On mielestäni epäviehättävää, jos joku on kiinnostunut minusta

Groucho Marx -efekti: "en halua kuulua kerhoon, joka hyväksyy minut jäsenekseen!"

🤡

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen syvä syntymähäpeä itsestäni. Ja jos joku kiinnostuu, niin se häpeä laajenee saman tien koskemaan myös häntä ja peli on pelattu. :(

Suht sama huonoitsetuntoisena eli lähtökohtaisesti en edes oleta kenenkään kiinnostuvan ikinä, mutta jos sellaisen huomaan toisesta tai edes epäilen niin toinen muuttuu silmissäni oitis epämääräiseksi hiippariksi ja muutenkin epätoivoiseksi kummajaiseksi, koska miksi kukaan normi-ihminen minusta kiinnostuisi.

Eikä ole kyllä koskaan kiinnostunutkaan vaan ne ainoat kiinnostuneet on olleet oikeastikin tosi epämääräisiä ja sellaisia joista olisi pitänyt pysyä kaukana. Silti häpesin itseäni heidänkin seurassaan ja pidin itseäni huonompana ja epäilin etten varmasti kelpaa. Aivan kahelia.

Luulen että tuo on iso syy varsinkin jos kasvuiässä kaikki kiinnostuneet ovat jotain epämääräisiä hiippareita. Sitten kun kuka tahansa kiinnostuu alkaa se heti tuntua samalta kuin silloin, limaiselta ja turvattomalta.

Muistan itekin teininä kun olin luokan hylkiö ja kukaan oman ikäinen ei  välittänyt, mutta kadulla sitten oli kaikenlaisia limaisia alaikäisistä kiinnostuneita. Ihastuneet olivat teininä aina jotain ulkomaalaisia miehiä tai omituisia hiippareita jotka seurasivat kadulla, tai parikymppisenä sitten niin vanhoja että olisivat voineet olla ikänsä puolesta oma isä. 

Tässä on varmasti perää. Jos aiemmat ihastujat ovat aina olleet jotain ahdistelijoita tai muuten epämiellyttäviä, niin alitajuisesti ehdollistuu siihen, että ihastumisen kohteena oleminen on negatiivinen asia. "Limainen ja turvaton" on osuva tapa kuvata sitä, miltä se tuntuu. Voisin omiin kokemuksiini perustuen lisätä listaan vielä adjektiivit raivostuttava ja uuvuttava. Vietin nuoruuteni erilaisissa taide- ja nörttipiireissä ja niissä oli paljon avoimesti kiinnostuksensa osoittavia mutta sosiaalisesti kömpelöitä ja piittaamattomia tyyppejä. Niin sanottua vaikutusta yritettiin tehdä esimerkiksi marttyyrimaisella mulkoilulla ja perässä roikkumisella, vittuilulla ja vänkäämisellä sekä vauvakielen lässyttämisellä (kyllä!). 

Hyvä juttu on se, että näistä fiiliksistä on mahdollista oppia pois, kun sisäinen turvallisuuden tunne lisääntyy ja oppii olemaan sinut itsensä kanssa. Silloin myös etsiytyy automaattisesti fiksumpaan seuraan, koska itsearvostus on kohdillaan ja toisaalta osaa olla ihmisten kanssa paremmin kuin ennen. Fiksu ja rajansa tunteva ihminen vetää samanlaisia tyyppejä puoleensa. Ja silloin tällöin kohdalle sattuva tökerö ihastuja ei enää herätä samanlaisia inhon ja paniikin tunteita, koska nyt tietää itse sen, etteivät hänen tunteensa kerro minusta ihmisenä mitään ja lisäksi on kanttia rajata tällaiset tapaukset välittömästi ulkopuolelle. 

Eiköhän kuitenkin ole nin, että kun kohtaa sen itselle oikean, ei oma kiinnostus lopahda, eikä ala tuntua "limaiselta". Silloin voi käydä jopa niinpäin, että huomaa odottavansa ja toivovansa, että toinen osoittaisi olevansa kiinnostunut. Toki kaikki eivät halua sitoutua ja jonkun kohdalla voi olla kyse ihan siitäkin, ettei sisimmässään halua, tai voi olla jopa sitoutumiskammoinen ja siksi ottaa heti henkisesti takapakkia, jos toinen osoittaa selvää kiinnostusta.

