Oletko todistaneet ”Ettekö te tiedä kuka minä olen??”-hetkeä?

Olen joutunut ja en kerro nimeä. Ohitin hänet, koska en liity kenenkään seurapiiriin henkilön julkisuuden vuoksi.  Noin 10 v myöhemmin hän osasi jo esitellä  minulle itsensä ihmisenä, ei julkkiksena.

No yksi hassu tulee mieleen. Oltiin apteekin jonossa viikonloppuna, pitkä jono, siihen tulee mies ja sanoo pääseekö hän etummaiseksi ja siis koettaa mennä, ihmiset hieman tiivistää, mies kaivaa taskujaan, näyttää käyntikorttia, minä olen yksitysetsivä! Jono sen ku tiivistyy! Sinne meni perälle....

Olen. Eräs edesmennyt laulaja sanoi minulle nuo sanat 90-luvulla kun olin tarjoilijana yhdessä ravintolassa. Sen jälkeen en arvostanut häntä enkä hänen yhtyettään enää.

Festarijärkkärinä muutaman kerran törmännyt tuohon lauseeseen.

Olen tutkija, ja usein törmännyt käänteiseen ilmiöön jossa esim opiskelija ei tunnista jotain kansainvälisesti rokkitähden tasoista huippututkijaa, mutta huippututkija ei ole millänsäkään, korkeintaan vähän virnuilee jos opiskelija esim selittää hänelle hänen itsensä kehittämää teoriaa. :D tästä tiedän olevani oikeassa työssä. 

Kuulin baarissa, aikoinaan, ja pariltakin:

Spede oli ns. kansanmies, Vesku, sen sijaan "ettekö te tiedä kuka mä oon". Hänestä jäi kuulemma, sellanen ylimielinen, minä. 

No, mitä lukenut, niin kavereita ja tuttuja kohtaan täysin erilainen.

....

Isä kertoi, ja aikalaisetkin, ajoi aamujunaa; Spede oli aina mökillään aamu-uinnilla ja aina ns. veti kättä lippaan.

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni Niina.

Kesken kiihkeiden lemmenleikkien kutsuin häntä siskonsa nimellä.

 

M43

Tyhmintä mitä tiedän on tuossa tilanteessa alkaa mainita nimiä.

 Käy just noin kuin kävi. Vinkuu miten vinkuu ja puuskuttaa miten puuskuttaa mutta ei nimiä.

No itse jouduin kerran sanomaan tuon. Mokasin pahasti liikenteessä jalankulkijana ja poliisi pysäytti sakottaakseen, silloin kysyin ettekö tiedä kuka olen, johon poliisi vastasi ettei tiedä. Sanoin Luojan kiitos ja häivyin paikalta.

Kyseessä ei ollut suoranainen julkkis, vaan tällainen ympärillä pörrääjä, joka luuli seuran tehneen kaltaisekseen. Tyyppi jolla oli niin kova tarve päästä osaksi "piirejä", ettei edes tajunnut olevansa vain porukan juoksupoika ja hustlari, joka on helppo heittää bussin alle tiukan paikan tullen.

Diilasin silloin huumeita ja hän oli hetken aikaa vakiasiakkaani ja hankki itsensä taloudellisiin vaikeuksiin tarjoamalla tälle seurapiirilleen. Ei pyytänyt kunnolla hintaa, kun piti esittää rahamiestä porukalle. Yritti ostaa isompaa määrää velaksi ja luonnollisesti kun en myynyt niin käytti nämä kuolemattoman sanat. 

Muistan silloin ajatelleeni, että jos tämä oma elämänikin surkeaa on niin eipä se sinullakaan kummoista ole.

Joo, Esko "Salkkareiden Ismo" Kovero täälläkin. Ilmeisesti siis selvinpäin ihan jees ukko, mutta kännissä aivan sietämätön tapaus.

Tapahtui Pispalan Pulterissa.

