Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita lapsia,joilla syöminen kestää kauan!?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että kaikki konstit on kokeiltu, lisävinkkejä otetaan vastaan, myös omien hermojen hallintaan:)
no onhan tässä vielä eskarivuosi ennen koulua aikaa harjoitella lisää.
mutta olen ottanut sen linjan, että en kokoajan hoputa ja muistuta, sanon että tässä on ruoka tai välipala, ole hyvä, aikaa on siihen asti kun pitkäsviisari kellossa näyttää tasan. tms. en kokoaja nalkuta koska sekin ärsyttää lasta yhtä paljon varmasti kuin itseä. sitten kun ruoka-aika loppuu, niin se loppuu yksinkertaisesti. ruokalautanen pois ja jos jäi nälkä niin seuraavalla aterialla tai välipalalla maistuu sitten varmaan paremmin ja ripeämmin taas.
en ala taistelemaan ruoka välineenä.
helposti tunnin syödä pieni ateria. Hermo oli mennä siinä.
Lapsi oli 5-vuotias. Nyt on 7 ja syö varsin ripeästi.
Nykyään se sitten viettää tunnin vessassa hampaitaan pesemässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikkea siinä välissä.
Yleensä laitan aikarajan 45 min ja sen jälkeen lautanen pois. Mutta välillä katson, että kuinka kauan kestää syöminen jos itse poistun toiseen huoneeseen ja annan pojan syödä niin kauan kuin haluaa.
Varsinkin aamulla syömistahti on kuin jostain hidatetusta filmistä. Yhteen leipäpalaseen ja kahvimukilliseen menee noin tunti. Puurolautasellinen uppoaa puolessatoista tunnissa. Ainoa mitä voin syödä aamulla suht nopeasti on munakas, ja sitä syönkin aina työpäivien alkajaisiksi, muuten pitäisi herätä aivan tuhottoman aikaisin että ehtisin syödä aamupalan. Töissä meillä on 15 min tauot ja yhden tauon aikan ehdin syömään yhden jugurtin, puolikkaan leipäpalan tai hedelmän. Äsken söin jauhelihakeittoa (2-3dl) puoli tuntia.
Herkut kyllä uppoaa turhankin nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän esikoinen söisi varmaan koko päivän jos ei kiirehtisi hänen syömistään.
" laita ruokaa suuhun" pitää sanoa todella usein ruokailun aikana, muuten poika touhuaisi vaan muita juttuja.
juurikin yks päivä siitä täällä valitin, kun kolmevuotias oli vedellyt välipalaa (karjalanpiirakka) yli tunnin, ja revin jo tukkaa päästäni... Haaveilee, ja keskittyy kaikkeen muuhun mahdolliseen ja mahdottomaan, ei kiirettä minnekään! Riepoo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivähoidossa siitä on jo huomautettu vuosien varrella, lapsi on ryhmän hitain syöjä.
Kohta on kouluunmeno edessä. Saa nähdä miten koulussa sujuu.
Voiko tälle asialle TEHDÄ jotain????Mä revin parhaillaan hiuksiani!Ei auta uhkailu,kiristys eikä lahjonta. Nytkin syönyt iltapalaa(leipä) jo yli puoli tuntia! ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syönyt TODELLA KAUAN eli tunteja... Olen ollut päiväkodissa vielä välipalalla kun äiti on tullut hakemaan päiväkodista.
Muistan vieläkin ne mummolassa vietetyt kesät kun mummo valitti koko ajan liian laihasta lapsesta ja musta tuntui etten tehnyt muuta kuin istuin ruokapöydässä siis söin aamupalaa 4 h kun en saanut jättää ruokia syömättä tai osaa mitä en jaksanut.
En voi sanoa muuta kun että kyllä olen oppinut syömään nopeasti :o) Kärsivällisyyttä
Kun tahti alkaa viisivuotiaalla hidastua esim. puolen tunnin syömisen jälkeen, sanon vaikka että aikaa on 10 min syödä sen mitä syö, sitten otan lautasen pois. Jos ei ole syönyt " ajoissa" ja on jotain jälkiruokaa, se jää saamatta.
