Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voihan kettu kuinka katkera olen siitä että minulle opetettiin koulussa että aurinkokunta on ainoa lajiaan.....
08.08.2026 |
.....ja niin uniikki että missään muualla ei ole planeettoja 😡 Ja tämä 1980 luvulla. Oliko ihmiskunta noin 40v. sitten niin tyhmää että jos havaittiin jo miljardeja tähtiä ja ehkä miljoonia galakseja, niin ajateltiin edelleen että meillä on täällä ainoat planeetat koko universumissa.
Kuulostaa nyt ihan 1600-luvun maapallo keskeiseltä ajattelulta.
Nykyään sitten mietitään että ollaanko me ainoat ajattelevat olennot näiden satojen triljoonien galaksien joukoissa olevien tähtiä kiertäviellä planeetoilla .....veikkaan että ollaan vähemmistiöä koko planeetta, aurinkokunta ja koko Linnunrata.
Kommentit (34)
Täällä katkera myös, meille opetettiin ala-asteella matikan tunnilla että nollilla ei ole mitään väliä..saanen olla eri mieltä! On aika hitostikin väliä onko tilillä 10 euroa vai 10000000 euroa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä näin opetettiin ainakin minun koulussani ala-asteella. Kävin ala-asteeni 1976-82. Että vain Maa-planeetalla on elämää. Kyllähän tuon kyseenalaistin jo tuolloin. ja koin vanhentuneeksi ajatteluksi.
Mutta miksi olet ap katkera asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Mie oon syntynyt -77, enkä muista että meille oltais mitään avaruusjuttuja opetettu koulussa?🤔 Yksillä fyssässä saatettiin joku sana asiasta väittää, mutta siinä se.😕🛸
Sinulla kouluvuodet menivät selvästi tupakkaringissä ja jälki-istunnossa. Meille muille jäi hyvin mieleen.
No kyllä planeettajärjestelmiä pidettiin kutakuinkin varmoina jo 50-luvulla. vedenpitävät todisteet tuli myöhemmin. ja meille koulussa opetettiin kyllä että "oletetaan että niitä on, mutta ei olla havaittu kun kohteet liian kaukana".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näin opetettiin ainakin minun koulussani ala-asteella. Kävin ala-asteeni 1976-82. Että vain Maa-planeetalla on elämää. Kyllähän tuon kyseenalaistin jo tuolloin. ja koin vanhentuneeksi ajatteluksi.
Mutta miksi olet ap katkera asiasta?
Korjaan, silloin itse asiassa opetettiin vielä, että Marsissa saattaa olla elämää. Mutta että muualla maailmankaikkeudessa ei ole.
Tämä oli varmaan osin uskonnon vaikutusta, ihminen kun oli luomakunnan kruunu. Tähän ajatteluun kuului myös eläinten väheksyntä. Eläimillä ei koettu olevan kummoista kognitiivista toimintaa, paitsi ehkä jollain gorillalla jonkin verran. Nykyiset painonapeilla kommunikoivat kissat ja koirat olisivat olleet aivan käsittämättömiä tuolloin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näin opetettiin ainakin minun koulussani ala-asteella. Kävin ala-asteeni 1976-82. Että vain Maa-planeetalla on elämää. Kyllähän tuon kyseenalaistin jo tuolloin. ja koin vanhentuneeksi ajatteluksi.
Mutta miksi olet ap katkera asiasta?
Toki meillä ei yhäkään ole mitään todisteita elämästä muualla kuin maapallolla. Maailmankaikkeuden laajuuden tietäen on toki äärimmäisen todennäköistä, että elämää on muuallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näin opetettiin ainakin minun koulussani ala-asteella. Kävin ala-asteeni 1976-82. Että vain Maa-planeetalla on elämää. Kyllähän tuon kyseenalaistin jo tuolloin. ja koin vanhentuneeksi ajatteluksi.
Mutta miksi olet ap katkera asiasta?
Korjaan, silloin itse asiassa opetettiin vielä, että Marsissa saattaa olla elämää. Mutta että muualla maailmankaikkeudessa ei ole.
Tämä oli varmaan osin uskonnon vaikutusta, ihminen kun oli luomakunnan kruunu. Tähän ajatteluun kuului myös eläinten väheksyntä. Eläimillä ei koettu olevan kummoista kognitiivista toimintaa, paitsi ehkä jollain gorillalla jonkin verran. Nykyiset painonapeilla kommunikoivat kissat ja koirat olisivat olleet aivan käsittämättömiä tuolloin.
Mä muistan, kun yläasteella kiistelin opettajan kanssa siitä, tunteeko kalat kipua.
Tieteiskirjallisuuden klassikoissa pohdiskeltiin jo ainakin 1950-60-luvuilla millaisia elämänmuotoja voisi olla erilaisilla planeetoilla. Ja teokset kirjoitettiin oman aikansa tunnetun tiedon pohjalta, eli ei planeettoja muissa aurinkokunnissa pidetty mahdottomina. Ja Andromedan galaksin tiedettiin olevan Linnunrataa, kotigalaksiamme kauempana jo 1920-luvulla.
Ehkä koulussa voitiin 1980-luvulla vielä opettaa, että oma aurinkokuntamme on ainoa jolla tiedettiin olevan planeettoja. Koska etäisempiä planeettoja ei vielä kyetty havaitsemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näin opetettiin ainakin minun koulussani ala-asteella. Kävin ala-asteeni 1976-82. Että vain Maa-planeetalla on elämää. Kyllähän tuon kyseenalaistin jo tuolloin. ja koin vanhentuneeksi ajatteluksi.
Mutta miksi olet ap katkera asiasta?
Korjaan, silloin itse asiassa opetettiin vielä, että Marsissa saattaa olla elämää. Mutta että muualla maailmankaikkeudessa ei ole.
Tämä oli varmaan osin uskonnon vaikutusta, ihminen kun oli luomakunnan kruunu. Tähän ajatteluun kuului myös eläinten väheksyntä. Eläimillä ei koettu olevan kummoista kognitiivista toimintaa, paitsi ehkä jollain gorillalla jonkin verran. Nykyiset painonapeilla kommunikoivat kissat ja koirat olisivat olleet aivan käsittämättömiä tuolloin.
Mä muistan, kun yläasteella kiistelin opettajan kanssa siitä, tunteeko kalat kipua.
Joo, tämä kuului juuri siihen samaan ajatteluun myös. Että eläimet eivät muka tunne kipua. Ja että jopa pienet lapset eivät tunne. Opettajat olivat käyneet koulunsa vuosikymmeniä aiemmin ja käsitykset aataminaikuisia ja kummallisia.
Missä ihmeen lestakoulussa kävit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se ihan väärin sillä nyt on punainen- ja keltainen planeetta joilta tulee maapallolle asukkaita, jotkut vain käyvät. ovat kesän ja lähtevät pois.
Joo. Teräs mies ja teräs tyttö ainakii.
Älyllistä elämää ei ole muualla kuin maassa. Tieto on pyhästä hengestä peräisin.
Alue: Aihe vapaa
Enpä kyllä tiennyt, että tuollaista oikeasti opetettiin.