Olen ollut tilanteessa, jossa jo edesmennyt Timo T A Mikkonen lausui ”toi ei tiedä, kuka minä olen”. Kyseinen toi kyllä tunnisti Mikkosen. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulin baarissa, aikoinaan, ja pariltakin:

Spede oli ns. kansanmies, Vesku, sen sijaan "ettekö te tiedä kuka mä oon". Hänestä jäi kuulemma, sellanen ylimielinen, minä. 

No, mitä lukenut, niin kavereita ja tuttuja kohtaan täysin erilainen.

....

Isä kertoi, ja aikalaisetkin, ajoi aamujunaa; Spede oli aina mökillään aamu-uinnilla ja aina ns. veti kättä lippaan.

Spede ei ollut aina mukava mies. Ärsyyntyi pienestäkin arvostelusta, nosteli ravintoloissa seinille, jos joku sanoi poikkipuolisen sanan. Speden speleissä oli usein hyvin ärsyyntynyt, jos joku oli häntä parempi.

Tamä tapahtui eräässä urheilukeskuksessa, siellä oli sm-liiga joukkue. Eräs pelaaja halusi syödä muita aikaisemmin.  Hänelle sanottiin, että ruoka laitetaan esille tiettynä aikana, kahviosta voi ostaa pientä purtavaa. Tämä pelaaja, sitten sanoi tämän lauseen, kukaan ei tunnistanut häntä.

Tavallaan, tsunamin jälkeen Phang Ngan sairaalassa joku turisti vaati äänekkäästi että heidän pitää olla etusijalla, kyseli useampaan kertaan, että ettekö tiedä kuka minä olen. Oli siis ihan tavallinen länsituristi, ilmeisesti ruotsalainen, mutta ei ymmärtänyt että heidänkin pitää odottaa.

Hitto kun en muista kuka, mutta oli näytellyt Molbergin tuntemattomassa sotilaassa. Ehkä Rahikaista. Hän oli meidän maakuntabaarissa yksi kesä, kun jollain kaverillaan mökki sillä suunnalla ja oli siellä käymässä. Tilasi juomansakin ylidramaattisesti esiintyen ja jossain kohtaa totesi minulle, että minulla ei taida olla mitään ymmärrystä siitä kuka hän on. Olin tuolloin 20-vuotias ja kyseisessä baarissa töissä.

Joo, ei ollut. Eikä näemmä ole oikein kunnolla vieläkään varmuutta siitä kuka oli.

Takavuosien X-factor kilpailija. Tapasin hevifestareilla. Kätteli ystävällisesti, mutta ei esitellyt itseään. Selvästi oletti, että minun olisi pitänyt tuntea hänet ennalta.

Kaksi kertaa muistan heti. Joku "seiskajulkkis" joka tivasi asiakaspalvelutilanteessa enkö tunne ja enkö lue seiskaa. Vastasin, etten lue, on aivan outo lehti minulle. Se hölmistynyt ilme oli näkemisen arvoinen! En tosiaan lukenut enkä edelleenkään lue vaikka nyt jo paremmin tiedän minkälainen lehti se on. Toisen kerran "etkö sinä tiedä kuka olen?" kysymys tuli kirurgilääkäritohtorisuurmieheltä ja taas oli pakko sanoa, etten tunne. En ollut ikinä kuullutkaan kyseistä tyypistä. Tämäkään ei saanut erityiskohtelua koska säännöt on olemassa ja niitä noudatetaan. 

"Kyllä ylikonstu huomenna laitoksella selvittää kuka sä oot" tokaisi poliisi känniörveltäjäriehuneelle julkimolle ja "vahingossa" kolautti tyypin päätä Mondeon ovenkarmiin ohjatessaan tyypin takapenkille, portsareiden ja toisen poliisin pidätellessä nauruaan. 

En kyllä oo, harmin paikka. En liiku julkkispaikoissa.

Mulla joku Ö-luokan rokkimies oletti, että olisin tunnistanut hänet. Oltiin yhdellä facen sinkkupalstalla samaan aikaan. Sitä kyllä taisi vain naurattaa, kun en lämmennyt eikä nimikään sanonut mitään.