Huonot aiemmat kokemukset voi tottakai myös saada pelkäämään.

Muistan Äitini sanat: Kukaan ei tule koskaan rakastamaan sinua. Näiden sanojen jälkeen on ollut vaikea uskoa, että kukaan rakastuisi minuun. Saman miehen kanssa olen ollut 50 vuotta, mutta vieläkin ihmettelen ja epäilen hänen rakkauttaan, vaikka syytä ei ole. Äiti löysi hänestä vaikka mitä vikoja, mutta minä pidin pääni ja olen ollut onnellinen mieheni kanssa. Lapsemme ja lapsenlapsemme rakastavat minua, sen tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kuitenkin ole nin, että kun kohtaa sen itselle oikean, ei oma kiinnostus lopahda, eikä ala tuntua "limaiselta". Silloin voi käydä jopa niinpäin, että huomaa odottavansa ja toivovansa, että toinen osoittaisi olevansa kiinnostunut. Toki kaikki eivät halua sitoutua ja jonkun kohdalla voi olla kyse ihan siitäkin, ettei sisimmässään halua, tai voi olla jopa sitoutumiskammoinen ja siksi ottaa heti henkisesti takapakkia, jos toinen osoittaa selvää kiinnostusta.

Huonot aiemmat kokemukset voi tottakai myös saada pelkäämään.

Tuo perimmäinen haluttomuus sitoutumiseen on hyvä pointti. Myös se, jos on tiedostamattaan aseksuaali, voi näkyä niin, että muiden taholta tuleva romanttinen kiinnostus herättää vastenmielisyyttä. Jos kiinnostunut ihminen tuntuu muuten omalta ja puoleensavetävältä eikä tunnista sitoutumiskammoa itsessään mutta silti jokin siinä ihastumisessa nostaa inhon tunteita pintaan, niin silloin voi olla kyse siitä, että on saanut aiemmin niin paljon ei-toivottua huomiota ei-toivotuilta henkilöiltä, että on siksi oppinut yhdistämään ihastumisen kohteena olemisen hyväksikäyttöön, rajattomuuteen ym. negatiivisiin asioihin.

Tuohan riippuu ihan suoraan siitä, millä tavalla hän sen kiinnostuneisuutensa ilmaisee ja osoittaa.

Mielistelevä lirkuttelu on ällöttävää. Samoin lähentely ja "iholle" pyrkiminen ja silmiin tuijottaminen.

Asiallinen keskustelu lisää viehättävyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Muistan Äitini sanat: Kukaan ei tule koskaan rakastamaan sinua. Näiden sanojen jälkeen on ollut vaikea uskoa, että kukaan rakastuisi minuun. Saman miehen kanssa olen ollut 50 vuotta, mutta vieläkin ihmettelen ja epäilen hänen rakkauttaan, vaikka syytä ei ole. Äiti löysi hänestä vaikka mitä vikoja, mutta minä pidin pääni ja olen ollut onnellinen mieheni kanssa. Lapsemme ja lapsenlapsemme rakastavat minua, sen tiedän.

Olen todella pahoillani siitä, mitä äitisi on sinulle sanonut. On varmasti vaikea uskoa ja luottaa siihen, että saat mieheltäsi aitoa rakkautta tuollaisen töksäytyksen jälkeen. Äitisi lienee jäänyt itse vaille rakkautta ja on ollut ehkä jopa jollain tasolla kateellinen sinulle, minkä vuoksi hän on halunnut ottaa sinulta luulot pois, ettet vain saisi kokea mitään enempää kuin hän. Kateellisuuteen viittaisi sekin, että äitisi on etsimällä etsinyt miehestäsi vikoja, jotta hylkäisit ajatuksen parisuhteesta hänen kanssaan. Kertoo paljon ihmisestä, että on valmis käsittelemään - tai "käsittelemään" - omia haavojaan lannistamalla ja lyttäämällä omaa lastaan. Niinhän sitä sanotaan, että sydämen kyllyydestä suu puhuu ja äitisi onnistui paljastamaan puheillaan, millainen hänen sisäinen maailmansa onkaan.