Muita, jotka eivät "hae apua" mt-"palveluista" enää koskaan vaikka henki menisi?
Aiempien huonojen kokemusten takia. Ensin vuosikausia lääkärit vähättelevät fyysisiä "toiminnallisia" oireita ja naureskelevat, että hyvin sulla menee, kunnes nousee lopullisesti seinä vastaan etkä kykene enää mihinkään. Sitten vinoillaan, että no ei susta taida nyt töihin juu olla. Odotat yli puoli vuotta psykan polille, jossa sitten kuukausitolkulla huokaillaan, että mihin me sut nyt sitten pistetään. Lopulta käyt siellä pidemmän hoitojakson ja joka välissä kuulet, kuinka sieltä vain halutaan porukka mahdollisimman nopeasti pihalle. Enpä mene toiste vaivaamaan. Jos en saa yksin olojani selvitettyä, joudan kuolla.
Kommentit (23)
Ei kannata hakea apua. Kohtelu on alentuvaa ja kuin liukuhihnalta. Ylilääkitseminen ja jatkuva lääkkeistä jankuttaminen ja/tai tyrkyttäminen masentaa, ärsyttää ja turhauttaa. Konkreettista apua ei saa, vain reseptejä lääkkeisiin, joilla pyritään hiljentämään potilas.
Minä en tykkää että hoitajia kohdellaan huonosti tai lääkäreitä
Minä en tykkää juoruilijoista, valehtelijoista ja pahuuteen uskovista
Minä en tykkää tunnelman pilaajista
Minä en tykkää egoisteistä
Toivottavasti et saat sairautta joka aiheuttaa vaaraa sivullisille.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti et saat sairautta joka aiheuttaa vaaraa sivullisille.
No en. Se joka poistetaan lopullisesti yhtälöstä olen minä. Masentunut harvemmin tekee muille mitään. No worries.
Se on kyllä huomattu ettei miehet hae apua ongelmiinsa. Mennään suhteesta toiseen ja pilataan sen uuden naisenkin elämä. Kiva kun kävitte, mutta parempi kun menette....ihan mihin vaan, mutta jättäkää naiset rauhaan.
Samoin ajattelen. Jos en omin konstein selviydy, niin se on sitten minun loppuni ja hyvä niin.
Juu ei huolta että enää toiste yrittäisin. Hermoromahduksen jälkeen pääsin sisään polille, mutta siellä vain pidettiin säilössä ja syötettiin rauhoittavia. Osastonlääkäri oli joku Romanian vahvistus joka ei tiennyt edes, mitä sivuvaikutuksia eri lääkkeillä on ja miten ne kannattaisi huomioida. Jouduin itse neuvomaan. Hoitajat olivat älynlahjoiltaan samaa sarjaa aulan viherkasvien kanssa.
Moni ei hae enää apua, koska kaikki henk koht tieto hakataan nettiin muiden luettavaksi. Lisäksi mt-ongelmista terveystiedoissa voi olla monenlaista haittaa arjessa sekä työelämässä. Ja sitten ainakin pienemmillä paikkakunnilla juorutaan kaikki eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Samoin ajattelen. Jos en omin konstein selviydy, niin se on sitten minun loppuni ja hyvä niin.
Hae kirjastosta vaivasi aiheesta lukemista, ja mieti sitten, minkälaista apua tarvitset. Siis onko sulla jotain kipuja kun eikös nuo lääkkeet ole kipulääkkeitä- olen siis ihan amatööri.
Itselläni on ihan fyysisiä kipuja, ja ei niihinkään löydy lääkettä, enkä mitään ihan sekoittavaa haluaisikaan. Pitää vaan sinnitellä, välillä on hyviä päiviä. välillä ei.
Miten kääntää vaikeudet voimavaraksi
Pysähdy ja rauhoitu: Älä taistele tilannetta vastaan heti.
Muuta näkökulmaa: Etsi vaikeudesta opetus tai uusi reitti.
Toimi fiksusti: Tee se, minkä voit nyt muuttaa.
Hyväksy se, minkä menetit: Päästä irti siitä, mitä et voi enää hallita.
Miksi se kannattaa
Opit kestämään paremmin epävarmuutta.
Mielesi vahvistuu tulevia koetuksia varten.
Tekoälyn etsimää maailman kirjalliduudesta
En aio enää hakea apua. Psykologin tuomitseva ja arvosteleva suhtautuminen tuntui pahalta. Minulla oli ollut itsetuhoisia ajatuksia ongelmaani liittyen. Jos en selviä omin avuin niin sitten en selviä.
Vierailija kirjoitti:
Jos voisin uudelleen päättää niin en menisi lähellekään niitä paikkoja. Nyt olen erinäisistä syistä hetken aikaa jumissa hoidon rattaissa. Mutta siis lähinnä aiheuttaa lisäongelmia. Kaikkeen sanotaan että ota Ketipinoria. Kun selittää että se ei varsinaisesti sovi näihin ongelmiin ja heikentää toimintakykyä niin sitten ehdotetaan isompaa annosta. Lisäksi se alentuva väheksyntä lisää psyykkistä kuormaa.
