Lue keskustelun säännöt.
Kumma juttu, kun nykyään naiset ei mitenkään voi pärjätä lasten kanssa.
02.10.2008 |
Alle kahden vuoden ikäero on syy aborttiin, kaksi lasta ennestään käy myöskin.
Yksinhuoltaja ei selviä kolmannesta lapsesta jne.
Ihmettelen tätä todella paljon koska yleensä ihminen selviää melkein mistä vain ja kaikkeen tottuu.
Lasten lukumäärä ja pieni ikäero on pieniä rasitteita verrattuna siihen mitä pahimmillaan elämässä voisi tulla vastaan.
Onko se sitten sitä että meidän sukupolvi on kasvatettu niin mukavuudenhaluiseksi ja kauas luonnosta että mielummin tehdään toimistossa töitä 14h päivässä kuin synnytettäisi kolmas lapsi kun se kerran on tulossa?
Seksiä haluaa kaikki mutta jos siitä tulee seurauksia niin niistä ei olla valmiita kantamaan vastuuta.
Kaiken pitää olla kivaa, aikuisten maailmaa ja helppoa.
Lapset ja perhe koetaan välttämättömäksi pahaksi jatkuvuuden kannalta tässä aikuisten bisnes-huvimaailmassa.
Huomattava osa ihmisistä on ns. kidulteja jotka hoitavat työnsä tunnollisesti tulojen (ja kunniannhimon vuoksi) mutta kaikki sen ulkopuolinen aika pitää käyttää itseen ja omiin haluihin.
Elämyksiä täytyy saada lisää, niihin pitää saada rahaa ja aikaa eikä tähän yhtälöön sovi rauhallinen perhe-elämä jossa lähes kaikki vapaa-aika käytettäisiin perheen kesken.
Tiedän, kärjistän todella rankasti mutta tuntui että oli pakko purkaa tuntoja.
Kommentit (30)
Itse olen halunnut aina monta lasta, ajatus on, että 4 vois olla mukava, enemmänkin ehkä, eihän tästä elämästä tiedä. Siis en ole haaveillut normi 2 lapsesta. (kolmas tulossa). Ja tunnen paljon äitejä, jotka ovat kotona lastensa kanssa, panostavat lapsiinsa, haluavat lapsia pienellä ikäerolla tms. Minusta on vastuunsa kantamista, kun haluaa olla hyvä äiti ja isä ja aikuinen.
Toisaalta, jos tietää, ettei oma pää kestä enempää kuin max.2 lasta, ei minusta niitä kannata sen enempää hankkiakaan. Kuitenkin olen sitä mieltä, että ehkäisy on vastuullisen aikuisen toimintaa, abortti on jo paljon vaikeampi asia. Mutta, jos ihminen ei halua kasvaa aikuiseksi, niin minkäs teet, eihän kukaan voi toista pakottaa, kyllä se asia pitää itse oivaltaa. Niin, en väitä, etteikö vastuullinen aikuinenkin voisi tehdä aborttia, toisten ratkaisuja on hankala tuomita, kun kaikkea ei voi tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaari Utrion kirja Eevan tyttäret, kertoo perheen ja naisten historiasta. Ei todellakaan ennen olleet asiat paremmin.
Nykyään on arvot erilaiset, mutta maapallon kannalta on ainakin hyvä, että ihmiset haluavat elämältään muutakin kuin maksimaalisen määrän lapsia.
Ennen vanhaan lapsia vaan tuli, eikä ollut mitään vaihtoehtoja. Isoisäni perheeseen syntyi 21 lasta, 3 kuoli onnettomuuksissa ja muitakin esim. hakattiin armotta. Eivätkä siis todellakaan olleet millään tavalla toivottuja. Mitä hyvää siinä oli?
Abortti on kaikin tavoin huono asia, mutta ehkäisy aivan erinomainen.
mutta minulla aina tökkää tämä menneisyyden yletön ihannointi. Milloin on eletty aikaa, jolloin vanhemmat "panostavat täysillä lapsiinsa"? EI KOSKAAN. Joko elannon ansaitseminen on vaatinut niin paljon vanhemmilta, että lapset ovat saaneet kasvaa keskenään tai kotitöitä on ollut niin paljon, että lapset ovat kasvaneet keskenään. KOSKAAN ei ole ollut aikaa, jolloin perheet esim. harrastaisivat keskenään tai leikkisivät lastensa kanssa!
