Kuka junkuttaa musiikkia Karakalliossa niin että metsä raikaa?? Kello on yli 22!

Musiikki raikaa niin, että ikkunalasit helisevät ja lattialankut tuntuvat elävän omaa elämäänsä. Kaiuttimista purkautuu vanha tanssihumppa – sello, haitari ja rumpu lyövät tahtia kuin sydän, joka ei suostu hidastumaan.

Keskellä olohuonetta puppa👴🏼 ja mumma ovat unohtaneet vuosikymmenet. Puppa👴🏼 tarttuu mummon käteen, käännös on napakka, ja sitten – kops – heidän kinttunsa kohtaavat iloisesti rytmissä. Polvet koukistuvat, kantapäät naksuvat parkettiin, ja jokaisella askeleella he lyövät jalkansa yhteen kuin kaksi vanhaa, mutta ikuista tanssiparia, jotka tietävät jokaisen sävelen ulkoa.

Mumman helma pyörähtää, puppan silmälasit ovat hieman vinossa, mutta hymy on leveämpi kuin nuoruudessa. He nauravat hengästyneinä, eivätkä välitä siitä, että sohvan tyynyt ovat pudonneet lattialle tai että teekupit tärisevät pöydällä. He elävät nyt, tässä tahdissa, kintut yhteen, musiikin syliin kietoutuneina – kaksi ihmistä, joille ikä on vain numero, mutta tanssi on ikuisuus.😎

Jotku tapiolafestarit