G: Millä ikäerolla olet hankkinut lapsesi?
Lapsemme on nyt 1v 1kk:n ikäinen ja olemme nyt ajatelleet josko sitä jossain vaiheessa laittaisi toisen lapsen " työn alle" . Toisaalta liian pieni ikäero pelottaa oman jaksamisen suhteen ja liian pitkässä ikäerossa on se huono puoli, että viitsiikö sitä enää ruveta siihen rumbaan uudestaan. Olemme jo vähän yli 3-kymppisiä, että ei tässä liian pitkään tietenkään kannata pantata. Siis mikä on mielipiteesi lasten ikäeroista?
Kommentit (9)
ekan ja tokan välillä 5pv vajaa 2v ja se tuntui silloin oikeen hyvältä. Nyt on kolmoseen 2v8kk ja 4v8kk ja se tuntuu kanssa ihan hyvälle ikäerolle. Pojat osaa jo leikkiä hyvin yhdessä ja mitä parasta niin nyt ei oo kuin yks vaipan käyttäjä.
Kyllä sitä olis varmaan selvinnyt hyvin pienemmilläkin ikä eroilla, mutta näin meille vaan tuli, ei mitän kummenpaa suunnittelua. En raskaantunut kauhean helpolla pojista, mutta kun tyttöä aloin odottaa se tapahtui kerta laakista.
-MM- ja lapset tasan p5v ja p3v ja t4kk
Kaikki riippuu niin monesta tekijästä. Vanhempien ja lasten temperamentit, perhe- ja työtilanteet yleensä, lasten terveys... Joillekin sopii pidempi ikäero ja toisille lyhempi. Molemmissa on puolensa. Sisarusten keskinäinen suhdekin on niin erilainen iästä ja temperamenteista riippuen.
Itse olin esikoisen saadessani 31 ja nyt meillä on kolme pientä, vanhin 3v8kk ja nuorin 6kk. Vauhtia on :-) Lapsia ei kuitenkaan mielestäni voi tilata juuri silloin kun itselle sopii. Moni on halunnut pienet ikäerot, mutta luonto on toisin päättänyt. Ja toisinpäin.
Oikeastaan olen sitä mieltä, että jos lasta/lapsia yleensäkään haluaa, oikeaa hetkeä ei ole. Tulevaisuudesta ei tiedä, millaiseksi se muodostuu. Hyvähän asioita on miettiä, pohtia ja suunnitella. Etenkään lasta ei pitäisi " tehdä" ns. hetken mielijohteesta tai parisuhdetta pelastamaan. Jos teillä riittää rakkautta ja tilaa jo mielessänne toiselle lapselle, on hänelle varmasti oikea aika tulla ihan milloin vaan :-)
En voi kieltää sitä, etteikö olisi fyysisesti ja henkisestikin raskasta, kun on " pienet" ikäerot. Mutta samalla tämä elämä on tosi ihanaa :-) Hyvä kuitenkin olisi, jos olisi jonkinmoista tukiverkkoa, jotta äidilläkin olisi aikaa ladata akkujaan ihan itsekseen, pieniä aikoja ilman lapsia. Sen verran itsekäs kuitenkin on muistettava olla, kaikkien eduksi ;-P
sillä meillä vasta yksi lapsi. Olin myös 30 kun hän syntyi, hänellä nyt ikää reilu 2,5 v. Meillä ei tuo eka raskauskaan alkanut ihan silmänräpäyksessä, ja olen syönyt pillereitä hänen syntymänsä jälkeen vain muutaman kuukauden. Aattelin että sisar tulee jos on tullakseen pienemmälläkin ikäerolla, sitten kun olin suuremmasta väsymyksestä päässyt yli siinä lapsen ollessa 10 kk. No, ei ole tullut. Nyt ollaan kohta vuosi jo ihan " yritettykin" . Eli tosiaan kun ei se aina ole niistä toiveista kiinni (en siis tiedä miten lapsia " hankitaan" ), vaan siitä mitä annetaan. Jos et ole edellisen perusteella nopeasti raskautuvaa tyyppiä, niin antaa mennä vaan :) Minä haluaisin ehdottomasti meille lisääkin lapsia, tosin nyt kuumetta jarruttaa vähän se, että haluaisin yhden työn lopettaa ennen mahdollista vauvalomaa. Mutta vihreetä valoa ollaan siis silti näytetty jo kauan ;)
että teillähän joka tapauksessa tulisi ikäeroksi vähintään se melkein kaksi vuotta, minkä en uskoisi olevan kovin raskas. Tuttavapiirissä on muutamissa perheissä ikäero 1 v 7 kk ja se on kuuleman mukaan alussa ollut aika väsyttävää, mutta ekan vuoden jälkeen pieni ikäero alkaa näyttää jo enemmän niitä positiivisiakin puolia.