Äidin mielestä tämä johtui siitä, että lapsia oli LIIKAA. Vanhemmat eivät vain jaksaneet. Myös mieheni on suuresta perheestä ja heitäkin on hakattu, vaikka eli lapsuutensa 70- ja 80-luvuilla. Heidän äiti oli myös kroonisesti masentunut.
"Mielipiteesi" kohdistaminen yksinhuoltajiin ja heidän elämän valintoihinsa on aika mauton. Otaksun, että sinulla ei todellakaan ole kokemusta yksinhuoltajuudesta (eikä toivottavasti koskaan tulekaan). Kerrostaloasumisen, Kiinan matkan ja yksinhuoltajuuden niputtaminen samanarvoiseksi elämän valinnaksi on mielestäni aikas groteskia. Asumistyyli on oma valinta, yksinhuoltajuus ei useinkaan. Yksinhuoltajana olet yksin vastuussa lapsistasi. YKSIN.
Okei, sinulle on tulossa kolmas lapsi. Mummot auttaa, mies auttaa jne. Laskeutuisitko hetkeksi sieltä pilvilinnoistasi tänne tavistasolle ja mietipä yksinhuoltajaa, jolla takana väkivaltainen avioliitto, kaksi pientä lasta, ei tukiverkkoa, psyykkisen jaksamisen kanssa niin ja näin, ehkäisy pettänyt ja kolmas tulossa... Hampaat irvessä on vain jaksettava, koska muuten olisi itsekäs uraohjus? Vaiko abortti, jotta jaksaisi hoitaa ne kaksi olemassa olevaa hyvin, sen sijaan, että kolme huonosti?
On kiva, jos ihmisillä on mielipiteitä. Mutta joskus olisi kiva, jos niitä ja niiden perusteluita miettisi ennen ulospäästämistä hiukan tarkemmin.
terkuin 5 (kolmen lapsen yh)
Onko mielestäsi niin, ettei minulla voi olla mitään käsitystä tai oikeutta puhua asiasta koska olen valinnut toisin?Osallistutuko joskus keskusteluihin, joissa käsitellään aihetta jota et ole kokenut?
Abortti, kiinanmatka, yrittäjyys, kerrostaloasuminen, ihan mikä vaan?Saako kerrostaloasumisesta kertovassa ketjussa keskustella syistä, miksi ei halua asua kerrostalossa vaan on valinnut omakotiasumisen?
Mielestäni saa.
Sitä kutsutaan mielipiteiden vaihdoksi.-ap
Ennen ei ollut vaihtoehtoja; PITI PÄRJÄTÄ. Lisäksi tukena olivat suku, ystävät, mummit ja kummit! Naisella oli oma vastuualueensa ja rajansa. Nykyään nainen joutuu tekemään kaiken, lisäksi lapsi on joku puolijumala ja yhteiskunta luo paineita hänen kasvattamisestaan ym. Kertoo jotain sekin, että Kättäriltä saa lähteä vain taksilla tai omalla autolla- kuitenkin esim. yh menee ehkä jo seuraavana päivänä bussilla kauppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoo jotain sekin, että Kättäriltä saa lähteä vain taksilla tai omalla autolla- kuitenkin
Kuka sen muuten kontrolloi? Onko siellä ulko-ovilla jotkut vauvabongarit?
mutta minulla aina tökkää tämä menneisyyden yletön ihannointi. Milloin on eletty aikaa, jolloin vanhemmat "panostavat täysillä lapsiinsa"? EI KOSKAAN. Joko elannon ansaitseminen on vaatinut niin paljon vanhemmilta, että lapset ovat saaneet kasvaa keskenään tai kotitöitä on ollut niin paljon, että lapset ovat kasvaneet keskenään. KOSKAAN ei ole ollut aikaa, jolloin perheet esim. harrastaisivat keskenään tai leikkisivät lastensa kanssa!
Suomessakin vielä n 50 vuotta sitten olisi pidetty täysin kahjona äitiä, joka konttaa pitkin lastenhuoneen lattiaa leikkimässä nukeilla. Aikuiset ovat aina tehneet työtä, joko kotona tai sitten kodin ulkopuolella. KOSKAAN aikaisemmin ei ole panostettu niin paljon lapsiin kuin nyt.
