Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Neuvokaa naista! Parisuhdelöpinää
26.05.2007 |
Mies ärsyttää. Ihmetelen, miksi olen mennyt tyypin kanssa naimisiin ja hankkinut kaksi lasta. Yrittäjinä ollaan aina yhdessä, sekin tietysti hieman rassaa. Koen olevani velvoitettu olemaan aina töissä, siis kotihommissakin. Mieheni pitää itsestäänselvyytenä siivoamista, ruoanlaittoa jms. MITÄÄN ei tapahdu, ellen pyydä toistuvasti tai suoranaisesti käskytä. Mieheni tuntuu yhdestä lapsista, vaikka nämäkin ovat oma-aloitteellisempia isäänsä verrattuna.
Toisaalta, jollain tavalla arvostan miestäni. Hän on raitis, luotettava ja uskollinen. Piirteitä, jotka ovat ainakin av:ta lukiessa melko harvinaisia. Lapset ovat hänelle tärkeitä ja hän osoittaa sen myös. Minuakin hän hokee rakastavansa, mutta koen lorun olevan pelkkiä sanoja. Minulle ne ovat yhdentekeviä, koska se rakkaus ei näy teoissa ja auttamisessa. Olen väsynyt, puhki ja joka päivä vähintään ärtynyt ellen suorastaan vihainen.
Mielestäni avioliitossa pitäisi arvostaa toista, eikä tarkoituksella aiheuttaa puolisolleen pahaa mieltä tai ärsyttää tätä tahallaan. Ollaan kuitenkin aikuisia ihmisiä, mutta meheni olettaa edelleen minun laittavan hänen sohvan viereen tiputtamansa likaiset sukat ja hajonneen sanomalehden, saati likaiset astiat paikoilleen. Olen pyytänyt häntä kauniisti siistimään edes omat jälkensä, mutta ei, ei onnistu. Koen tämä itseni halveksumisena, ettei minulla ole mitään arvoa. Kirkkaasti tämä ilmeni äitienpäivän, kun minua ei muistettu millään lailla. Äidilleen mies osti ruusuja, minulle ei mitään.
Olen pyytänyt miestäni auttamaan, kertonut hänelle tunteistani ilman minkäänlaista vaikutusta. Nytkin ukko nukkuu rankan työviikon päätteeksi. Minä olen siivonnut, pyykännyt, tehnyt ruoat jne. Koen koko ajan antavani, ilman että saan mitään tankattavaa itselleni.
Seksi ällöttää, koen sen olevan pelkkä velvollisuus. Olenkin päättänyt aloittaa selibaatin. Koska passaan ja palvelen, kehoani en enää anna.
Onko ketään samassa tilanteessa ollutta, mikä teillä on auttanut. Rautalangasta vääntelykö vai avioero?
Kommentit (4)
mies on saanut sen mallin kotoaan. jos äiti on aina lapsuudessa passannut poikansa ja miehensä, mies odottaa sen jatkuvan vaimon myötä.
Meillä myös tilanne aivan samanlainen. En ole enää aikoihin jaksanut väsyttää itseäni nalkuttamalla asioista mitkä häiritsee. Olen huomannut että pääsen paljon paljon helpommalla kun teen kaiken itse! Joskus saatan sanoa että olisin niin onnellinen kun tulen töistä, jos vaikka täällä olisi imuroitu tai puhtaat pyykit viikattu ja lajiteltu kaappeihin.
joskus näin myös sitten toteutuu ja sitten kiitän ja kehun miestäni(ylitsevuotavasti) ja seuraavan kerran onkin jo tapahtunut edistystä!
Miehet ovat niin helppoja mairitella tekemään mitä haluaa!! Tosin laatu ei välttämättä ole aina paras mahdollinen, mutta ei jaksa enää siitäkään välittää.. kyllä tämä helpottaa kun lapset kasvavat.. ei ole niin paljon enää pyykkiä ja sotkuja mitä selvittää!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paitsi, että mies ei ostanut edes äidilleen mitään.
Ei mitään ruokailun yhteydessä löpinää vaan niin että menet sohvanviereen ja sanot vakavana että nyt on vakavan keskustelun paikka. Sammutat myös telkkarin. Sitten kerrot että olet puhki jne.
Alue: Aihe vapaa
Konkreettinen, vaikka paperille kirjattu työnjako kotitöistä.
Joku rangaistuksen tapainen, jos ei kanna vastuutaan, esim toisenkin hommia seuraavalla viikolla tms.
Meillä vähän auttaa, että jotkut hommat ovat ajan myötä siirtyneet miehelle, ja nyt yritän varovasti jatkaa samalla linjalla. Mutta missään nimessä emme ole samalla viivalla; minulla on päävastuu lapsista kaikilta osin, ja lapsien ruokkimista ja hoitoa ei voi väsyneenä siirtää toiselle päivälle.
Olen myös joskus ajatellut, että ehdotan avioliittoneuvojalla käyntia. Jos se herättäisi tajuamaan, miten kireällä olen. Miehelle olisi varmaan tuo pahempi uhkaus kuin mikään muu ;o)