En pakota syömään loppuun. Yleensä sitten seuraavalla ruualla ruoka menee nopeammin ja maistuukin paremmin. Jos ei ole kiire minnekään, annan toki syödä rauhallisemmin.
Nelivuotiasta odottaa sama lautanen seuraavalla ruualla, koska joskus ei syö kahta lusikallistakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä 4,5vuotiaan pojan äiti ja meillä samaa ongelmaa. Siis ruokailuun menee ihan joka kerta vähintään tunti! Kyllä on kiristykset ja uhkailut kaikki kokeiltu. Ei auta.
Yksi mitä aion seuraavaksi kokeilla on sellainen palkintojuttu. Eli joka kerta kun syö lautasen suht nopeesti, saa vaikka jonku tarran tai jotain muuta pientä.. En tiiä auttaako, mutta kokeilen. Jos se ruoka alkais vaikka vähän nopeempaa menemää suuhun..
Ja sitten tota aion kokeilla, että asetan samaan syssyyn sen aikarajan, vaikka puoli tuntia. Kyllä siinä ajassa pitäs keretä syömään jo monta lautasellista =D
Otan vastaan vinkkejä myös! Alkaa todella turhauttamaan pikkuhiljaa, kun puolet päivästä menee pojan kanssa ruokapöydässä..
Täällä 4,5vuotiaan pojan äiti ja meillä samaa ongelmaa. Siis ruokailuun menee ihan joka kerta vähintään tunti! Kyllä on kiristykset ja uhkailut kaikki kokeiltu. Ei auta.
Yksi mitä aion seuraavaksi kokeilla on sellainen palkintojuttu. Eli joka kerta kun syö lautasen suht nopeesti, saa vaikka jonku tarran tai jotain muuta pientä.. En tiiä auttaako, mutta kokeilen. Jos se ruoka alkais vaikka vähän nopeempaa menemää suuhun..
Ja sitten tota aion kokeilla, että asetan samaan syssyyn sen aikarajan, vaikka puoli tuntia. Kyllä siinä ajassa pitäs keretä syömään jo monta lautasellista =D
Otan vastaan vinkkejä myös! Alkaa todella turhauttamaan pikkuhiljaa, kun puolet päivästä menee pojan kanssa ruokapöydässä..
sama ap,jolla nyt loppui ruuan kanssa pelleily ja nirsoilu. kiitos vastauksistanne.
Kun menee eskariin, kouluun jne. niin siellä pitää kuitenkin osata syödä tietyssä ajassa eikä aina ole varaa jäädä nälkäiseksi (esim. pitkät päivät).
Tuskinpa se lapsi siihen kuolee jos lautanen otetaan pois sovitun ajan jälkeen...
Eli pöydässä tehdään kaikkea muuta paitsi syödään. Toki ei ole leluja eikä lukemisia, mutta aika kuluu jutellessa ja usein vaipuu omiin ajatuksiin. Oikein huonoina hetkinä käytän tuota yllätystekniikkaa. Eli sanon meneväni vaikka laittamaan pyykkiä ja epäilen ääneen, ettei poika ole vielä voinut syödä, kun äiti tulee takaisin. Lähes poikkeuksetta poika on syönyt lautasen tyhjäksi ja tulee ylpeänä esittelemään lautastaan. Itse esitän hämmästynyttä ja epäilen vaikka hiiren auttaneen häntä. Ja pojalla on hauskaa.
vaihtoehtoisesti on hirveä sotku eikä mitään syöty..
riski kannattaa ottaa aina kuitenkin
Alue: Aihe vapaa
Haaveilee, höpöttelee, leikkii sormillaan ja tekee (jopa keitosta!) möykyn poskeensa, jota sitten hiljalleen imeskelee. Ai luoja, miten meinaa mennä hermo huonoon kuntoon aika ajoin.
Viimeaikoina on joskus toiminut sellainen konsti, että poistun pöydästä ja pyydän lasta yllättämään minut syömällä lautasensa tyhjäksi sillä välin kun olen muualla. Lapsesta se on niin jännittävää, että on jopa joskus saanut syötyä. Mutta, vinkit ovat tosiaan tervetulleita tännekin.