Montako vuotta suostuisit/kestäisit olla työtön ennen kuin suostuisit vaihtamaan kokonaan alaa?
Tuli vain mieleen linkediniä selaillessa. Joku henkilö oli kolmatta vuotta työttömänä. Korkeasti koulutettu, mutta kulttuurialalle, jossa työpaikkoja on vähän.
Itsellänikin on amk tutkinto eräältä kulttuurialan linjalta. Olen vuosia sitten jo päättänyt, että oli kiva harrastus, mutta kun rahaa tarvii, niin täytyy olla joku muukin ala plakkarissa.
Mutta miten te muut? Kauanko hakkaisitte päätä seinään, vai luovuttaisitteko ikinä?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun piti aikoinaan opiskella uudelle alalle, mutta en saanut työkkäriltä lupaa
Ihanaa, että annat valtion päättää puolestasi mitä teet!
Jollain pitää elää silloin kun opiskelee
Vaihdoin alaa kaksikin kertaa, ei auttanut, edelleen työtön. Kertokaa se taiaomainen koulutus millä irtoo ainakin 70% todennäköisyydellä töitä heti valmistumisen jälkeen?
Olen luonnontieteellisesti koulutettu ja tehnyt duunarin hommia. Nyt olen ollut 3 vuotta työttömänä, eikä kiirettä töihin. Arvostan vapaa-aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Työkokemus ratkaisee loppukädessä valinnan paitsi julkisella puolella. Tutkinto voi olla vaikka orakkaiden kasvattamisesta mutta työura tehtynä systeemikehittäjänä.
Uudelleenkouluttautuminen ei ole työttömänä mikään tahdon asia. Jos lupaa ei irtoa opiskella työttömyyskorvauksella niin jää alanvaihto haaveeksi. Valitettavasti valtaosa hakemuksista hylätään. Itse onnistuin opiskelemaan duunariammatin töitten ohella juuri ennen kuin jäin työttömäksi. Onhan tässä pätkä jos toinenkin ollut mutta vihaan työtäni sekä siitä maksettua huonoa palkkaa. Onneksi eläkeikä on lähellä eli viiden vuoden päässä. En jaksa tätä työtä enkä kykene fyysisesti tähän kovin pitkään. Kaikesta huolimatta olen kiitollinen että töitä on. Yritin saada luvan opiskella työllistävä amk-tutkinto, en saanut koska mulla on jo yksi tutkinto. On niin mutta mitä iloa siitä on kun en saa alan töitä?
Ei ratkaise. Oma sukulainen menee edelle, vaikka ei olisi ollenkaan kouluja käynyt eikä yhtään työkokemusta. Sukupuolikin ratkaisee. Esimerkiksi nainen päättää, että nyt minä palkkaan miehen kun tuo mies palkkasi naisen. Kokemuksella ja koulutuksella ei ole väliä Suomessa.
Suurin osa suomalaisista suorastaan palaa halusta vaihtaa alaa vaikka olisivat turvallisessa vakuduunissakin.
Saa olla todella naivi kun kuvittelee että aikuinen jolla on aikuisen kiinteät menot, yleensä perhettäkin voi ihan tuosta vain "vaihtaa alaa" kun yritykset tulevat oikein kotiovelta anelemaan sitä duuniin johon sillä ei ole sen paremmin koulutusta kuin kokemustakaan.
Sellaista alaa ei tällä hetkellä Suomessa juuri ole johon ei palkkaisi yhdellä ilmoituksella bussilastillisen juuri tämän alan kokeneita (korkea)koulutettuja että kyselpä sinä "miksi suomalaiset eivät vaan vaihda kokonaan toiselle alalle".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on harha, että töihin vain mennään.
Miten niin? Jos puhun siitä, että joillakin tutkinnoilla työllistyminen voi olla todella vaikeaa ja mietin, että missä vaiheessa ihmiset antaa periksi ja kouluttautuu uudelleen helpommin työllistävälle alalle, niin miten saat sen väännettyä noin.
Ja on niissä aloissa oikeasti eroja. Aivan varmasti helpommin työllistyy jonain sähkärinä, kuin esim. Sirkustaiteilijana.
Mihinkään koulutukseenkaan ei vain mennä, ei mitään takuuta ole, että töitä löytyy toiseltakaan alalta. Jos ei yhtään ole taipumuksia sähkäriksi, niin koulusta ei pääse läpi tai vaikka pääsisi, ei tule pärjäämään siinä työssä.
Kauppaan on muuten vaikea päästä töihin. Yhtä vaikea kuin 90-luvulla. Käytännössä töihin otettiin vain omat lapset. Jos äiti oli töissä kaupassa niin oma tytär tai poika sai töitä muuten ei. Tuhansia hakijoita. Kaupan myyjän ja hyllyttäjän työt ovat suosittuja.