Naapuruussuhteet...
Onko muilla vastaavaa ja miten olette toimineet.
Meillä todella ikävä tilanne, kun asumme kerrostalossa ja meidän pihapiirissä on muutamia 4-vuotiaita poikalapsia, kuten omanikin on.
Parilla näistä 4 v lapsilla on ollut tapana suuttuessaan lyödä ja hakata, enkä puhu nyt mistään yhdestä lyönnistä vaan raivoisasta hakkaamisesta.
Kävi sitten näin, että lapseni kutsuttiin syntymäpäiväjuhlille, jotka olivat kaverisynttärit, eikä aikuisia sinne toivottu. Kun lapseni tuli synttäreiltä, hän kertoi, että nämä kaksi poikaa, joilla on siis tapana lyödä, olivat käyneet hänen päälleen yhdessä ja yrittäneet lyödä.
Kysyin sitten seuraavan kerran, kun näin tämän syntymäpäiväsankarin äitiä, että mitä siellä synttäreillä oli oikein tapahtunut. Tämä äiti sanoi, ettei hän mistään tuollaisesta tiedä mitään. Myöhemmin hän kuitenkin kertoi, että kysyttyään omalta lapseltaan, oli tämä mitään empimättä sanonut lyöneensä lastani. Syy tähän oli kuulemma, että hän ei tykkää lapsestani, koska hän on joskus viime talvena sanonut kyseistä lasta "tyhmäksi".
Ei asiasta sen enempää tai ainakin ajattelin niin.
Tästä meni pari viikkoa eteenpäin, jolloin eräänä päivänä pihamaalla lasteni kanssa leikkiessä tulivat molemmat näiden poikien äiteistä ja päättivät alkaa pitämään minulle saarnaa, että minun lapseni onkin se syntipukki, koska lapseni on tarhassa ja oppii siellä kaikenlaista, kuten "lällättelyä". Tämän vuoksi lapseni kuulemma tulee meidän pihallemme kiusaamaan muita lapsia ja sen vuoksi heidän lapsensa kuulemma suuttuvat...
En nyt oikein itse ymmärrä mitä pitäisi tilanteessa tehdä, koska ensinnäkin oli minusta tosi raukkamaista, että kaksi äitiä tulee paasaamaan minulle ja antamaan kasvatuksellisia vinkkejä. Samaan aikaan, kuinka ollakaan, molempien omat lapset vetivät nyrkkitappelua pihamaalla. Siihen ei siis tarvitse puuttua, mutta jos minun 4-vuotias lapseni lällättelee, niin silloin hänessä on vika ja hän on kiusaaja.
Omani on käynyt tuon lyöntivaiheen läpi 2-vuotiaana, eikä ole sen jälkeen ketään itse lyönyt, jos suuttuu, niin silloin sanoo kyllä tyhmäksi ja lähtee pois itkemään, mutta ei käy toisten päälle.
Tämä on sikäli kiusallinen tilanne, kun lapseni haluaisi leikkiä näiden saman ikäisten poikien kanssa ja muutenkin haluaisi leikkiä pihamaalla, mutta itse en tiedä mitä tekisi, kun en jaksa koko ajan tuota arvostelua. Sanoin, että eikö se ole aika normaalia, että lapset välillä lällättelevät ja riitelevät jne. , tuskin siinä kukaan on sen enempää syyllinen kenenkään toisen lapsen käytökseen ja mielestäni on todella lapsellista lähteä sellaista väittämään. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun joku lyö tai potkii niin asiaan pitää puuttua, eikä sitä voi teoltaan rinnastaa lällättelyihin. Ja tuskin sitäkään ainoastaan minun lapseni opettaa kaikille, eiköhän noi lapset sen aina jostakin opi.
Meillä lapset leikkivät aikaisemmin yhdessä, mutta tilanne muuttui sen jälkeen kun erehdyin kysymään, että mitä siellä synttäreillä oikein tapahtui, koska en itse ollut paikalla. Uskoisin, että vastaavassa tilanteessa he olisivat varmasti tehneet samoin. Mielestäni on aivan turha suuttua sellaisesta ja kääntää asiat niin, että minun lapseni onkin se kiusaaja. Oikeuttaako se sitten lyömään ketään ja olenko tosiaan ainut, joka on sitä mieltä, että tuskin se, että lapseni on joskus "lällätellyt", voi olla syy siihen, että toiset alkavat lyödä. Vai sanoisinko asian näin, että jos minun lapseni kävisi lyöden toisten lasten päälle, niin komentaisin omaa lastani, enkä lähtisi etsimään toisten lapsista syyllisiä omani lyömiseen.
