Lue keskustelun säännöt.
Isani joutui taas ambulanssilla sairaalaan, kaatui...
02.10.2008 |
Aitini juuri soitti etta isani oli kaatunut mennassaan rappusia (2 rappusta) alas pihalle. Oli pitanyt sellaisesta pylvaasta kiinni ja jotenkin kiepsahtanut siita niin etta iskeyti suoraan selalleen afaltille, ja loi paansa ja meni tajuttomaksi. Aitini soitti heti ambulanssin, jonka tulo kesti 15 minuuttia (pikkukaupunki, onko normaalia?). isani oli alakanut virkoamaan noin parin minuutin kuluttua ja kysyi miksi kukaan ei nosta hanta ylos, vetta satoi kaatamalla. Aitini yritti pitaa staenvarjoja paalla ja haki lammiketta ja piti keskustelua ylla.
Juuri asken olivat soittaneet ja kysyneet etta mita isani yleensa muistaa, koska ei ollut muistanut tapahtunutta ollenkaan. Han on myos sokea ja kaiken maailman yleissairaudet sun muut hanella on jo ennestaan.
Kuntoutukseen olivat olleet matkalla kun kaatuminen tapahtui.
Isani valitteli nyt takamuksiaan, kylkea seka paassa on kuulemma ruhje, joka vuoti. Mitenkohan tuosta selviaa? Pelottaa... Asun itse ulkomailla ja tunnen itseni niin kauhean avuttomaksi, kun en voi auttaa mitenkaan.
Kommentit (25)
voi olla että oli vain aivotärähdys. Mutta on mahdollista että kaatumisen aiheutti aivoverenkierron häiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kauhean johdonmukaisesti pysty juuri nyt ajattelemaan... Sori jos et tajunnut. Huoli on kova. Isani oli tapaturmassa 8 vuotta sitten jolloin sai niin pahat kolhut paahansa, etta pelottaa etta mita siella on nyt tapahtunut.
Monella kunnalla ambulanssi on 15 minuutin lähtövalmiudessa. Siihen matka päälle, pitkillä etäisyyksillä se voi olla jopa tunti.
minuuttia! Ja yleensa tulee ensiapu jo henkiloautolla ensin ja sitten iso ambulanssi.
Voi etta rukoilen etta isani parantuisi....
ap
ja sitä isäsi sai. Hän on nyt hyvässä hoidossa sairaalassa, saa siellä kaiken tarvittavan avun. Jos jotain vuotoa on tullut, se varmasti huomataan ja hoidetaan.
Oma isäni kaatui ja sai tarvittavan avun vasta seuraavana päivänä. Kierrätettiin paikasta toiseen... Silti aivoverenvuodon saaneena toipui leikkauksesta hienosti, vaikkakin ei muista kyseistä päivää ollenkaan. Muisti palani pikkuhiljaa ja pystyi toimimaan omatoimisesti ja pari viikkoa leikkauksen jälkeen... vaikka on ikää jo paljon ja monia yleissairauksia, niin ne eivät olleet esteenä toipumiseen.
Jaksamista sinulle. Ymmärrän huolesi, itse saman kokeneena. Ja pikaista paranemista isällesi, hän nyt hyvässä hoidossa, uskon niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jossain vaiheessa on sekin tosiasia hyvä miettiä valmiiksi että isä ei enää parane. Vanhemmatkaan ei ole ikuisia
En osaa oikein tehda nyt mitaan. Just olin lahtemassa ostoksille, lapset valmiina lahtoon ja nyt jamahdin tahan. Mietin, mietin ja mietin ja rukoilen etta kaikki olisi ok, kaantyisi parhain pain. Tiedan etta mina en voi taalta kasin tehda asialle mitaan, ja isani on hyvassa hoidossa, mutta kun en voi olla miettimatta. Huh huh. Aina kun naen puhelimesta etta aitini soittaa "outoon" aikaan, pelkaan pahinta... ja nyt ikava juttu taas tapahtui...
Toivon sinullekin hyvaa jatkoa, kiitos myotatunnosta!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jossain vaiheessa on sekin tosiasia hyvä miettiä valmiiksi että isä ei enää parane. Vanhemmatkaan ei ole ikuisia
tapahtuu. Isani on 63-vuotias, eli "nuori" mielestani menemaan...
Itsekin ulkomailla asuvana tiedän sen turhautumisen tunteen, kun on kaukana eikä voi mitenkään auttaa ja osallistua.
