Paras oivalluksesi painonhallinnassa?
Oletko tehnyt jonkun pienen, mutta merkittävän oivalluksen tai muutoksen elämässä, ja sen takia onnistunut laihtumaan tai muuten saanut terveemmät elämäntavat ja enemmän energiaa?
Kerron oman tarinani: Olen ollut ylipainoinen lapsesta asti. Paino ei ole jojoillut, vaan se on pysynyt samoissa lukemissa viimeiset parikymmentä vuotta - ja valitettavasti myös yli 20 kiloa suositeltujen rajojen yläpuolella.
Olen kokeillut painonvartijat, cambridget, pätkäpaastot, kalorilaskurit, VHH:t, ruokapäiväkirjat... Parhaimmillaan paino on pudonnut ehkä viitisen kiloa ja hiljalleen tullut takaisin.
Lopulta kyllästyin koko touhuun ja ajattelin, että mellähän on Suomessa ravitsemussuositukset. Tylsää.
Olen nyt noin puolisen vuotta syönyt viisi ateriaa päivässä. Aamupalan, lounaan, välipalan, illallisen ja iltapalan. Koitan noudattaa lautasmallia lounaalla ja illallisella. Otan ruisleipää ja lisään marjoja puuron ja jugurtin päälle. Karkkipäivä on lauantaina, ostan yleensä parilla kolmella eurolla irttareita.
En laske kaloreita enkä muutenkaan oikeastaan erityisesti kiinnitä huomiota siihen, mitä syön. Jonakin päivänä lasagnea, toisena päivänä lohta ja uunikasviksia. Joskus aamulla ruisleipä päällysteillä ja jugurtti, toisena aamuna sitten smoothie ja täytetty sämpylä. Tärkeintä on ruokarytmi ja lautasmalli.
Todella tylsää ja epätrendikästä, mutta hämmästyttävän stressitöntä ja tehokasta. Puolessa vuodessa on kadonnut 8 kiloa! Ilman, että olen erityisesti yrittänyt laihduttaa.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Lisää hedelmiä ja vihanneksia
Ja niitä oltava kotona aina
Rutiinit, rutiinit ja rutiinit. Valitsen itseni joka aamu. Tänään teen itselleni pelkkää hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuntaa pitää lisätä ja terveellistä ruokavaliota noudattaa. Unta pitää saada riittävästi ja stressiä pitää vähentää.
Liikunta tosin kasvattaa ruokahalua liiaksi, eli liikunnan kanssakin täytyy älytä pitää maltti.
Väärin syöty. Pieni ja laadukas välipala ennen liikuntaa estää nälän tunteen treenin jälkeen. Ja nesteytys ennen treeniä on myös yhtä tärkeää, jano voi tuntua nälältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuntaa pitää lisätä ja terveellistä ruokavaliota noudattaa. Unta pitää saada riittävästi ja stressiä pitää vähentää.
Liikunta tosin kasvattaa ruokahalua liiaksi, eli liikunnan kanssakin täytyy älytä pitää maltti.
Syöminen kannattaa mitoittaa sen oman tarpeen mukaan, että voi treenata siellä omalla tasollaan ettei tarvitse himmailla, kun haluaa haastaa itseään ja tulla pois sieltä omalta mukavuus alueelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuntaa pitää lisätä ja terveellistä ruokavaliota noudattaa. Unta pitää saada riittävästi ja stressiä pitää vähentää.
Liikunta tosin kasvattaa ruokahalua liiaksi, eli liikunnan kanssakin täytyy älytä pitää maltti.
Väärin syöty. Pieni ja laadukas välipala ennen liikuntaa estää nälän tunteen treenin jälkeen. Ja nesteytys ennen treeniä on myös yhtä tärkeää, jano voi tuntua nälältä.
Ja myös sillä on merkitystä mitä syöt treenin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuntaa pitää lisätä ja terveellistä ruokavaliota noudattaa. Unta pitää saada riittävästi ja stressiä pitää vähentää.