Olin 26v kun esikoinen syntyi. Alussa oli rankkaa mutta meillä molemmat lapset ns helppoja lapsia kun ei ollut vatsavaivoja tai muitakaan vaivoja. Ainoa mikä rassasi oli esikon huonot yöunet ja tietty kuopus söi usein vauvana kun syntyi niin pienenä.
Mutta niistä kun selvisi niin pieni ikäero on ollut vaan hyvä asia, pojat nyt 3,5v ja 2,5 v :-)
paljon asioita kun uusi vauva on syntynyt. Meillä esim päällekkäistä vaippa ja syöttärumbaa on ollut vain keskimmäisten välillä muutaman kk ajan. Parin vuoden ikäero on ollut hyvä myös siksi että on riittävän pieni jotta lapsista leikkiseuraa toisilleen mutta tarpeeksi iso jotta ei ole niin raskasta lasten kanssa. Toki eri perheille sopii eri ikäerotkin eikä aina voi etukäteen asioita muutenkaan suunnitella.
Halusimme pienellä ikäerolla, siitä huolimatta että olemme vieläkin alta kolmekymppisiä, nyt lapset noin 1.5v ja 3.5v. Rankkaa on ollut, sillä vaikka esikoinen on ollut tavallaan tosi helppo ja kiltti, on hänen ujoudesta ja arkuudesta ollut paljon haittaakin, ja samaan aikaan uhma, ja toinen lapsi olikin paljon temperamenttisempi ja vaativampi, allerginen ja koliikit molemmilla olleet. Mikä sopii yhdelle, ei toiselle niin hyvin sovi, mutta on tästä selvitty... ;)
Nyt lapsemmekin jo leikkivät yhdessä hienosti ja allergiat ovat väistyneet. Ja ne positiiviset asiat pienestä ikäerosta alkavat tulla ilmi pikkuhiljaa. Molemmat siis nukkuvat nyt yönsäkin katkotta vihdoin, ja se kuuluisa oma elämäkin taas tulee takaisin äidille ja isälle pikkuhiljaa. :)
Jos vielä kolmas meille tulisi, niin sitten vasta kun esikoinen menee kouluun, eli ikäeroksi kasvaisi vajaat 5v ja 7v. Tällöin olisi apua enempi lapsista, tai ainakin he eivät enää ole vaipoissa ja uhmassa, ja eivät tarvitse rattaita jne... Eli sikäli jos haluaa että ei ole kaksi vauvaa vaipoissa, niin vähintään 2.5 vuotta ikäeroa, tai se 3v, sitten ei kyllä ehkä ole ihan niin tiiviit sisarussuhteet, mutta kaikissa ikäeroissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Onneksi niitä ei pysty kokonaan itse päivän päälle päättämään vaikka jonkin verran normaalisti voikin yrittää laskelmoida. :)
meillä ekan ja tokan välissä on melkein 11 vuotta, eli kaikki oli taas uutta ja ihmeellistä. Tokan ja kolmannen väliin tulee vaan 1v4kk, voi tulla vähän hiki jossain vaiheessa ;)) mutta halusimme kolme lasta ja ikää kun on jo kohta 35 mulla ja terveydellisistä syistä ei lapsia enää tule.
Kukin tyylillään.
Meidän lapsilla (nyt 3v4kk ja 1v3kk) ikäeroa on 2v1kk. Halusimme lapset pienellä ikäerolla, koska esikoinen oli helppo, olin himpun vajaa 30v tullessani äidiksi ja vaippa- ja valvomisrumba olisi sitten yhdellä kertaa ohi. Lisäksi suht pienellä ikäerolla lapsilla olisi toisistaan seuraa melko nopeasti. Kun tuli lakimuutos, että toisesta lapsesta saa samaa äitiyspäivärahaa kuin ekasta, jos esikoinen on alle 3v toisen lapsen syntyessä, niin sekin vaikutti hieman päätökseen.
Kuopuksen eka vuosi oli paikoin rankka, mutta nyt on helpottanut huomattavasti; tytöt leikkivät keskenään ja kuopuskin alkoi nukkua yöt läpeensä, kun imetys jäi reilu 1-vuotiaana.
Eiköhän tämä ole yksilöllinen ja perhekohtainen päätös. Varmaan optimaalinen ikäero olisi lähempänä kolmea vuotta, kun sen ikäinen on jo monessa asiassa niin omatoiminen ja äitikin on ehtinyt kerätä voimia kahta lasta varten :)