Minun äitini joutui onnettomuuteen, jossa sai aivoverenvuodon. Eräänä iltana sisareni soitti huolissaan, kun äitiä ei kuulu vaikka hänen piti olla vain pieni hetki poissa. Sisareni oli myös soitellut lähisairaaloihin ja poliisille, eikä tuossa vaiheessa kukaan osannut sanoa missä hän edes on. Noin tuntia myöhemmin sain sitten uuden puhelun, jossa sisareni kertoi äidin olevan keskussairaalassa leikkaussalissa. Se riipivä tuska muistuu vieläkin mieleeni, kun olisin halunnut mennä heti äidin luo. Koska tuossa vaiheessa äidin selviäminen ei ollut varmaa, varasin lennot heti seuraavaksi päiväksi. Muistan vielä tarkasti sen taksimatkan kun pelonsekaisena istuin aamuvarhaisella kyydissä ja taksi kuljetti minua suurkaupungin läpi kohti lentokenttää.
Äitini selvisi hengissä, mutta vammautui pahasti (mm. ei puhu, ei kävele). Hän on täysin hoidettava, ja vaatii ympärivuorokautisen hoitajan. Hän voi seurata lastenlasten kasvua ja tv:n saippuasarjoja, mutta jos ihmisellä järki pelaa muttei pysty liikkumaan itsekseen tai ilmaisemaan itseään, mutta kyllä se elämä on hänellä erittäin rajoittunutta aiempaan verrattuna.
Mutta kuten sanottu, voimia sinulle ja siunausta isällesi! Toivottavasti hän selviää ja kuntoutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli alkanut oksentamaan ym. Onkohan tuokin vain niita aivotarahdyksen oireita vai ehka indikaatiota jostain vakavammasta?
Oma isäni on saanut pari sairauskohtausta joiden seurauksena joutunut leikkauksiin. Yhtä avuton sitä on vaikka asun sairaalapaikkakunnalla ja sain mennä isää katsomaan. Ei maallikko voi auttaa ainoastaan lääkärit ja hoitajat.
Toivotaan parasta isällesi.
Itse olen ajatellut että iäkkäät vanhemmat ei kauaa enää elä, se on tosiasia johon pitää totutella. Joku kerta käy niin ettei se vanhempi enää selviä..... Toki lähtöjärjestystä ei tiedä kumpi meistä lähtee ensin, todennäköisyys ikäihmisillä on toki suurempi kuin nuoremmilla....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paassa vuotaa verta, tihkuttamalla. Ei voi leikata. Katsotaan alkaako tyrehtya vai jatkaako tihkuttamista. Voidaan siirtaa teholle jos silta nayttaa. Sekava oli myos, luuli etta eletaan 1940-lukua. Ei hyvalta nayta...
ap
Onko hänellä siis lievä aivoverenvuoto? Onpa hirmu surullista ja rankkaa. Toisaalta, leikkaus ei varmasti olisi hyvä vaihtoehto, vaikka olisikin mahdollinen. Tuo sekavuus kuulostaa ihan tyypilliseltä oireelta. Onko hän muutoin toimintakykyinen (ettei ole halvaantunut), ja kummalla puolella vuoto on?
Niin julmalta kuin se kuulostaakin, niin jos vuoto ei tyrehdy alkuunsa, niin isällesi olisi varmasti parasta että se vie kokonaan. Laajalle levinnyt veri aivoissa vie niin paljon ihmisen toimintakyvystä, ettei elämä enää palaa lainkaan ennalleen.
11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me lopulta kielsimme, ettei äitiä saa elvyttää tarpeen vaatiessa. Tässä vaiheessa oli siis tiedossa, että äidin aivot olivat tuhoutuneet erittäin pahasti. Elvytystä ei enää sitten tarvittukaan, vaan äidin kunto lähti kohenemaan (jos nyt näin voi sanoa). Elvytyskiellon tekeminen oli erittäin vaikeaa, mutta toisaalta olo helpotti kun tiesi ettei äiti joudu sitten turhaan kärsimään. Jos tilanne olisi lähtenyt menemään vielä huonompaan suuntaan, niin olisi ollut enemmän julmuutta lähteä pitkittämään kärsimyksiä.
Elvytyskiellon teimme yhteistuumin sisarusten ja isäni kanssa, ja ilmoitimme asiasta sitten lääkärille. Teidänkin kannattaa puhua yhdessä asiasta lähiomaisten kesken, jos tilanne pahenee. Asia onkin erittäin vaikea ja lopullinen, mutta neuvotelkaa yhdessä myös hoitavan lääkärin kanssa, ja kyselkää myös muiden lääkärien mielipidettä asiasta.
