Lähipiirin vaikeasti sairaat masentuneet vanhukset. Miten tästä selviää itse järjissään?
Itkuiset puhelut, jatkuvat kuolemapuheet, kiukku ja ärtymys, vainoharhaisuus, muistiongelmat ja niiden aiheuttamat huolet...
Voinko vaan nostaa kädet ylös ja sanoa en jaksa, älkää soittako? En ole mikään terapeutti, enkä haluakaan olla.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Et voi. Sun pitää ymmärtää kuinka ikävä tilanne vanhuksilla on.
Oman terveyden kustannuksella? Entä minun oma perheeni? Enkö ole kuitenkin ensisijaisesti vastuussa omista lapsistani, heidän hyvinvoinnistaan, enkä näistä vanhuksista?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Raamatussa sanotaan: "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille" (Matteus 7:12). Tämä ohje tunnetaan nimellä kultainen sääntö.
Hyvä. Minä haluan etteivät vanhukset soita jatkuvasti minulle. Joten voin lopettaa myös soittamasta heille.
Vierailija kirjoitti:
Et voi. Sun pitää ymmärtää kuinka ikävä tilanne vanhuksilla on.
Ap:n ikävällä tilanteella ei sen sijaan ole väliä? Kärsiköön.
Oma hyvinvointi ja oma perhe on tärkeintä. Sitten muut jos jää aikaa, voimia ja halua auttaa. Niiden vanhusten kanssa voi myös keskustella sinunkin jaksamisista. Jos eivät ymmärrä niin voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Raamatussa sanotaan: "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille" (Matteus 7:12). Tämä ohje tunnetaan nimellä kultainen sääntö.
Jos haluan, että lakkaat puhumasta uskonnosta, niin lakkaatko?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut puhelin äänettömällä vuodesta 2012 alkaen. Suosittelen samaa.
Eikö sun vanhukset ole jo kuolleet, että voit avata puhelimen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamatussa sanotaan: "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille" (Matteus 7:12). Tämä ohje tunnetaan nimellä kultainen sääntö.
Jos haluan, että lakkaat puhumasta uskonnosta, niin lakkaatko?
Voi tuon idean löytää uskonnottomasta filosofiastakin.
Immanuel Kant: toimi niin, että toiminnastasi voisi tulla yleinen sääntö. Eli jos joku toimii varastaen ja tappaen, siitä ei voisi syntyä yleistä sääntöä, koska yhteisö tuhoutuisi ajan mittaan sekasortoon. t. Bystander
Vierailija kirjoitti:
Haluatko sitten tuntea syyllisyyttä kun et auttanut tarpeeksi?
Miksi kokisin syyllisyyttä toisen sairaudesta?
Toisten puolesta ei voi elää. Voi auttaa vain sen verran mihin omat rahkeet riittää. Palveluja on saatavilla. Eihän ne ilmaisia ole mutta vapauttaa läheiset elämään myös sitä omaa ainutkertaista elämää. Kultainen keskitie. Ei ole pakko siis kokonaan hylätä. Mutta onko mitään järkeä itse seota ja masentua ja palaa loppuun? Se nyt ei ainakaan auta ketään eikä mitään.