Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan miettinyt olisiko vauvasi elossa jos...
24.05.2007 |
...olisit synnyttänyt hänet vaikkapa 1800-luvun alussa? Sain oman vauvani helmikuussa sektiolla ja kaikki on mennyt näennäisesti hyvin. Mutta sitten mietin, että jos lääketiede ei olisi ollut apuna, olisimme molemmat saattaneet kuolla jo synnytykseen, sillä vauva oli hankalassa perätilassa poikittain. Ja syntymän jälkeen maitoa on tullut tosi niukanlaisesti.
Joten vastaukseni omaan kysymykseeni on: ei luultavasti olisi.
Jos ei olisi synnytys vienyt mennessään, sitten rintamaidon puute viimeistään. Ei ihme, että ennenvanhaan lapsikuolleisuus oli niin suuri! Nyt tällaiset entisajan vakavat tapaukset pystytään hoitamaan niin, ettei niitä enää vakaviksi tule ajatelleeksikaan.
Mitenkäs muilla, mikä teillä olisi toisin jos siirtyisitte lapsinenne parinsadan vuoden takaisiin oloihin?
Kommentit (37)
Olisin hyvin voinut synnyttää saunassa, itse asiassa harmittelen kun en niin tehnytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollut puolikuollut kivusta. Niin hyvin toimi tuo kivunlievitys.. Vaikea sanoa. Vuosin verta paljon. En tiedä olisinko kyennyt selviytymään..? Olen miettinyt sitä aika paljonkin. Samoin leikattiin välilihaa oikein reippaasti.. vaikea sanoa olisinko kuollut ihan verenhukkaan. Toinen tuli helposti - uskon että siitä olisin selvinnyt..
Ilman lääkitystä oltais varmaan molemmat oltu ainakin aika heikoilla. Varma en tietenkään voi olla.
Kakkosen synnytykseen olisin kuollut varmasti, jos en olisi ollut jo sairaalassa valmiiksi. Vuodin 1700g verta. (Ja siis ilman lääkitystä olisin vuotanut kuiviin.)
Vauva oli kyllä pieni ja lisämaitoa piti tankata äidin maidonnousua odotellessa, mutta eiköhän hengissä olisi selvitty.
Itse en kyllä halua edes ajatella synnytystä ilman lääkitystä... :)
Kiitos lääketieteen, voimme hyvin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla 4 nopeaa, helppoa ja täysiaikaista synnytstä. Yhteenkään ei ole edes lääkärin tarvinnut tulla paikalle.
Eli synnytykset olisivat hoituneet ihan ok..
Mutta..
Esikoinen sairasteli vauvana ja taaperoiässä paljon, korvatulehduskierre, virtsatietulehduskierre, hengitysteidentulehduksia.
Antibioottikuuria toisen perään. (varmaan olisi menehtynyt 1800-luvulla).
Tokalla korvatulehduskierre ja paha keuhkoputkentulehdus alta vuoden ikäisenä. Antibiootteja syönyt paljon. (taas luultavasti olisin menettänyt lapseni 1800-luvun maailmassa)
Kolmas olisi varmaan selvinnyt hengissä.. ainakin 2 vuotiaaksi, jota hän on nyt.
Neljännestä en osaa sanoa vielä, hän on nyt vauva eikä toistaiseksi ole tarvinnut lääkärin/antibioottien apua.
Mutta minä itse en olisi selvinnyt aikuiseksi. Olisin kuollut syntyessäni.
Synnyin -77 pikkukeskosena. Kuolleena. Minut elvytettiin henkiin ja elin elämäni ensimmäiset 3kk sairaalassa teholla. Silloin kun synnyin, sanottiin äidilleni, etten tule elämään seuraavaan päivään. Tässä sitä kuitenkin porskutetaan eteenpäin ;)
Maitoa on kyllä tullut ja vauvat ovat viimeistä lukuunottamatta olleet elinkelpoisia kunhan vaan ovat ulos asti jollain keinolla päässeet. Minäkin olen usein miettinyt tuota samaa asiaa ja kiitellyt nykylääketiedettä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päädyin leikkuriin, koska lapsi oli tulossa nenä edellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ehkä olisi selvinnyt 1800-luvulla. syntyi napanuora tiukasti 2 kertaa kaulan ympäri ja solmussa, elvytettiin.
Lapsi syntyi pienenä keskosena ja hoitoa sai 2kk. Ja itsellä ei istukka irronnut kuin vasta leikkauspöydällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytyksessä en käyttänyt nykyajan lääkeihmeitä ja lapsi syntyi hyvin ilman ongelmia.
Paitsi esikoinen, joka ei selvinnyt nykyhoidoillakaan. Poika olisi ehkä kuollut astmakohtauksiin taaperoikäisenä. En tiedä allergioista ja korvatulehduksista kärsivästä tytöstäkään, olisi varmaan ollut sellainen " kitukasvuinen ja sairaalloinen" niinkuin silloin taidettiin sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen synnytys oli helppo, oltaisiin selvitty 1800-luvullakin.
Minulla on niin ahdas lantio että vauvan olisi pitänyt olla todella pieni mahtuakseen ulos. Maitoa kyllä olisi tullut ihan todella paljon, mutta nyt rintatulehduksen kourissa olen miettinyt sitäkin että ilman antibioottia ja särkylääkettä ei tästäkään niin vain selvittäisi.
Eka tuli naama edellä ja oli lääkäreillekin hyvin erikoinen synnytys. Toinen taas leikattiin (lapsivedet meni ja syntyi ennenaikaisena ja oli perätilassa). Kyllä kiitän nykyajan lääketiedettä.
Esikoinen olisi varmasti menehynyt jo siitä syystä ettei synnytys ollut edes lähellä käynnistystä kun ultrasta passitettiinkin kiireelliseen sektioon istukan ongelmien takia. Eli tuota ei olisi huomattu ja lapsi olisi menehtynyt.
Toisella kertaa en tiedä varmuudella olisiko lapsi menehtynyt, mutta suurella todennäköisyydellä olisi synnytys ollut niin vaikea että siitä olisi lapsellekin jotain vammoja jäänyt. Ja itselleni samoin, oma tilanteeni olisi tainnut olla vakavampi mitä lapselle (olisin saattanut menehtyä jo synnytykseen, mutta kai olisivat tuolloinkin saaneet lapsen silti hengissä ulos leikattua?).
Eli ensin syntyi kaksoset, käynnistys viikolla 35. Mulla oli raskausmyrkytys ja huono kunto, joten ei ois varmaan elossa selvinny kukaan. Kuopus taas syntyi viikolla 36, mut oli niin pieni ja väsynyt vauveli, että 4 vk oli nenämahaletku. Millä lie olis 2800-luvulla yritetty ravita?
Kiitos nykyajalle!
Kaikissa jokin sellainen sairaus tai komplikaatio, joka vaati lääketieteellistä hoitoa.
ei olisi tullut ulos ilman kiireellistä sektiota