2 vuotta Suomessa 0-tuloisena ja asunnottomana elänyt vastailee kysymyksiinne mielellään.

Vanhempani heittivät minut pihalle heti kun täytin 18v. ja elin näin sille viikolle asti kun täytin 20.

Ap

Suomessa nähdään nälkää tänäkin päivänä, uskokaa tai älkää!

Sain nukkua yhden tutun luona silloin tällöin ja aika useinnukuin vaihtuvien poikaystävien luon ajoita pidin että saisin nukkua jossakin. Joskus nukuin kerrostalojen käytävissä.

Olin yhdessä oppilaitoksessa kirjoilla joten sain joka arkipäivä sieltä ilmaisen ruoan.



Joskus joku ystävä pyysi luokseen syömään ja yöksi, kesät olin mummolassani, mummo maksoi bussimatkat.



Siitä miten rahoitin ruokani en mielelläni keskustele mutta nuo poikaystävät liittyvät kyllä siihen.



Nykyään pärjään ihan hyvin, tosin ei ole vieläkään mitään koulutusta eikä työkokemusta.

Ap

Olen ollut asunnoton myöskin, suomen valtio ei tosiaankaan auttanut perhettämme hädässä, 4 lasta ja 2 aikuista. Että kyllä kuule minä tiedän suomen hyvinvointipalveluista ja paljon.



Ruokaa ei ollut, keräsimme pulloja jotta saisimme syödä vaikkapa leipää tai muroja suoraan paketista. Tämä kaikki tapahtui 1980-1998 eli perkeleenmoisen lapsuuden olen elänyt, omilla lapsillani on vaatteita, ruokaa, lämpöä ja se KOTI mihin mennä.

Kun ei kerta koulutusta eikä työkokemusta

Nyt meillä on jo lapsi ja viihdyn ihan hyvin hänen kanssaan, en ole lähdössä minnekään vaikka nyt varmaan jo saisin jostakin tukiakin jos päättäisin lähteä lapsen kanssa.

Työttömyystukea en tosin vieläkään saisi koska olen alle 25v.

Ap

t:8