työvoimapalveluiden alkuhaastattelu

Mun tutulla oli aika haastatteluun. Se peruuntui ja jossain vaiheessa tehtiin puhelimitse. Vasta n vuoden päästä kävi työkkärissä. 

Ensimmäinen kai on yleensä kasvokkain (mulla oli), mutta se riippuu kaupungistasi. Kaikissa kaupungeissa ei ole aikaa niillä tyypeillä.  Se on ihan rento tilaisuus, jossa kysyvät mitkä ovat omasta mielestäsi mahdollisuutesi työllistyä ja työkyvystä yms. Teette yhdessä suunnitelman, johon tulee työnhakuvelvoite (3-4 kuussa) ja vastaavaa.

Vapaa-aikasi ei kuulu heille muuta kuin siltä osin, että haet töitä. Nykyisin on ihan järjettömiä tapauksia, joissa ihmiset on kertonut miten saa aikansa kulumaan ja sillä perusteella on sitten evätty korvauksia. Minusta mikään mikä ei liity työnhakuun ja työllistymiseen ei kuulu heille. Itse ovat ne asiat niin sössineet ettei ihmiset enää uskalla heille mitään sanoa. Älä siis kerro harrastuksista tai miten saat ajan kulumaan tms. Älä juttele liikaa. 

Kysytään terveydestä asteikolla 1-10 kuinka työkykyinen olet. Jos vastaat 4 niin sinut lähetetään lääkäriin etkä saa työttömyysrahaa. Sitten kysytään jotain että miksi olet työtön. Itse vastasin että somalit ja irakin raiskaaajat vallanneet tämän maan joten suomalaisia ei palkata enää.

Kyllä nuo pyritään järjestämään kasvokkain. Tapaamisella kysellään, mitä olet tehnyt, opiskellut jne. ja mitä haluaisit nyt tehdä. Kysytään minkälaiset työnhakutaidot sinulla on ja neuvotaan työnhaussa noin alustavasti. Mieti jo etukäteen koetko, että sinulla olisi tarve jollekin CV:n ja hakemusten tekemiseen liittyvään kurssiin/neuvontaan. Niitä tarjotaan kyllä. Jos etsit kokoaikatyötä ja osaat hakea omatoimisesti työpaikkoja, kerro se selkeästi, ettei jää epäselväksi. Älä kerro harrastuksista tai mistään muusta vapaa-ajan vietosta, ettei tule selvitystä siitä, kuinka paljon harrastuksesi mahtaa viedä aikaa ja josko vaan olisitkin salaa yrittäjä, joka työllistää itsensä harrastuksellaan.

Riippuu ihan pitäjästä. Minä jäin työttömäksi Espoossa, niin soitti ja puhelu kesti oikeesti jonku alle 10min. Muutin siitä Jyväskylään, niin tätä eka naista en nähnyt vuoteen ja sit tuli tämä valtio kunta muutos ja vaihtu nainen sekä heti haluttiin nähdä. Tuota oon nähnyt sit jonkun 3 kertaa. Työttömänä ollut 3 vuotta eikä valoa näy.

Minua ei ole kertaakaan pyydetty näytille irl. Ikä varmasti vaikuttaa tähän. Olen wanha 😀 Kuten yllä, keskustelu on epämuodollinen ja tärkeitä lienee kerätä tietoja työttömistä kuten määrittää kuinka paljon tarvitaan tukitoimia ja minkälaisia. Sekä mitkä on työttömän ajatukset työllistymisen osalta jne.

Yhtään ylimääräistä ei kannata lörpötellä. Kuten jos on joskus miettinyt omaa yritystä niin älä missään nimessä sano sitä ääneen. Mahdolliset opiskeluhalut voi ilmaista mutta kannattaa siinäkin käyttää harkintaa, sen sijaan vapaaehtoistyöt tms. pidä omana tietona. Varo ettei kukaan käräytä...

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen kai on yleensä kasvokkain (mulla oli), mutta se riippuu kaupungistasi. Kaikissa kaupungeissa ei ole aikaa niillä tyypeillä.  Se on ihan rento tilaisuus, jossa kysyvät mitkä ovat omasta mielestäsi mahdollisuutesi työllistyä ja työkyvystä yms. Teette yhdessä suunnitelman, johon tulee työnhakuvelvoite (3-4 kuussa) ja vastaavaa.

