Lue keskustelun säännöt.
Kumma juttu, kun nykyään naiset ei mitenkään voi pärjätä lasten kanssa.
02.10.2008 |
Alle kahden vuoden ikäero on syy aborttiin, kaksi lasta ennestään käy myöskin.
Yksinhuoltaja ei selviä kolmannesta lapsesta jne.
Ihmettelen tätä todella paljon koska yleensä ihminen selviää melkein mistä vain ja kaikkeen tottuu.
Lasten lukumäärä ja pieni ikäero on pieniä rasitteita verrattuna siihen mitä pahimmillaan elämässä voisi tulla vastaan.
Onko se sitten sitä että meidän sukupolvi on kasvatettu niin mukavuudenhaluiseksi ja kauas luonnosta että mielummin tehdään toimistossa töitä 14h päivässä kuin synnytettäisi kolmas lapsi kun se kerran on tulossa?
Seksiä haluaa kaikki mutta jos siitä tulee seurauksia niin niistä ei olla valmiita kantamaan vastuuta.
Kaiken pitää olla kivaa, aikuisten maailmaa ja helppoa.
Lapset ja perhe koetaan välttämättömäksi pahaksi jatkuvuuden kannalta tässä aikuisten bisnes-huvimaailmassa.
Huomattava osa ihmisistä on ns. kidulteja jotka hoitavat työnsä tunnollisesti tulojen (ja kunniannhimon vuoksi) mutta kaikki sen ulkopuolinen aika pitää käyttää itseen ja omiin haluihin.
Elämyksiä täytyy saada lisää, niihin pitää saada rahaa ja aikaa eikä tähän yhtälöön sovi rauhallinen perhe-elämä jossa lähes kaikki vapaa-aika käytettäisiin perheen kesken.
Tiedän, kärjistän todella rankasti mutta tuntui että oli pakko purkaa tuntoja.
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun edelleenkin siivoo. On se kumma, kun nykynainen on noin hidas!
Lasketaan, milloin edullisinta tehdä se toinen/kolmas (jos yleensä ollenkaan varaa kolmanteen), kun perheen talous ei kestä mitään yllätyksiä - lainaa on niin paljon, että uusi lapsi siinä tilanteessa veisi perheen talouden katastrofiin.
90 % äideistä varmaan ns. normaaliehin normeihin mahtuvia- Suomi on aika perinteinen maa
Mä olin hiljan lapseni kanssa äidilläni kylässä viikonloppua ja hänelle tuli muutama naapurinsa istumaan iltaa. Kaikki n. 55-60-vuotiaita entisiä maatilan emäntiä, joista osalla vielä kodin ulkopuolinen työ. Ne naiset kertoivat kukin vuorollaan, että he eivät leikkineet lastensa kanssa ja nyt sitten lastenlasten kanssa on kiva puuhailla, käydä marjassa, leipoa, tehdä pihatöitä, jne. Siis ei ainakaan 1970-luvulla ihmisillä ollut mahdollisuutta istua ja leikkiä lasten kanssa päivät pitkät, vaan todella piti tehdä töitä päivät pitkät. Lapset kulkivat mukana miten kulkivat. Varmaan suurimmalla osalla mun ikäisistä maatalon lapsista on mielikuvia kuinka päiväunia on nukuttu traktorin hytissä lattialla. Nykyäänhän sitä pidettäisiin monestakin syystä täysin edesvastuuttomana.
Näissä av:n avauksissa puuttuu yleensä täysin historian taju. Omassa mielessä on muodostunut joku maailmankuva ja havaintoaineistona on omat tuttavat. Niiden perusteella ei kuitenkaan kovin syviä analyyseja saa aikaiseksi.
Se mikä nykyajassa on outoa, niin tämä täydellinen yhteisöllisyyden puute. Pidetään ideaalina asua jossain maaseutumaisemassa ympäristössä omakotitalossa niin että ei naapureita tunneta. Niihin törmätään vain kehätien varressa olevan ostoskeskuksen kauppajonossa. Sitten vielä sanotaan, että kunnon äiti viihtyy siellä omakotitalossa yksinään lasten kanssa, koska lasten paras paikka on olla kotona äidin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
T. vammaisen lapsen äiti ( yht 3 lasta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä se johtuu niin vaikea sanoa. Olisiko osansa ajan epävarmuudessa tai jossakin? Vanhempia vaaditaan panostamaan täysillä sekä työhön että lapsiinsa mutta harvemmalla onnistuu molemmat kuitenkaan. Opiskella pitää ihan mielettömästi että kelpaisi vähäisempäänkään työhön.