Liikunta tosin kasvattaa ruokahalua liiaksi, eli liikunnan kanssakin täytyy älytä pitää maltti.
Pyritkö myös hillitsemään ilon ja surun tunnetta samalla tavalla? Nälkäkin on vain tunne, joka menee ohi järkeilemällä. Ei sykkeen ja hien nousemista pidä pelätä sen takia ettei vaan tule nälkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuntaa pitää lisätä ja terveellistä ruokavaliota noudattaa. Unta pitää saada riittävästi ja stressiä pitää vähentää.
Liikunta tosin kasvattaa ruokahalua liiaksi, eli liikunnan kanssakin täytyy älytä pitää maltti.
Pyritkö myös hillitsemään ilon ja surun tunnetta samalla tavalla? Nälkäkin on vain tunne, joka menee ohi järkeilemällä. Ei sykkeen ja hien nousemista pidä pelätä sen takia ettei vaan tule nälkä.
Hän ei ole tainnut harrastaa liikuntaa ylärekisterissään? Silloin ei meinaan kyllä tee mieli vähään aikaa syödä yhtään mitään.😂
Mulla on ns vartin sääntö. Jos mun tekisin mieli syödä jotain mitä ei pitäisi syödä, teen vartin jotain muuta kuin sitä mitä olin tekemässä, esim somessa notkumisen sijaan imuroin tai käyn vartin kävelyllä.
Mun ongelma oli iltapäivisin ja iltaisin iskevä mahdoton makeannälkä ja naposteluhimo.
Ravitsemusterapeutti hoksautti, että syö kunnon välipala ja pidä välipalaa ihan samanarvoisena ateriana kuin lounasta. Ei mitään närppimistä kaapeista, vaan kunnollinen välipala jossa on proteiinia ja hitaita hiilareita, kasviksia ja marjoja. Välipalalle on tietty, säännöllinen kellonaika, istut alas pöytään sen syömään, nautit ruoasta ja pienestä vapaahetkestä.
Nykyään syön tässä kahden jälkeen ruisleivän, jonka päällä on tahinia ja paistettu kananmuna, lisäksi jotain kasvista kuten kurkkua, porkkanatikkuja, omppulohkoja ja kahvi. Usein myös kupillisen marjoja ja jugurttia.
Välipala on usein vähän samanlainen kuin aamupalani. Se on ehkä turhan runsas istumatyötä tekevälle naiselle, mutta pitää mulla naposteluhimon ja hirveän makeanhimon poissa, ja olen iltaisin selkeästi energisempi kuin ennen. Illallinen sitten kuuden aikaan illalla ja iltapala vielä yhdeksän aikoihin.
Mulle ydinjuttu oli, että täytyy oppia sietämään epämukavuutta. Kuten tylsyyttä, nälkää, sitä että ruoka ei ole maksimaalisen maukasta vaan korkeintaan ihan ookoo. Niin kauan kuin yritin koko ajan säätää kaikkea niin, että aina ruoka olisi hyvää, että koskaan ei olisi nälkä, että olisi paljon vaihtelua ruoassa, niin seilasin vaan tyytymättömänä kokeilemassa erilaisia dieettejä, etsien magic bulletia, joka ratkaisisi nuo kaikki ongelmat. Mikään ei ratkaissut.
Lopulta yllättäen tekoäly oli se joka huomautti mulle siitä, että mulla on aika kovat vaatimukset, jos pitää koko ajan olla äärimmäisen maukasta, täyttävää, vaihtelevaa. Että ehkä se olisi hyvä hyväksyä hieman epämukavuuttakin. Koska isommassa laihdutuksessa sitä väistämättä tulee jossain muodossa. Se oli mulle jotenkin ihan uusi ajatus. Että ei tarvisikaan löytää täydellistä dieettiä jolla kaikki menee helposti, vaan hyväksyä, ettei ole helppoa, mutta jos ei myöskään ole sietämättömän tuskaista, niin voidaan jatkaa.