Vapaa-aikasi ei kuulu heille muuta kuin siltä osin, että haet töitä. Nykyisin on ihan järjettömiä tapauksia, joissa ihmiset on kertonut miten saa aikansa kulumaan ja sillä perusteella on sitten evätty korvauksia. Minusta mikään mikä ei liity työnhakuun ja työllistymiseen ei kuulu heille. Itse ovat ne asiat niin sössineet ettei ihmiset enää uskalla heille mitään sanoa. Älä siis kerro harrastuksista tai miten saat ajan kulumaan tms. Älä juttele liikaa. 

Kävin omassani eilen, ja oli parempi kokemus kun etukäteen stressasin (juurikin julkisen keskustelun jne. perusteella). Olin ilmoitusta tehdessäni kertonu avoimesti tilanteestani, että missä tilanteessa olen nyt "ammatillisesti" (vasta opinnoista valmistinut, mielenterveyskuntouja. Ja itsellä halu päästä takaisin työelämään, löytää se työ mitä kykenee tekemään jne.). Itse myös mielenterveyskuntoutujana toin tämän puolen esiin, koska vaikuttaa työssä jaksamisessani, ja toivoin siihen asiaan myös tukea ja apua. Ja tämä otettiin tapaamisessa hyvin vastaan ja yhdessä pohdittiin vaihtoehtoja miten aloittaa työllistymisprosessi.

Taustani vuoksi toistaiseksi ei tullut työnhakuvaelvoitetta, mutta aloimme selvittämään työkokeiluasiaa ja mahdollisia paikkoja jotka tukee omaa työkokemusta sekä tutkinto(j)a. Hän teki keskustelun pohjalta sen työllistymissuunnitelman ja minä käyn sen hyväksymässä. Ja kertoi mitä aikoo sinne kirjata. 

Tässä välissä säpöllä tiedonvaihtoa liittyen työkokeiluun, seuraava yhteydentto sovittiin n.kk päähän puhelinaikana. Sanoi vielä, että jos tulee mitä vain kysyttävää asiasta, niin voi olla yhteydessä ja arvostaa, että on oma-alotteinen sen suhteen.

En minäkään sen kummemmin kertoillu harrastuksistani tms. Keskityttiin puhumaan työelämäkontekstissa tilanteestani ja millaisessa työssä näkisin itseni (alanvaihtaja). Eikä kyllä kysyttykkään noista asioista, mikä myös itselle antoi kuvan ammattitaitoisesta virkailijasta. 

Eli asialinjalla kun menee niin kaikki varmasti menee hyvin ja asiat etenee. 

Minulla oli kasvokkain. Kyseli onko ajatuksia yrittäjyydestä ja kyseli tarkemmin harrastuksista ja vastuutehtävistä jotka voisivat estää työnhakua. Sitten kertoi että suunnittelemani opinnot eivät käy vaan minun tulee lopettaa ne, ja kyseli tarkkaan myös muista, suht tuoreista, opinnoista. Sitten kertoi mitä niiden verkkosivuilta löytyy.

Kannattaa:

- älä kerto liian avoimesti ja oma-aloitteisti, se voidaan tulkita aktiivisuudeksi

- vähättele harrastamistasi

- älä valehtele äläkä pimitä, mutta nyt ei ole kyse työhaastattelusta jossa tekemisestä palkittaisiin

Kiitos tosi paljon vastauksista! Itsellä on kelan tukema terapia menossa ja paniikkikohtauksia, ahdistusta jne...minua mietityttää kuinka paljon noista kannattaa virkailijalle kertoa. Tosiasia on, että en tällä hetkellä varmastikaan pysty kokopäivätyöhön. Siellä työmarkkinatorin lomakkeessa, jossa ilmoittaudutaan työttömäksi työnhakijaksi, kysytään omaa näkemystä työkyvystä ja selkeästi lukee, että jos ei pysty kokopäivätyöhön, niin ei ole oikeutettu työttömyystukeen. Ymmärrän kyllä. Mutta mietin myös, että onkohan jotain välimuotoja olemassa, tai voidaanko näitä asioita katsoa tapauskohtaisesti. Hirveästi stressaa tämä koko asia......AP

Turhaan stressaat. Työmarkkinatilanne pn sellainen, että todennäköisesti et saa töitä kuitenkaan. Joten turha pohtia tässä vaiheessa, pystyisitkö kokopäivätyöhön.

