkin aikaa tms. Ainoa ”apu” on ottaa lapset huostaan? Ihan järjetöntä.

Ei kannatakaan. Kannattaa yrittää hakea vaikka tukiperhettä kunnan sivuilta ilman sossun sotkemista asiaan, mutta kun niistäkin on huutava pula.

Ennen perhetyö teki näitä asioita, esim. tiskasi tai vei lapset leikkipuistoon, että vanhempi sai levätä, mutta kun kysyin näistä, vastaus oli, että ei kuulu nykyään perhetyön toimenkuvaan. Heidän työnsä on sitä, että keskustellaan mitä vanhempi voi tehdä itse. Ei hoideta lapsia edes paria tuntia, ei auteta kotitöissä, eikä etenkään yöllistä hoitoapua saa, jos ei yksityisesti sitä palkkaa ja voit arvata kuinka monella Suomessa on varaa sellaista apua palkata ja onko sitä edes olemassa (pois lukien tukiperheet), vaikka olisi varaa sellaiseen.

 

Sijoittaminen on kaiken lisäksi kallista, yksi lapsi maksaa pari tonnia kuussa. Ei vanhempi saa kuin satasen lapsilisän. Miksi ei tästä välimaastosta löydy sellaisia tukitoimia, joilla tuetaan lapsen asumista kotona ja vanhempien jaksamista? Tulisi huomattavasti halvemmaksi vaikka muutaman satasen panostus kuussa kuin että tilanne menee niin huonoksi, että sijoitusta tarvitaan. Monet sellaiset, jotka apua tarvitsisivat, eivät sitä oikeasti saa, koska ainoa "apu" on sijoitus. Sen pelossa apua ei sitten haeta ollenkaan ja se näkyy ihmisten hyvinvoinnissa, sekä lasten että vanhempien.

 

Tein itse ison työn, että selvisin kahden päiväkoti-ikäisen lapsen yh:na nykytilanteeseen, jossa kaikki on hyvin, mutta kaikki ei selviä.

Mikä se apu sitten olisi, jos ajatellaan, että lapsen saa sinne päiväkotiin päiväksi. Siellä lapsi saa hoitoa ja tulee ruokituksi. Kotona ehtii pari tuntia olla hereillä ja nukkumaan. Tai koululaisella on se koulu. Mutta kun tämäkään ei riitä, vaan siellä kotona oleva vanhempi silti uupuu ja pitäisi saada joku ilmainen piika pesemään vessaa. 

Pitää selvittää tekoälylle syötetyt avainsanat ja käyttää niitä jotta järjestelmä herää.

Ole kiinnostava ihminen, aiheuta kateutta.

Kaiken maailman sossurälssit todistavat tarpeellisuuttaa kiusaamalla ihmisiä. On jo valtio valtiossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisolla on pysyvä mielenterveyden diagnoosi. Kyllä, tästä tulee ennakoiva lastensuojeluilmoitus, vaikka olisi hoidossa, ja toisella vanhemmalla ei mitään ongelmia, vaan päinvastoin kaikki niin kunnossa kuin voi olla: on omistusasunto, lapset edellisestä suhteesta, vakityö ja säästöjä. Eihän näillä niin mitään väliä, kun toisella on joskus ollut pakka sekaisin.

 

Ei ihme, ettei apua uskalleta hakea, kun vaikeuttaa elämää vielä vuosia myöhemmin. Onhan näillä tapauksilla tietenkin aina riski uusiutumiselle, mutta vaarallisempaa on jättää hakematta apua sen takia, että nämä merkinnät papereissa aiheuttaa ongelmia muillakin elämän osa-alueilla, esim. terveydenhuollossa ei oteta muita asiaan liittymättömiä terveysongelmia tosissaan.

 

Väsymyksestä ei myöskään kannata valittaa neuvolassa. Lasu tulee ovelle, mutta apua ei kuitenkaan saa. Kukaan ei vahdi koliikkivauvaa yöllä, kukaan ei auta lastenhoidossa päivällä, että saisi levätä, kukaan ei auta kotitöissä, jotta voisi keskittyä lapsiin. Se, että joku tulee istumaan sohvalle ja kysymään miten menee, on oikeasti vitsi. Olen henkilökohtaisesti lasun kanssa asioinut parikin kertaa ja kysynyt uteliaisuuttani tukitoimista - eikä niitä oikeasti ole. 

Täysin avutta jäämisen ja sijoituksen välillä ei ole oikeastaan minkäänlaisia konkreettisia tukitoimia, joista olisi vaikka väsyneelle/uupuneelle yh:lle. Se että joku istuu sohvalle pariksi tunniksi jututtamaan, ei auta ketään ja jos keskusteluapua tarvitsee, oikea osoite on silloin terapia, ei sossu.

Tämä olisikin mielenkiintoinen tietää, että miksi kannattaa ottaa sossuun yhteyttä väsymyksen takia, jos ainoa asia mitä sieltä voidaan tehdä, on ottaa lapset huostaan?

Miksi ei ole olemassa sellaista apua jota tuossa luetellaan: että joku katsoisi lapsia kun käy kaupassa tai nukkuu jonkin aikaa tms. Ainoa ”apu” on ottaa lapset huostaan? Ihan järjetöntä.

Kyllä sellaista apua on, se on nimeltään lapsiperheiden kotipalvelu ja sitä saa koko Suomessa. Puhutte asioista joita ette tiedä. 

Mä luulen että mum massimuija asene oli se ongelkma, jost akaikki alkoi. Alko ei ole olut meilä mikää ongelmka.