Tämä on varmasti aika sekava tarina, joten toivottavasti siitä löytyy edes pikkaisen punaista lankaa, että mitä on tapahtunut. Ainakin itseäni helpotti pikkaisen, että sai purkaa asiaa. Mielelläni vielä kuulisin vinkkejä mitä tehdä asian suhteen. Pihalla kun pitäisi pystyä olla ja rauhassa saada leikkiä.
On aika vaikea selittää omalle lapselleni, että älä välitä, kun hän välittää kuitenkin.
Miten saada nuo "naapurinakat" pitämään huolensa vain omista asioistaan, sillä itse alan olla niin vihainen, että "räjähdän" kohta eli sitten annan tulla kaikki mitä todellakin ajattelen, mutta en haluaisi mennä siihen pisteeseen lasten kuullen. Parasta vielä tässä on, että jo naapuritalojen ihmiset tulevat kysymään, että mitä aion tehdä lapselleni, kun tämä naapurini oli kertonut, että lapsellani on ongelmia!!! Niin, että vielä pitää juoruta ja puhua p**kaakin!
No nyt jätän tämän kirjoittamisen tähän, vaikka tekstiä kyllä tulisi :)
Olisi kiva kuulla kommenttejanne asioista.
Kommentit (3)
lasten kanssa. Onhan siellä aikuinen lasten leikkejä valvomassa. Eikö hän voi noita riitatilanteita olla "tuomaroimassa" ja neuvottelemassa, jos/kun muksut eivät vielä osaa.
Vai ovatko lapsenne valvomatta keskenään ulkona?
Tästä meni pari viikkoa eteenpäin, jolloin eräänä päivänä pihamaalla lasteni kanssa leikkiessä tulivat molemmat näiden poikien äiteistä ja päättivät alkaa pitämään minulle saarnaa, että minun lapseni onkin se syntipukki, koska lapseni on tarhassa ja oppii siellä kaikenlaista, kuten "lällättelyä". Tämän vuoksi lapseni kuulemma tulee meidän pihallemme kiusaamaan muita lapsia ja sen vuoksi heidän lapsensa kuulemma suuttuvat... .
Ei sitä lällättelyoppia päiväkodista tarvitse hakea. Kuuntelin "toisella korvalla" telkkarin aamulastenohjelmia..
Todellakin, lällättäminen ja lyöminen eivät ole samalla viivalla, mutta minusta myös tuo lällättäminen on tosi ikävää.
Paras tapa olisi, että aina on joku aikuinen paikalla valvomassa lasten leikkejä, sillä nelivuotiailla ei tosiaan pysy oikein homma hanskassa. Nelivuotiaana oma poikani ei kelvannut naapurien leikkeihin tai häntä käytiin hakemassa ulos, mutta jätettiin saman tien yksin. Hän oli noin vuoden muita nuorempi ja jäi tästä syystä ulkopuoliseksi. Nykyään poikani on sosiaalinen kaikkien kaveri ja pääsee hyvin leikkeihin mukaan, joten asiat selkeentyivät. Monien äitien on vaikea uskoa, miten huonosti se oma poika voi käyttäytyä. Pojilla on jo nuoresta kaverirooli, joka voi olla hyvin erilainen kuin kotirooli.
Selkeästikään eivät naapurinäidit puutu riittävällä vakavuudella omien lastensa lyömiseen, mutta jos sinä näet ulkona ollessasi vastaavaa, niin mielestäni saat aikuisena puuttua asiaan. Äläkä päästä tuon ikäistä vielä yksin ulos, jos ympäristö on tuollainen.
Mutta, mielestäni lasten asioita voi ja pitää mennä selvittämään. Myös niin, että vaatii omalle lapselleen sen anteeksipyynnön. Meillä asiat selvitettiin ja ystävyys lähti sen jälkeen hyvin kehittymään. Nykyään voin päästää poikani (6 v.) hyvillä mielin ulos, sillä hän varmasti pärjää porukassa.
Yhtä uutta poikaa meidän kadulla oli myös kiusattu ja äiti oli antanut kiellon leikkiä yhtään kyseisten poikien kanssa. Mielestäni myös väärä ratkaisu, sillä olisi jatkanut vaan tilannetta, kun ei saanut edes yrittää tutustua poikiin. Nyt tämä uusi poika tutustui ensin meidän poikaamme ja sen jälkeen pääsi kuin pääsikin mukaan porukoihin.
Ehkä vähän sekava minunkin viestini, mutta pointti on, että jo pienet pojat rakentelevat tämmöisia hierarkioita eli kuka on pomo ja kuka seuraavaksi tärkein. Ja ehkä nuo naapurinpojat nyt ovat ottaneet vääränlaiset keinot käyttöön, kun ratkova asioita nyrkein. Ehdottomasti pitää sinun puuttua, jos näet ja ihmettelen kovasti näiden poikien äitejä, jos asia ei kiinnosta.