Kirjoitin tuossa aiemmin omasta tuoreesta kokemuksesta. Kirjoitin tosiaan jo siinä ilmottautumislomakkeessa, etten koe olevani työkykyinen kokoaikatyöhön. Että olen mielenterveyskuntoutuja. 

Keskustelussa toin lisäksi ilmi jaksamisen haasteet ja kun puhuttin työkokeilusta, niin sanoin että on kelan tukema kuntoutusterapia alkanut vasta eli se vaikuttaa myös siihen, monta päivää kykenee viikossa työkokeiluun. Ja ihan hyvin se otettiin vastaan. Sanoi että ne on sovittavissa ne päivät 2-5/vko tms. Puhuin asiasta työssäjaksamisen näkökulmasta. Ja toin ilmi myös kiinnostukseni kelan kuntouttavaan toimintaan (sää Silmut jne. mitä he järjestää opsikelijoille/työssäoleville jne), ja kannustettiin ottamaan Kelaan yhteya niiden suhteen. Mutta sain kyllä empatiaa sen suhteen, että kuntoutuminen työelämään katsotaan tärkeäksi.

Ennen tapaamista myös katsoin avoimia työpaikkoja ja keskustelussa toin tämän esiin myös sanoen, että jotain tällaista tavoittelen/olisin kiinnostunut/voisin tehdä, mutta että terveydellinen tila ei sitä juuri nyt mahdollista. 

Itsellä tosiaan takana pidempi työttömyyajakso, terveydellisistä syistä ja opinnoista johtuen. Tällä hetkellä motivaatio palata työelämään on, mutta täysin työkykyinen en vielä ole. Ja tiettyihin töihin mitä olen aiemmin tehnyt, en käytännössä enää varmasti pystyisikään jaksamisen haasteiden vuoksi. Ilmaisin hakemuksessani tämänkin ja toivoin tukipalveluja itse. Tavoitteena kuitenkin on työllistyä ja saada luotua sellainen loppu-ura, jossa tekisin osani yhteiskunnan suhteen, mutta jossa kuiten itsekin selviäisin haasteineni. 

Työelämän murros haasteineen on tällä hetkellä tosiasia, mutta uskon myös että erilaisia mahdollisuukisa on erilaisille ihmisille. Ei tämä maailma pyöri esim. sillä, että kaikkintyöttömät opiskelee lähihoitajiksi. Etenkään jos se ei itsestä tunnu omalta. Enkä siis tarkoita tätä vähättelevällä tavalla, vaan sillä että erilaisia ammatteja ja tekijöitä tarvitaan. On myös oikeus pyrkiä kohti omaa tutkinto/työtaustaa vastaavia töitä. Toki näidenkin reuna-alueilta voi löytyä kaikkea uutta, parempaakin. Pieni uteliaisuus elämää kohti ei ole koskaan pahasta. Minulle esimerkiksi työkokeilusta kerrottiin laajasti sen ideasta, että sitä voi myös pitää mahdollisuutena nähdä miten erilaisia töitä tehdään ja kokeilla, voisiko tämä olla oma juttu jne. Ja teroitettiin oikeuksiakin, että ymmärtää ettei työkokeilu ole sitä, että mennään "työntekijäksi", että on oikeus puuttua jos sellaiseen menee. 

Vierailija kirjoitti:

Kysytään terveydestä asteikolla 1-10 kuinka työkykyinen olet. Jos vastaat 4 niin sinut lähetetään lääkäriin etkä saa työttömyysrahaa. Sitten kysytään jotain että miksi olet työtön. Itse vastasin että somalit ja irakin raiskaaajat vallanneet tämän maan joten suomalaisia ei palkata enää.

Suomalaisia kyllä palkataan, mutta ei sinua. Siihen on syy ja se löytyy sinun peilistä.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin tuossa aiemmin omasta tuoreesta kokemuksesta. Kirjoitin tosiaan jo siinä ilmottautumislomakkeessa, etten koe olevani työkykyinen kokoaikatyöhön. Että olen mielenterveyskuntoutuja. 

 

Keskustelussa toin lisäksi ilmi jaksamisen haasteet ja kun puhuttin työkokeilusta, niin sanoin että on kelan tukema kuntoutusterapia alkanut vasta eli se vaikuttaa myös siihen, monta päivää kykenee viikossa työkokeiluun. Ja ihan hyvin se otettiin vastaan. Sanoi että ne on sovittavissa ne päivät 2-5/vko tms. Puhuin asiasta työssäjaksamisen näkökulmasta. Ja toin ilmi myös kiinnostukseni kelan kuntouttavaan toimintaan (sää Silmut jne. mitä he järjestää opsikelijoille/työssäoleville jne), ja kannustettiin ottamaan Kelaan yhteya niiden suhteen. Mutta sain kyllä empatiaa sen suhteen, että kuntoutuminen työelämään katsotaan tärkeäksi.