Silti olen osittain ap:n kanssa samaa mieltä. Totta kai sitä pärjää vaikka minkä lapsilauman kanssa. En vain tiedä ovatko ihmiset välttämättä niin kovasti muuttuneet. Ehkä he olisivat ennenkin valinneet toisin, jos olisi ollut vaihtoehtoja. Kun niitä ei ollut, sopeuduttiin. Elämä oli kaikilla muillakin silloin rankempaa, niin ei ollut niin paljon vertailukohtiakaan. Nykyään tuntuu, että ainoa ihmisryhmä, jolta vaaditaan ihan älytöntä venymistä, ovat pienten lasten vanhemmat (etenkin äidit). Kaikilla muilla on oikeus hemmotteluun ja elämästä nauttimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen ei ollut vaihtoehtoja; PITI PÄRJÄTÄ. Lisäksi tukena olivat suku, ystävät, mummit ja kummit! Naisella oli oma vastuualueensa ja rajansa. Nykyään nainen joutuu tekemään kaiken, lisäksi lapsi on joku puolijumala ja yhteiskunta luo paineita hänen kasvattamisestaan ym. Kertoo jotain sekin, että Kättäriltä saa lähteä vain taksilla tai omalla autolla- kuitenkin esim. yh menee ehkä jo seuraavana päivänä bussilla kauppaan.
Nykyään eletään kyllä todella vahvasti lasten ehdoilla. Vielä minun lapsuudessani esim. kaikki yli 1v lapset vain tuupattiin keskenään ulos leikkimään, että äiti sai puuhailla kotona rauhassa. Nykyisin koko päivä menee hiekkalaatikon reunalla ja siinä sivussa pitäisi hoitaa vielä kotityöt, viihdyttää, leikkiä, askarrella ja lukea kehittäviä satuja, kuskata harrastuksiin ja kasvattaa mallikelpoiseksi.
Ja lisäksi sitten vielä nykyäidin yksinäisyys. Mun äiti hoiti lapsilaumansa askareiden välissä, joo. Lisäksi taloudessa asui miehen lisäksi 3 aikuista ihmistä ja samassa pihapiirissä vielä mummeli, jonka luona me lapset myös oltiin. Miehen kotona oli vielä enemmän väkeä, heillä oli oikeastaan tavallaan kommuuni.
Ja siihenkin vielä sananen, että oliko entisaikaan nyt oikeasti kauhean paljon kovempaa ja työläämpää elämä? Talot oli pieniä ja hygieniavaatimukset toista kuin nykyään. Jos koko sakki asuu pienessä tönössä jossa on kaksi huonetta, ei sen siivoamiseen nyt kerta kaikkaan saa kulumaan kuin pienen hetken. Varsinkin kun sitä siivousporukkaa on enemmänkin. Verrattuna siihen että siivoat yksin vaikka kahdensadan neliön lukaalin, jossa on ties mitä huollettavaa lisäksi.
mutta minulla aina tökkää tämä menneisyyden yletön ihannointi. Milloin on eletty aikaa, jolloin vanhemmat "panostavat täysillä lapsiinsa"? EI KOSKAAN. Joko elannon ansaitseminen on vaatinut niin paljon vanhemmilta, että lapset ovat saaneet kasvaa keskenään tai kotitöitä on ollut niin paljon, että lapset ovat kasvaneet keskenään. KOSKAAN ei ole ollut aikaa, jolloin perheet esim. harrastaisivat keskenään tai leikkisivät lastensa kanssa!
Suomessakin vielä n 50 vuotta sitten olisi pidetty täysin kahjona äitiä, joka konttaa pitkin lastenhuoneen lattiaa leikkimässä nukeilla. Aikuiset ovat aina tehneet työtä, joko kotona tai sitten kodin ulkopuolella. KOSKAAN aikaisemmin ei ole panostettu niin paljon lapsiin kuin nyt.
Silti olen osittain ap:n kanssa samaa mieltä. Totta kai sitä pärjää vaikka minkä lapsilauman kanssa. En vain tiedä ovatko ihmiset välttämättä niin kovasti muuttuneet. Ehkä he olisivat ennenkin valinneet toisin, jos olisi ollut vaihtoehtoja. Kun niitä ei ollut, sopeuduttiin. Elämä oli kaikilla muillakin silloin rankempaa, niin ei ollut niin paljon vertailukohtiakaan. Nykyään tuntuu, että ainoa ihmisryhmä, jolta vaaditaan ihan älytöntä venymistä, ovat pienten lasten vanhemmat (etenkin äidit). Kaikilla muilla on oikeus hemmotteluun ja elämästä nauttimiseen.
Tulen takaisin muutaman tunnin päästä
-ap