Eli joo ilmeisesti aivoverenvuoto, tuntuu etta kaikki menee ohi kun juttelen aitini kanssa. Sellainen hanella oli jo 8 vuotta sitten, ja aivoruhje, joka vei hanet tosi huonoon kuntoon. Sen jalkeen han myos sokeni ja on nyt taysin sokea.
Sairaalasta oli sanottu etta tulee pitka sairaala-aika ja on myos halvaantumisen mahdollisuus. Ja etta tama ensimmainen 24h on se kriittinen aika, etta saa nahda mita tapahtuu.
Tuntuu aivan kauhealta. Aitini kanssa olen jutellut ja siskoni asuu myos samassa kaupungissa vanhempieni kanssa, mutta en ole edes hanesta kuullut viela... Joten huolestuttaa aitinikin kannalta tilanne, on siella yksin. On hanella kylla omat sukulaisensa tukena tarvittaessa.
Lapsille halusin kertoa ja sanoin etta pappa on sairaalassa koska han kaatui ja satutti paansa. Nahtiin viimeeksi isani kanssa elokuussa, ja han kyseli tulemmeko jouluksi, sanoin ettemme varmaan, mutta josko paasiaisena, sanoin etta 'rakastan siua' ja hanen viimeiset sanansa minulle silloin oli etta 'niin minakin siua'... Voi etta itkettaa.
ap
Täällä eräs sairaanhoitaja neurologiselta osastolta.
Haluaisin hiukan lohduttaa sinua ja selventää muutamia asioita:
ensinnäkin sekavuus on täysin normaalia ja asiaankuuluvaa aivoverenvuodon alkuvaiheessa, eikä suinkaan tarkoita sitä että potilas jäisi lopullisesti sekavaksi.
Sairaala-ajasta tulee pitkä siksi, että ottaa aikansa ennen kuin aivoverenvuoto imeytyy kudoksista. Sehän on tavallaan kuin suuri mustelma ja se siellä painaa aivoja ja aiheuttaa niitä oireita mitä nyt on. Se verenvuoto usein myös imeytyy samaan tapaan pois kuten mustelmakin, mutta siinä vaan kestää aika kauan. Ja osaltaan sairaala-aikaa tietysti pidentää isäsi vanha vamma, joka haitannee kuntoutumista jonkun verran.
Ensimmäiset 24 tuntia ovat kriittisiä sikäli, että siinä ajassa veren tihkumisen tulisi loppua, ja siinä ajassa aivojen turpoaminen on kehittynyt täyteen mittaansa. Sen 24 tunnin jälkeen nähdään kuinka vakaviksi potilaan oireet tulevat ja se antaa suuntaa ja tietoa lääkäreille siitä millaiseksi potilaan tila muodostuu.
Jos haluat kysyä asiasta jotain, niin vastaan mielelläni. Voimia sinulle, läheisen sairastuminen on aina rankkaa ja varsinkin kun itse on kaukana niin hätä on hirveä.
Itsekin ulkolaisena tiedän juuri mistä susta nyt tuntuu! Oma isä sai aivohalvauksen viime pääsiäisenä, mutta onneksi toipui kokonaan. Mutta mä tiedän sun hädän ja ahdistuksen, mutta on se aika sama olit sä siellä paikan päällä vai et.
Numero 18 antoi todella hyviä tietoja ja haluasin nostaa hattua empaattiselle ihmiselle ja sairaanhoitajalle joka selvästi on oikeissa hommissa. Ja ap, älä mieti näitä täällä morkkaajia ja ilveilijöitä vaan toivo ja ole itse positiivinen, kyllä se huominen jotenkin koittaa eikä ennakkoon kannata murehtia.
Oikein paljon haleja ja tsemppiä!
Enta jos veren tihkuminen ei lopu? Hanella on ollut Marevan laakitys varmaankin koko taman 8 vuotta, vaikuttaakohan sen kaytto veren vuotoon? Voiko pahentaa sita?
Aikamoinen velho äitisi muuten on, samaan aikaa piti sateenvarjoa päällä, haki lämmikkeen ja keskusteli. Seurasko isäsi perässä koko ajan vai jättikö isäsi kuitenkin vesisateeseen yksin lämmikeen haku reissun ajaksi ?