Köyhä lapsuus jätti jälkeen turvattomuuden tunteen. En uskalla käyttää rahaa tai käyttäessä kaduttaa

Teet aivan oikein. Me kaikki ollaan yhden irtisanomisen päässä taloudellisesta katastrofista 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama ongelma. Laskelmien tekeminen on hieman helpottanut asiaa. Laskin juuri, että tulisin säästöillä ja sijoituksilla toimeen neljä vuotta, jos jostain syystä jäisin täysin tulottomaksi. Silti usein ahdistaa. Ei tästä varmaan koskaan pääse täysin eroon.

Hei ap, mulla sama vaiva. En osta koskaan mitään mitä en oikeasti tarvitse. Mulla on nyt pieni eläke, mutta työssä ollessa olemme mieheni kanssa tulleet hyvin toimeen. Mies saa melkein pakottaa minut ostamaan jotain uutta vaatetta.

Lastenlapsille kyllä ostelen asioita, mutta vain kunnollista.

Vierailija kirjoitti:

Teet aivan oikein. Me kaikki ollaan yhden irtisanomisen päässä taloudellisesta katastrofista 

Ainoa keino välttää tämä koko elämän kestävä uhka on olla koko elämä työtön.

Minulla myös lapsuudesta saakka vaivannut köyhyys ja toisaalta säästöjen tuoma kontrollin tunne. Pikkulapsivuosina menin päinvastaiseen suuntaan, ei vain resurssit riittäneet rahan miettimiseen. Sitten havahduin ja aloin stressata entistä enemmän. Nyt on jonkinlainen balanssi varautumisen, riittävän hyvän elintason ja yleisen säästäväisyyden välillä.

Asiaa helpottaa se, että miettii tarkkaan mitkä asiat ovat itselle tärkeitä. Esimerkiksi matkustelu ei ole minulle tärkeää, joten en käytä siihen rahaa. Ystävät ovat tärkeitä ja haluan heihin panostaa, joten voin käydä ajoittain ravintoloissa tai jopa siellä matkoilla ystävien kanssa.

Naiset tekee oikein taidetta tuosta vastuun välttelystä ja syyttää ihan kaikesta jopa omasta käytöksestä muita samalla kun uhriutuu kuinka on vain viaton uhri vaikka kaikki ongelmat johtuu pelkästään omasta toiminnasta ja käytöksestä 

Mulla just päinvastoin. Kukaan ei koskaan opettanut rahan käyttöä, joten vaikeaa yhä saada mitään säästöön. Jos saan 20 euroa nii menen kauppaan ja ostan jotain sellaista herkkua mitä normisti ei ole mahdollista ostaa esim halloumi juusto ihan super, mutta kallis. Samoin kalat esim siika, kuha jne 30e kilo.

Säästämisessäkin on fiksuja ja hölmöjä tapoja. Ajatellaan vaikka takeaway-kahvia, voi mennä monta euroa/päivä, jos ei jaksa kotoa ottaa kuppitermariin omaa mukaan. Esim. 30e/vko tekee n. 1500e/vuodessa, mikä vastaa monien nettopalkkaa, -kahviin...!

Sitten taas se, että syö halvimpia eines-lihapiirakoita joka päivä että säästää, tuo on tyhmää säästämistä koska terveys menee, jos varaa parempaankin ruokaan olisi, mutta haluaa pihistellä säästämisen ilosta.

Asunnosta on maksamatta 1/6, olen lyhentänyt ylimääräistä. Lasten harrastuksissa ei aikanaan säästänyt.  

Palkkani ei ole suuri, joten siksi ehkä säästötkin osalle pienet. Henkisesti uskon, ettei itselle riittäisi edes viisinkertaisena. En vain pysty nauttimaan rahan käytöstä. Samalla huomaan elämän olevan tauolla, koska yritän säästää palkastani.

Ap

No nyt on sillalailla että, se sun köyhä lapsuus on ollutta ja mennyttä. Jos meinaat katsella peruutuspeilistä sun tulevaakin elämää, niin hukkaanhan se menee. Et voi muuttaa mennyttä, mutta voit vaikuttaa tulevaan. Hieman itsetuntoa kehiin. Elämä on tässä ja nyt.

Minä elin vähävaraisen lapsuuden ja köyhän teini-iän ja nuoruuden , kun rahaa alkoi tulla säästin joka pennin minkä voin. Nyt kun voisin relata ja käyttää rahaa reilummin, en pysty. Asunnot, mökit, autot yms on maksettu, pankissa on mistä ottaa, mutta elän edelleen tarkasti. Joskus menen ns ostoksille mutta keksin aina jonkin syyn miksi en tarvitse/halua yms tuotetta kun ostopäätöksen aika on. Varsinkin rahattomuus 15 vuotiaana kun muutin kotoa on jäänyt kauhukuvana mieleen.