 

Ennen tapaamista myös katsoin avoimia työpaikkoja ja keskustelussa toin tämän esiin myös sanoen, että jotain tällaista tavoittelen/olisin kiinnostunut/voisin tehdä, mutta että terveydellinen tila ei sitä juuri nyt mahdollista. 

 

Itsellä tosiaan takana pidempi työttömyyajakso, terveydellisistä syistä ja opinnoista johtuen. Tällä hetkellä motivaatio palata työelämään on, mutta täysin työkykyinen en vielä ole. Ja tiettyihin töihin mitä olen aiemmin tehnyt, en käytännössä enää varmasti pystyisikään jaksamisen haasteiden vuoksi. Ilmaisin hakemuksessani tämänkin ja toivoin tukipalveluja itse. Tavoitteena kuitenkin on työllistyä ja saada luotua sellainen loppu-ura, jossa tekisin osani yhteiskunnan suhteen, mutta jossa kuiten itsekin selviäisin haasteineni. 

 

Työelämän murros haasteineen on tällä hetkellä tosiasia, mutta uskon myös että erilaisia mahdollisuukisa on erilaisille ihmisille. Ei tämä maailma pyöri esim. sillä, että kaikkintyöttömät opiskelee lähihoitajiksi. Etenkään jos se ei itsestä tunnu omalta. Enkä siis tarkoita tätä vähättelevällä tavalla, vaan sillä että erilaisia ammatteja ja tekijöitä tarvitaan. On myös oikeus pyrkiä kohti omaa tutkinto/työtaustaa vastaavia töitä. Toki näidenkin reuna-alueilta voi löytyä kaikkea uutta, parempaakin. Pieni uteliaisuus elämää kohti ei ole koskaan pahasta. Minulle esimerkiksi työkokeilusta kerrottiin laajasti sen ideasta, että sitä voi myös pitää mahdollisuutena nähdä miten erilaisia töitä tehdään ja kokeilla, voisiko tämä olla oma juttu jne. Ja teroitettiin oikeuksiakin, että ymmärtää ettei työkokeilu ole sitä, että mennään "työntekijäksi", että on oikeus puuttua jos sellaiseen menee. 

Ei tämä maailma pyöri esim. sillä, että kaikkintyöttömät opiskelee lähihoitajiksi. 

Tuo toimi ehkä 10 vuotta sitten, mutta miksi pitäisi opiskella työttömäksi? Lähäreitä on työttömän satoja tällä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin tuossa aiemmin omasta tuoreesta kokemuksesta. Kirjoitin tosiaan jo siinä ilmottautumislomakkeessa, etten koe olevani työkykyinen kokoaikatyöhön. Että olen mielenterveyskuntoutuja. 

 

Keskustelussa toin lisäksi ilmi jaksamisen haasteet ja kun puhuttin työkokeilusta, niin sanoin että on kelan tukema kuntoutusterapia alkanut vasta eli se vaikuttaa myös siihen, monta päivää kykenee viikossa työkokeiluun. Ja ihan hyvin se otettiin vastaan. Sanoi että ne on sovittavissa ne päivät 2-5/vko tms. Puhuin asiasta työssäjaksamisen näkökulmasta. Ja toin ilmi myös kiinnostukseni kelan kuntouttavaan toimintaan (sää Silmut jne. mitä he järjestää opsikelijoille/työssäoleville jne), ja kannustettiin ottamaan Kelaan yhteya niiden suhteen. Mutta sain kyllä empatiaa sen suhteen, että kuntoutuminen työelämään katsotaan tärkeäksi.

 

Ennen tapaamista myös katsoin avoimia työpaikkoja ja keskustelussa toin tämän esiin myös sanoen, että jotain tällaista tavoittelen/olisin kiinnostunut/voisin tehdä, mutta että terveydellinen tila ei sitä juuri nyt mahdollista. 

