lapseni menee tarhaan, jossa on ILKEÄ, pahansuopa tyttö:(

Etkö itse jaksa enään hoitaa?

2v on pieni!!!

Kyllä sinä kerkiät töitä tehdä vielä vuodenkin päästä.

Rahasta jos on kiinni niin silloin olisi kannattanut miettiä ennen lapsen tekoa onko siihen varaa.

Voi,voi pientä hellantelttuasi..

ja sanoisin tekeväni lastensuojeluilmoituksen heidän perheestään jos tuuppiminen ja ilkeily ei lopu.

on se, että ilkeitä lapsia on olemassa. Aika usein heistä kasvaa kusipäisiä aikuisia, ei tosin aina. Vanhemmat vaikuttavat aivan kädettömiltä näiden tapausten kanssa.



Minua harmittaisi jo lapseni tarharyhmässä olisi tuollainen ilkiö, onneksi ei ole. Asialle on todella vaikea tehdä mitään.



Ap:n tapauksessa positiivinen puoli lienee se, että ongelmatapaus siirtyy ehkä pian eskariin.

Aina kun tulee ongelmia, otetaan lapsi mamman helmoihin kotiin. Tuolla menetelmällä helmoissa tulee ahdasta vielä 20 vuodenkin päästä.

Olisin huolestunut ennemminkin päiväkodin hlökunnan ammattitaidosta ja työmoraalista, kuin lapsen ilkeistä teoista, jos tämmöinen UHKA koetaan.

Kyllä ne teidänkin kullanmurut keksivät ilkeyksiä. päiväkodissa töissä ollessa ei ole osunut vielä kodalle sellaita kullanmurua jota ei koskaan tarvitsisi kieltää.



Inhoan eniten niitä " herkkien" lasten vanhempia, joille pitää tehdä tarkka selonteko jokaisesta lasten välisestä erimielisyydesta ja selittää kuinka tämä " traumatisoiva" kokemus käsiteltiin heidän kullannupun kanssa. Ettei vaan jää mitään ongelmia. Ja sitä asiaa saatetaan puida viikko tolkulla.

ilkeitä ihmisiä on maailmassa aina.



Tarhan ja koulun henkilökunnan pitäisi kyllä pystyä pitämään näillekin kuria toisia lapsia suojellakseen.

tottakai kaikki lapset tekevät silloin tällöin tuhmuuksia ja heitä pitää kieltää ja ojentaa.



Itse olen kyllä todennut, että " tavanomaisen tuhmuuden" harrastajien lisäksi on olemassa OIKEASTI ilkeitä lapsia, joilla ei ole mitään estoja esim. toisten lasten kiusaamiseen, eläinten rääkkäämiseen ym. julmuuteen.

Ilkeys tuskin on mikään synnynäinen ominaisuus, vaan tapahtumien ja olosuhteiden tulos. Pieni lapsi (tarhaikäinen) on vielä " parannettavissa" asianmukaisella kasvatuksella. Sen takia jotenkin kalskahtaa tuo ilkeäksi leimaaminen.

vastauksena siihen, että miksi menen töihin:



SIKSI, että olen yksin lapsen kanssa, joka on minussa kiinni kuin takiainen, pelkää kaikkia muita ihmisiä, siis suurinpiirtein kasvanut reiteeni kiinni, ja LUULEN, että jos vielä vuoden jatkaisin kotona kaksin, olisi lapsi vielä enemmän kiinni minussa ja vielä vaikeampi irrottautua äidistä..



+se sosiaalinen kehitys ja taidot, joita tarhassa oppii. haluan, että lapsi pysyy kehityksen normaalilla tasolla ja oppii asioita.. toisethan menevät tarhaan jo vuodenkin ikäisinä, ja ovat siten paaaljon edellä kaikissa taidoissa sun muuta.



nyt varmaan saan ryöpyn niskaani, mutta teen tämän siis siksi, että luulen sen olevan hyväksi juuri minun lapselleni.



JA VOI TOKI OLLA, ETTÄ OLEN VÄÄRÄSSÄKIN. aika näyttää. jos menee tarhassa olo liian vaikeaksi, voin toki aina jäädä töistä vielä hoitovapaalle hetkeksi, ja jatkamme vain muutaman tunnin osapäivähoidossa. ?





ap

nyt aloitan juuri tämän takia" VAIN" OSA-AIKAISENA, 6H/PÄIVÄ.

oikeasti ilkeää lasta. Kyllä ne pienet kovanaamatkin ovat aika herkkiä kun kovemmin komentaa. Ja omaa pahaaoloaanhan suurin osa oireilee. Joten nappaan syliin ja juttelen.



Opintojen aikana varmaan parhaiten jäänyt mieleen tuo lapsen leimaaminen. miten opet ja muut vanhemmat luokittelevat lapset ilkeiksi ja kilteiksi ja sitten olettivat näiden myös näin käyttäytyvän. Ja tällätavoin myös vahvistavan tätä käytöstä. Esimerkkinä kuinka jostain rtappelusta syytettiin jo lasta joka ei edes ollut paikalla jne.

Vankilat ovat täynnä olosuhteiden uhreja.

Se kun tuntuu olevan joidenkin tavoittelema visio

Minulla ainakin heräsivät sympatiat heti tätä " ilkimystä" kohtaan. Miksi hänen annetaan käyttäytyä niin, eikö tajuta, että lapsi itsehän siitä eniten kärsii, jos saa " pahiksen" maineen vieraiden aikuisten silmissä jo ennen kuin kyseiset aikuiset ovat lapsen kanssa henkilökohtaisesti olleet missään kontaktissa. Ja kun aikuisella on valmiiksi ennakkoasenne, on varsin selvää että ap:kin näkee tytön käytöksessä vain ne ikävät puolet eikä taatusti osaa ajatella että varmasti suuren osan ajasta sekin lapsi käyttäytyy ihan ikäisensä lailla ja normaalisti... Miten voi aikuinen olla noin ajattelematon?

Kai se on ihmisen ikä ja rikosvastuullisuusraja, joka muuttaa ihmisen ilkeäksi. Lapsi on viaton, vastuuton ja syytön, opettelee maailmaa ja siinä elämistä, missä aikuinen sanelee hyvin pitkälti käyttäytymisnormit. Lapsen ilkeät teot ovat siis aikuisen vastuulla, eikä lasta voi todellakaan sanoa ilkeäksi. Mustavalkoisesti voit yhdistää tämän ajatuksen koskemaan aikuisia rikollisiakin, jos niin tahdot.