Mies tylsistynyt suhteessa, haluaako jättää?

Kihloissa oltu kohta neljä vuotta, yhdessä vuosi kauemmin.

Tähän asti mennyt hyvin, kestetty vuoden intti, vaikeat sukulaiset kummaltakin puolelta yms.

Paljon ollaan yhdessä, okeastaan todella harvoin kumpikaan käy missään muualla, mitä nyt minä koirien kanssa harrastuksissa.



Vuoden vaihteessa minulta kuoli läheinen sukulainen ja otin sen raskaasti, tottakai se vaikutti suhteeseen. Samalla vieläpä lemmikit sairastelivat ja niinpä on ollut sekä raha että vapaa-aika vähissä. Kuollutta sukulaista surressa ei tietenkään aina tule muistettua että pitäisi iloita siitä mitä on, ja näinpä myös seksi on vähentynyt entisestään, hyvä jos kerran viikkoon.



Nyt kuitenkin viimeisten 1.5 kuukauden aikana mies joka ennen huomasi, halasi, kosketti, kinusi, pussasi, on muuttunut etäiseksi. Se ei ota mitään kontaktia. Seksiä ollaan harrastettu KERRAN.. Ukko on tyly ja ahdistuneen oloinen.

Olen kysynyt että syökö se mun e-pillereitä, vai mikä tökkii, olen kysellyt häiritseekö työ vai koulu... Vastaa aina tiuskimalla. Suuttuu. Ei lähde kanssani mihinkään, ja jos lähtee valittaa kokoajan.. Märkä ja kylmä ja tylsää ja nälkä. kaikesta väittää vastaan, koirien ulkoiluttamisreitistä.. Halusin sen mukaan juoksemaan niin se suuttui että ei HALUA minua mukaan.



Eniten oikeasti pelkään että se on tajunnut että maailmassa on muitakin kun minä. Uudessa työpaikassa kun tekee paljon hommia muiden naisten kanssa, sinkkuja kauniita nuoria suurin osa. Pettämistä en pelkää..ja sitten pelkään kuitenkin.



Tänään olisi tarkoitus mennä johonkin juttelemaan kun se mut töistä hakee. Mietin oikeasti että antaisin ajan vaan kulua ja asioiden mennä omalla painollaan mutta en vaan osaa. Pakko saada vatvottua ja kaivettua, vaikka pelkään että se vie vaan äkkipikaiseen ratkaisuun, väärään sellaiseen.



Mietin jo: auto myydään, minne muutan; yksiö vai kaksio vai maalle erakoksi..



Naurettavinta on että kun on tulevaisuuden suunnitelmia paljon. Opiskelusta ja seuraavasta koirasta, että joskus mennään maistraatissa naimisiin ja muutetaan maalle..



Hieno mieshän toi on, ei ehkä kaikista lohduttavin hädän hetkellä, ei ymmärrä suruani.. Mutta tällaiselle renttumagneetille kuin minä todellinen aarre. Ja minä hänelle taas.. en ole vaimoainesta tietenkään niinkuin tossa suvussa pitäisi..



Miten tästä eteenpäin? Pitääkö yrittää ja pysyä tiukasti yhdessä, pitääkö päästää irti, pitääkö etsiä jostain iloa, ottaa molempien irtiottoja vai mitä.



Ja jos joku tunnistaa niin en tahdo tietää, joten pidä omana tietonasi jooko?