Onko teillä "juuret" ja "koti"

Olen koko elämäni kokenut jonkunlaista juurettomuutta, jos kyllä "kodin" saanut rakennettua montakin kertaa elämässäni. Niin nytkin,  mutta en ole varma, mikä sen merkitys on. 

Olin tänä kesänä kolme kuukautta vähän extempore yksin Euroopassa reissussa autolla, joka oli reissun ajan kotini. Viihdyin yllättävän hyvin, kaiken yksinkertaisuus oli todella hyvä kokemus, mikä vahvisti ajatustani, että kotini voi olla se, mikä sillä hetkellä on ympärilläni. Tärkeintä elämässäni on (nykyään aikuisten) lasteni hyvinvointi ja heidän onnelliset parisuhteet ja kun ne on kunnossa, voin kokea itsenikin onnelliseksi missä vaan. Tämä osaltaan vahvisti juurettomuuden kokemustani. 

Olen ennen kouluikää muuttanut perheeni kanssa ulkomaille ja vaikka muistan, ettei se ollut aina helppoa, muistan myös, miten hyväksytyksi olen tuntenut tuolloin itseni, vaikka en osannut edes paikallista kieltä ja englantiakin opettelin koulussa. Ehkä tämä on vaikuttanut kokemukseeni turvallisuudesta? En kokenut tuolloin pelkoa tai ulkopuolisuutta, päinvastoin. Perheessä sattuneen kuolemantapauksen johdosta palasimme Suomeen niin, että menin normaalisti ensimmäiselle luokalle. Koin olleeni tuon ulkomailla vietetyn ajan onnellinen ja olin kuitenkin vasta 5-6-vuotias, joten en epäile kokemustani.

En ole jutellut tästä koskaan kenenkään kanssa, että miten ihmiset kokevat, että heillä on, tai ei ole, juuret tai koti. Itseltäni on jo kuolleet kaikki sukulaiset, äiti, isä jne, samoin exän suku, eli exappi ja -anoppi. Serkkuja tai sisaruksia ei ole. Läheisiä ystäviä on kourallinen.