Mulle ne määräs risperidonia (tujumman luokan skitsofrenialääke) kun sanoin että ketipinor vaan pahentaa ahdistusta enkä ole toimintakykyinen sen kanssa. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata hakea apua. Kohtelu on alentuvaa ja kuin liukuhihnalta. Ylilääkitseminen ja jatkuva lääkkeistä jankuttaminen ja/tai tyrkyttäminen masentaa, ärsyttää ja turhauttaa. Konkreettista apua ei saa, vain reseptejä lääkkeisiin, joilla pyritään hiljentämään potilas.
Kun sais edes niitä oikeita lääkkeitä eikä antipsykootteja toisensa perään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata hakea apua. Kohtelu on alentuvaa ja kuin liukuhihnalta. Ylilääkitseminen ja jatkuva lääkkeistä jankuttaminen ja/tai tyrkyttäminen masentaa, ärsyttää ja turhauttaa. Konkreettista apua ei saa, vain reseptejä lääkkeisiin, joilla pyritään hiljentämään potilas.
Kun sais edes niitä oikeita lääkkeitä eikä antipsykootteja toisensa perään
Antipsykootit ovat niitä oikeita lääkkeitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin ajattelen. Jos en omin konstein selviydy, niin se on sitten minun loppuni ja hyvä niin.
Hae kirjastosta vaivasi aiheesta lukemista, ja mieti sitten, minkälaista apua tarvitset. Siis onko sulla jotain kipuja kun eikös nuo lääkkeet ole kipulääkkeitä- olen siis ihan amatööri.
Itselläni on ihan fyysisiä kipuja, ja ei niihinkään löydy lääkettä, enkä mitään ihan sekoittavaa haluaisikaan. Pitää vaan sinnitellä, välillä on hyviä päiviä. välillä ei.
1. Nykyään on tekoäly jokaisen ulottuvilla, jos on verkkoyhteys. Ei tarvi mennä kirjastoon.
2. Ketipinor ei ole kipulääke! Hyvänen aika.
3. Mä tarvisin konkreettista apua; että joku auttaisi saamaan tarvittavat tehtävät tehdyiksi.
Nykyään on vain lässynlää-höpötystä ja chatteja, mikä ei edistä asioita mitenkään. Ajanhukkaa ja lisää turhautumista.
-sivusta
Vierailija kirjoitti:
Minä en tykkää että hoitajia kohdellaan huonosti tai lääkäreitä
Minä en tykkää juoruilijoista, valehtelijoista ja pahuuteen uskovista
Minä en tykkää tunnelman pilaajista
Minä en tykkää egoisteistä
Oli pyytänyt kaksi vuotta hoitajan vaihtoa kunnes hermostuin ja kyseenalaistin hänen ammattitaitonsa.
Sanottiin että kuulostan uhkaavalta ja uhattiin kunnianloukkaussyytteellä.
Ja siis hoitajakin oli ihan alussa sanonut, että ei hän osaa mua auttaa eikä hänellä ikinä kysyttäessä ollut mitään vastauksia tai neuvoja, kumpikin tiedettiin että se mun istuminen on siellä turhaa ja mä vaan ahdistuin enemmän joka kerralla.
Kysyin että miksi hän jatkaa mun hoitajana kun ei osaa auttaa (omien sanojensakin mukaan).
No tämähän herätti luottamusta ammattitaitoon ja auttamiseen.
Käännyn kadulle oikein mielelläni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata hakea apua. Kohtelu on alentuvaa ja kuin liukuhihnalta. Ylilääkitseminen ja jatkuva lääkkeistä jankuttaminen ja/tai tyrkyttäminen masentaa, ärsyttää ja turhauttaa. Konkreettista apua ei saa, vain reseptejä lääkkeisiin, joilla pyritään hiljentämään potilas.
Kun sais edes niitä oikeita lääkkeitä eikä antipsykootteja toisensa perään
Antipsykootit ovat niitä oikeita lääkkeitä
Vain, jos psykoosi uhkaa. Useimmilla antipsykoottireseptejä saavilla ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti et saat sairautta joka aiheuttaa vaaraa sivullisille.
No en. Se joka poistetaan lopullisesti yhtälöstä olen minä. Masentunut harvemmin tekee muille mitään. No worries.
Masennus ei taida suojata vaikka psykoosilta.
Jos voisin uudelleen päättää niin en menisi lähellekään niitä paikkoja. Nyt olen erinäisistä syistä hetken aikaa jumissa hoidon rattaissa. Mutta siis lähinnä aiheuttaa lisäongelmia. Kaikkeen sanotaan että ota Ketipinoria. Kun selittää että se ei varsinaisesti sovi näihin ongelmiin ja heikentää toimintakykyä niin sitten ehdotetaan isompaa annosta. Lisäksi se alentuva väheksyntä lisää psyykkistä kuormaa.