Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Montako vuotta suostuisit/kestäisit olla työtön ennen kuin suostuisit vaihtamaan kokonaan alaa?
18.08.2026 |
Tuli vain mieleen linkediniä selaillessa. Joku henkilö oli kolmatta vuotta työttömänä. Korkeasti koulutettu, mutta kulttuurialalle, jossa työpaikkoja on vähän.
Itsellänikin on amk tutkinto eräältä kulttuurialan linjalta. Olen vuosia sitten jo päättänyt, että oli kiva harrastus, mutta kun rahaa tarvii, niin täytyy olla joku muukin ala plakkarissa.
Mutta miten te muut? Kauanko hakkaisitte päätä seinään, vai luovuttaisitteko ikinä?
Kommentit (27)
Minä menin kauppaan töihin kun oman alan töitä ei ollut, siellä pari vuotta ja sain oman alani töitä. Mutta mikäli pitäisi uudelleen kouluttautua niin sekään ei ole kaikilla mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä menin kauppaan töihin kun oman alan töitä ei ollut, siellä pari vuotta ja sain oman alani töitä. Mutta mikäli pitäisi uudelleen kouluttautua niin sekään ei ole kaikilla mahdollista.
Kyllähän työttömänä saa uuteen ammattiin opiskella. Ei välttämättä toista korkeakoulututkintoa, mutta duunariksi.
Ap:lla on harha, että töihin vain mennään.
Tiedän että mun alalta ei työt lopu mutta rekrytointi riippuu siitä kuinka paljon resursseja mikäkin virasto saa. Oon tosin valmis muuttamaan työn perässä. Yhtään en tiedä missä ehkä muutaman kk päästä asun :) Tai sitten asun edelleen nykyisessä paikassa jos en oo saanut töitä. Mut ei lapsia tai miestä ni mikään ei sinänsä pidättele. Etelä-Suomessa haluisin kuitenkin pysyä. N30+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä menin kauppaan töihin kun oman alan töitä ei ollut, siellä pari vuotta ja sain oman alani töitä. Mutta mikäli pitäisi uudelleen kouluttautua niin sekään ei ole kaikilla mahdollista.
Kyllähän työttömänä saa uuteen ammattiin opiskella. Ei välttämättä toista korkeakoulututkintoa, mutta duunariksi.
Toki ellei satu jo olemaan pari tutkintoa kun jää työttömäksi, osalla on. Valitettavasti uusi tutkintokaan ei ole mikään tae että työpaikka löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä ole ajatellut noin. Olen etsinyt koko ikäni töitä, kaikenlaisia, luovastikin. Ja vaihtanut alaa usein. Ja aina on alan vaihtojen välillä joutunut kärsimään työttömyyttä tai opiskelijan budjettia hetken.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on harha, että töihin vain mennään.
Miten niin? Jos puhun siitä, että joillakin tutkinnoilla työllistyminen voi olla todella vaikeaa ja mietin, että missä vaiheessa ihmiset antaa periksi ja kouluttautuu uudelleen helpommin työllistävälle alalle, niin miten saat sen väännettyä noin.
Ja on niissä aloissa oikeasti eroja. Aivan varmasti helpommin työllistyy jonain sähkärinä, kuin esim. Sirkustaiteilijana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kesti 2 vuotta, sitten menin ihan toiselle alalle ns ojankaivuuhommiin, huonolla palkalla. Kahden alan koulutus oli ja yhteensä työkokemusta siinä vaiheessa toiselta alalta 15 vuotta ja toiselta 20. Eläkettä odotellessa, kunhan nyt jotain työtä on
Korkeakoulututkinnot eivät ole ammattitutkintoja, vaikka on myös aloja, jotka vahvemmin valmistavat johonkin ammattiin. Esim. että historiaa opiskellut voisi työskennellä vain historian parissa, kieliä opiskellut vain kielten parissa jne. Eli mitä se opiskelu sinänsä hyödyttää välttämättä?
Toki kun hakijoita on sata joka paikkaan, työnantaja voi hyvin edellyttää sitä 100 % täsmätutkintoa. Ainoastaan siitä syystä se voi hyödyttää, ei muista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkokemus ratkaisee loppukädessä valinnan paitsi julkisella puolella. Tutkinto voi olla vaikka orakkaiden kasvattamisesta mutta työura tehtynä systeemikehittäjänä.
Uudelleenkouluttautuminen ei ole työttömänä mikään tahdon asia. Jos lupaa ei irtoa opiskella työttömyyskorvauksella niin jää alanvaihto haaveeksi. Valitettavasti valtaosa hakemuksista hylätään. Itse onnistuin opiskelemaan duunariammatin töitten ohella juuri ennen kuin jäin työttömäksi. Onhan tässä pätkä jos toinenkin ollut mutta vihaan työtäni sekä siitä maksettua huonoa palkkaa. Onneksi eläkeikä on lähellä eli viiden vuoden päässä. En jaksa tätä työtä enkä kykene fyysisesti tähän kovin pitkään. Kaikesta huolimatta olen kiitollinen että töitä on. Yritin saada luvan opiskella työllistävä amk-tutkinto, en saanut koska mulla on jo yksi tutkinto. On niin mutta mitä iloa siitä on kun en saa alan töitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun piti aikoinaan opiskella uudelle alalle, mutta en saanut työkkäriltä lupaa
Ja mitäs töitä se tekoäly ei tule viemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain idiootti jää odottelemaan. Ei voi enää työllistyä, pitkäaikatyöttömyys näyttää niin pahalta. Jos ei siis ole mitäön pätkiäkään tehnyt toisella alalla.
Kouluttautuminen eri alalle voi olla ihan hyvä vaihtoehto tietyissä tilanteissa, mutta se ei ole mitenkään ratkaisu kaikille työttömille, sillä työpaikkoja kerta kaikkiaan on liian vähän.
Vierailija kirjoitti:
Minun piti aikoinaan opiskella uudelle alalle, mutta en saanut työkkäriltä lupaa
Ihanaa, että annat valtion päättää puolestasi mitä teet!
Joustan mielummin rahasta kuin työn sisällöstä. Elämän pitää olla mielekästä.
Vierailija kirjoitti:
Minun piti aikoinaan opiskella uudelle alalle, mutta en saanut työkkäriltä lupaa
Itse kävin 6kk kurssin enkä saanut Kelan tai minkään työkkärin rahaa senttiäkään kun "uusi koulutus ei johda työllistymiseen". Kummasti vaan heti työllistyin ja samassa paikassa ollut nyt 11 vuotta töissä.
Yhteiskuntaahan tuo ei hyödytä. Paras olisi, että tutkinnon hinnalla päästäisiin veronmaksajaksi sinne minne pitikin.
Alue: Aihe vapaa
Valmistuin 90-luvun laman keskellä rakennusinsinööriksi. Oman alan töistä ei ollut tietoakaan. Edes rakennussiivoojaksi tai apumieheksi ei päässyt. Vaan pääsin kauppaan töihin ensin osapäiväiseksi ja sitten vakituiseksi.
Tein sitä pari vuotta, ennen kuin sain omalta alaltani ensin määräaikaisen ja lopulta vakituisen työpaikan. Jos ei olisi löytynyt, olisin sitten tehnyt jotain muuta vaikka eläkeikään saakka, eli 40 vuotta.