 

Itsellä tosiaan takana pidempi työttömyyajakso, terveydellisistä syistä ja opinnoista johtuen. Tällä hetkellä motivaatio palata työelämään on, mutta täysin työkykyinen en vielä ole. Ja tiettyihin töihin mitä olen aiemmin tehnyt, en käytännössä enää varmasti pystyisikään jaksamisen haasteiden vuoksi. Ilmaisin hakemuksessani tämänkin ja toivoin tukipalveluja itse. Tavoitteena kuitenkin on työllistyä ja saada luotua sellainen loppu-ura, jossa tekisin osani yhteiskunnan suhteen, mutta jossa kuiten itsekin selviäisin haasteineni. 

 

Työelämän murros haasteineen on tällä hetkellä tosiasia, mutta uskon myös että erilaisia mahdollisuukisa on erilaisille ihmisille. Ei tämä maailma pyöri esim. sillä, että kaikkintyöttömät opiskelee lähihoitajiksi. Etenkään jos se ei itsestä tunnu omalta. Enkä siis tarkoita tätä vähättelevällä tavalla, vaan sillä että erilaisia ammatteja ja tekijöitä tarvitaan. On myös oikeus pyrkiä kohti omaa tutkinto/työtaustaa vastaavia töitä. Toki näidenkin reuna-alueilta voi löytyä kaikkea uutta, parempaakin. Pieni uteliaisuus elämää kohti ei ole koskaan pahasta. Minulle esimerkiksi työkokeilusta kerrottiin laajasti sen ideasta, että sitä voi myös pitää mahdollisuutena nähdä miten erilaisia töitä tehdään ja kokeilla, voisiko tämä olla oma juttu jne. Ja teroitettiin oikeuksiakin, että ymmärtää ettei työkokeilu ole sitä, että mennään "työntekijäksi", että on oikeus puuttua jos sellaiseen menee. 

Hienoa, että sulla noin hyvä kokemus, kiitos kun jaat! Itselläni jonkin verran epäilyksiä esim. tuota työkokeilua kohtaan. Mietityttää, että kuinka hyödyllistä se oikeesti, onko se sellasta orjuuttamista mitä ei sitten saa keskeyttää, vaikka olosuhteet olis mitkä tai karenssia pukkaa. Joitain vuosia sit olin työttömänä ja mulle sattui tosi tympeä virkailija, joka ei yhtään kuunnellut, vaan tuputti vaan omia ideoitaan. Pelkään, että taas joudun heittopussiksi tai jollain tavalla huijatuksi, etenkin, kun mielenterveyteni tila ei ole se kaikkein paras just nyt.

Se on vähän kuin työhönottohaastattelu. Eli oletko pätevä työkkärin leipiin.

Saako työkokeilusta sen 9€/päivä vai ei, kun itse löydän tähän vaan ristiriitaista tietoa

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan pitäjästä. Minä jäin työttömäksi Espoossa, niin soitti ja puhelu kesti oikeesti jonku alle 10min. Muutin siitä Jyväskylään, niin tätä eka naista en nähnyt vuoteen ja sit tuli tämä valtio kunta muutos ja vaihtu nainen sekä heti haluttiin nähdä. Tuota oon nähnyt sit jonkun 3 kertaa. Työttömänä ollut 3 vuotta eikä valoa näy.

Samanlainen kokemus Jyväskylästä. Innokkaita ovat soittelemaan ja tapaamaan kasvokkain. Tekevät siis työnsä just eikä melkein. Itelle riittäisi vähempikin innokkuus.

Muistaakseni oli 80 luvulla kun tarvi käydä. Nyt yli 12 vuotta työttömänä ja en ole nähnyt yhtään virkailijaa.

sivusta seuranneena voi sanoa että jonkun sortin lakisellainen on hyvä koska mikäli antaisi aiheellisesti kritiikkiä toimimattomista menettelyistä, voisi välttyä virkarikoksesta tms. ja muusta mielivaltaisuudesta.

mikäli vastuuministeri on niin pihalla että vielä yllyttää erinäisiin sekoiluihin, ei sellainen voi jatkaa pestissään (vaikka kuinka olisi enemmistöpohjalta runnottu kiireessä sitä sun tätä läpi valiokunnan).

Kaikki ei tosiaan voi opiskella lähäreiksi jo siitä syystä, että on jo entuudestaan useampi saman tason tutkinto eikä saa opintoetuuksia eikä opintolainaa. Lisäksi kaikki eivät vaan sovellu kyseiseen ammattiin luonteeltaan, taustoiltaan yms. Lähäreiden työpaikkojakin on vähennetty eikä kaikki vaan yksinkertaisesti voi kouluttautua samaan ammattiin.