Jaksatko kuunnella vanhan äitisi juttuja?

Olen kuunnellut niitä juttuja jo yli 50 vuotta, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos 

Olisi pitänyt kuunnella enemmän. Nyt kun on kuollut, ei voi enää kysyä mitään. Vaikka se tieto ei silloin ollut oleellista tai kiinnostavaa, se voi myöhemmin osoittautua sellaiseksi. Myös ne samat jutut.

Ei hän oo vanha ja oon aina jaksanut :D Hänellä on mua nuorempia kavereitakin ja oon ite siis kolmekymppinen.

Tottakai. Kohta hän on kuollut. 

Mulla: molemmilla vanhemmilla muistisairaus. Äidin kanssa keskustelu oli vähän sellasta "lypsämistä", kuunteli kyllä mitä sanoi ja naurahteli; sitä omaa puhetta ei vaan tullut enää.

Isä sitten: jankutti koko ajan samoja juttuja. Kieltämättä hänellä oli hyviäkin: Esim. haasttelivat jotain poliitikkoa. Vastasi kysymykseen: En muista tuota. Isä siihen: Kannattaiskohan tuonkin ruveta syömään muistilääkettä? :)

Toinen oli: Katottin raveja tv:stä, hevonen pillastui ja juoksi koko kentän poikki, ohjastaja saanut millään sitä asettumaan. Isä siihen: No mikäs tuolle tuli, eikat se meinannut oikaista? :)

Rasittavaa kuunnella, mutta ennakoin, et joku päivä se loppuu; niinkuin teki.

Äiti kuoli kesäkuussa. Nyt olen kyllästynyt kuuntelemaan kaverini astian tiskaus ja siivoamis juttuja. 

Jaksaisi puhua menneisyydestään vaikka koko päivän. Se ongelma vaan kun samat jutut toistuu jatkuvasti.

Ei se nyt niin vanha kuitenkaan ole

Jaksan, vaikka välillä ei meinaa jaksaakaan. Mutta niinhän se on joka ihmissuhteessa. Eniten ottaa voimille äidin tietynlainen negatiivisuus. Näkee ihmisissä ensimmäisenä kaikkea huonoa. Johtuu luultavasti väsymyksestä, on omaishoitaja.  

En jaksaisi kuunnella kun anoppi jauhaa läpi kaikki päivän uutiset ja minulle vieraiden ihmisten juorut.