Milloin viimeksi vanhempasi kävi teillä kylässä?

Heinäkuun lopussa, kun juhlittiin tyttären synttäreitä. 

Kuukausi sitten 

Isä 2001, äiti 1997.

Ei vuosikausiin, en edes muista milloin viimeksi. Olen kyllä kutsunut ja lapsenlapsia on kuulemma ikävä... Heillä pitäisi kyllä käydä, mutta ei oikein nappaa yksipuoliset vierailut. Kun siellä käydään, koskaan ei tiedä millaisella tuulella siellä ollaan. On jopa uhkailua perhettämme kohtaan. Miksi ihmiset muuttuu noin oudoiksi vanhetessaan? Kuka tietää? Kateus?

Mun lapset on jo aikuisia ja vanhemmat kuolleet. Olen käynyt lapsillani kylässä korkeintaan 3 kertaa ja aina liittynyt muuttoon tai apuun. He käyvät meillä pari kertaa kuukaudessa kesälomalla useammin.

Tulevat aina kun kutsumme ja vasta vierailemme heillä aina, kun kutsu käy. Meille on kotikasvatuksessa opetettu vuorovaikutteinen kanssakäynti. 

Toisia ihmisiä, ei edes omia vanhempia, ei ole tehty toisten palvelijaksi, passaajaksi ja kaiken kustantajaksi. Tosi tökeröä käytöstä, jos joku näin ajattelee. 

Eikä tämä ole kiinni ajasta tai rahasta vaan halusta, hyvistä käytöstavoista ja priorisoinnista.

Vierailija kirjoitti:

Ei vuosikausiin, en edes muista milloin viimeksi. Olen kyllä kutsunut ja lapsenlapsia on kuulemma ikävä... Heillä pitäisi kyllä käydä, mutta ei oikein nappaa yksipuoliset vierailut. Kun siellä käydään, koskaan ei tiedä millaisella tuulella siellä ollaan. On jopa uhkailua perhettämme kohtaan. Miksi ihmiset muuttuu noin oudoiksi vanhetessaan? Kuka tietää? Kateus?

Ei kaikki muutu. Ehkä he ovat väsyneitä, huolissaan omasta terveydestä tms., mikä alitajuisesti vaikuttaa mielialaan? 

Just kävimme eilen tyttären mökillä kahvilla

Äiti v. 2020 nyt jo sukuhaudassa. Harvoin kävi perheeni luona, mutta syy ei ollut aina hänessä, vaan toisessa henkilössä.

2000 -luvun alkupuolella.

Varmaankin ennen kuolemaansa.

Kuolleet ei kyläile. Tai en ainakaan ole kummituksia nähnyt/kuullut.

Kaskas, pääsin yllättymään että tämähän on yleistä, että hyväkuntoiset ja vielä aktiiviset vanhemmat eivät suovu kylään lastensa koteihin. Vaan että aina pitäisi mennä heille.

Meillä mun ja miehen vanhemmat alkavat olla nyt siinä iässä, että ymmärrämme, että enää eivät käy. Mutta läpi hyvien ja aktiivisten vuosien meillä oli juuri tuo, että korkeintaan lasten synttäreille/rippijuhliin/ylppäreihin tulivat. On niin vaivalloista ja kyllä täällä meilläkin voi kakkua syödä... 

Ja nyt sitten on puheet sellaisia, että meidän pitää alkaa käymään tiheämmin, kun apua tarvitaan ja mehän tässä lähimpänä asutaan pienen matkan päässä. Enpä tiedä..