Laittakaa rajat vanhemmillenne
Muuten hyppivät silmille. Huorittelu ym ruma kielenkäyttö ei ole ok. Kähmiminen/runkkaaminen/parittelu muiden läsnäollessa ei ole ok. Diagnoisoiminen ilman pätevyyttä ei ole ok. Toisen päälle karkaaminen ei ole ok. Toisten pihalle tai kotiin ei tulla ilman lupaa eikä toisten asioita levitellä muille. Toisten kotia ei ole ok sisustaa tai siivota ilman lupaa. Toisen ihmissuhteilla ei ole ok kiristää. Toisen työssäkäyntiä tai kotirauhaa ei ole ok häiritä.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Ihan perus juntteja. Ei mitään käytöstapoja. Sitten vielä lisäännytään oikein kunnolla.
Jokaisen sukupolven heikoin aines lisääntyy ja väestön ÄO laskee koko ajan.
No eipä ole ollut, eikä ole mitään aloituksessa kuvailtuja ongelmia omien vanhempien kanssa. Vanhemmilla on avaimet minun asuntoon, minulla on avaimet heidän asuntoon, kaiken varalta, emme silti vieraile ilman että jotenkin sovitaan tulosta, ja ovikelloa soitetaan siitäkin huolimatta.
Helpommin sanottu kuin tehty. Omat vanhempani olivat ns. heikkolahjaisia ja tarvitsivat apua kaikessa. Opin jo alle kouluikäisenä että olin perheen äiti ja isä, koska omat vanhempani eivät siihen kyenneet. Ihan normaali arki oli haastavaa. Isovanhemmat auttoivat ja tekivät kaiken voitavansa, kun heistä aika jätti, vastuu jäi kokonaan minulle. Mietin usein miksi kaikkien pitää lisääntyä, vaikka ei pysty huolehtimaan edes itsestään.
Joka vitsaa säästää, se emäänsä vihaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan perus juntteja. Ei mitään käytöstapoja. Sitten vielä lisäännytään oikein kunnolla.
Miksiköhän tämä porukka on niin kovaa sikiämään.
Mulla meni välit poikki isääni, kun laitoin rajat. Haluaa hallita ja määräillä. Ei pysty kohtelemaan mua tasavertaisena aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Kenellä on tuollaiset vanhemmat? Enpä ole tuttavapiirissäni mokomista kuullutkaan.
Kyllä tuosta aloituksesta oli muutamakin ihan tuttuajuttua. Varsinkin tuo häirintä, lisäksi siivoaminen ilman lupaa. Mutta mun äiti hiplasi mun poikaystävää. Tästä ei voinut edes suuttua, oli niin hämmentävää. Silloin mun poikaystävä oli noin 18 ja mun äiti oli viisikymppinen. :D
Vierailija kirjoitti:
Helpommin sanottu kuin tehty. Omat vanhempani olivat ns. heikkolahjaisia ja tarvitsivat apua kaikessa. Opin jo alle kouluikäisenä että olin perheen äiti ja isä, koska omat vanhempani eivät siihen kyenneet. Ihan normaali arki oli haastavaa. Isovanhemmat auttoivat ja tekivät kaiken voitavansa, kun heistä aika jätti, vastuu jäi kokonaan minulle. Mietin usein miksi kaikkien pitää lisääntyä, vaikka ei pysty huolehtimaan edes itsestään.
Ihanaa että autat vanhempia. Ei muidenkaan vanhemmat tiedä ihan kaikkea, vaikka osa pärjää rahan avulla.
Vierailija kirjoitti:
Ei VIITSITÄ pitää rajoja. Ei JAKSETA olla aikuisia. Halutaan jollain tietyllä hetkellä päästä helpolla (vanhempi huutaa lapsenlapsia, niin aletaan poikimaan sille niitä), mutta ei nähdä että pitkässä juoksussa elämästä tulee paaaaaljon vaikeampaa.
Tai ei vaan osata. Ei tajuta mitä siitä seuraa jos annat periksi. Sitten kun on jo alusta asti menty metsään niin sitten se vasta hankalaksi menee.
Kylläpä on taas turha ketju. Eikö parempaa keskusteltavaa löydy?