Mutta ihmettelen suuresti miksi ihmiset eivät ala havahtua tähän kaikkeen.
Tunnen vain hyvin vähän ihmisiä jotka ovat todella sitoutuneita perheeseensä ja lapsiinsa. Tarkoitan tällä sitä että työ on enimmäkseen vaan tulojen hankkimista varten ja enin aika perhettä varten ainakin kun on pieniä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sen eteen ollaan valmiita tekemään mitä vaan. Inhimillisyys ja ihmisten välinen läheisyys on kadonnut. Ja jos ei menestytä niin aletaan juopotella ja sitten alkaa olla huostaanottoja, mutta kuka niitä toisten lapsia ottaisi, kun omatkin on vaivaksi.
Tunnen pariskunnan joka pitkien lapsettomuushoitojen jälkeen vihoin sai oman lapsen. (Ovat yli 40 vuotiaita.) Mutta työ on edelleen se ykkösjuttu. Molemmat iäkkäät isovanhemmat on valjastettu lapsen hoitoon, kun vanhemmilla on pitkät työpäivät, jotka venyvät iltaan. Sitten vielä ostivat remontoitavan mökin. No eihän siellä voi mitään tehdä jos taapero on mukana. Siispä lapsi on viikonloput isovanhemmilla.
En voi kun ihmetellä.. Ketä varten tämä lapsi oikein tehtiin??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jaksat hoitaa noin pienellä ikäerolla yntyneitä lapsia ja vielä olla raskaana.moni olisi tehnyt jo abortin.Hatun nosto sinulle!
Olen kahden lapsen äiti joka odottaa kolmatta.
Lapset ovat 2v ja 1v.
Mutta miten se tähän liittyy?
Jos omakohtainen kokemus on ainut edellytys aloittaa keskustelu jostain aiheesta niin voidaanhan me kaikki lokeroitua ja kaventaa maailmankuvamme.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulen myöhemmin mielenkiinnolla lukemaan. :)
-ap
monet ovat ihmetelleet kovasti kun olen jaksanut olla jo 5vuotta kotona.Minulla on 2 lasta ja asenne on että sen 3 vuotiaaksi hoidan aina nuorimman. Jos kolmas sattuisi vahinkona niin aborttia en tekisi. Eräs tuttavani alkoi valittaa kun lapsi oli vasta 1kk niin että haluaa töihin kun ei jaksa olla kotona lapsen kanssa. Nykyään on monille kaikki muu tärkeämpää kun lasten hyvinvointi. Tietysti lapset voi hyvin myös päiväkodissa mutta se aiheuttaa myös usein stressiä lapselle turhaan. Nämä ei toivotut vauvat ovat surku juttu koska nykyään kukaan ei edes pysty ajattelemaan että synnyttäisi omansa ja antaisi adoptioon.Vaan oman lapsen ennemmin tuhoaa kun antaa lapselle mahdollisuuden elämään ja uuteen rakastavaan perheeseen.
itsekkyys
omaa aikaa minulle
kaiken pitää olla helppoa ja kivaa
silti valitetaan miten onnetonta elämä on
mutta minulla aina tökkää tämä menneisyyden yletön ihannointi. Milloin on eletty aikaa, jolloin vanhemmat "panostavat täysillä lapsiinsa"? EI KOSKAAN. Joko elannon ansaitseminen on vaatinut niin paljon vanhemmilta, että lapset ovat saaneet kasvaa keskenään tai kotitöitä on ollut niin paljon, että lapset ovat kasvaneet keskenään. KOSKAAN ei ole ollut aikaa, jolloin perheet esim. harrastaisivat keskenään tai leikkisivät lastensa kanssa!
mitä näen ympärilläni ja mitä läheisteni elämässä tapahtuu/on tapahtunut?
Ihminen ei voi elämässään kokea kaikkea mutta valintoja voi tehdä. Niitä myös useimmiten tehdään sen perusteella mitä näkee ja kokee vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Onko mielestäsi niin, ettei minulla voi olla mitään käsitystä tai oikeutta puhua asiasta koska olen valinnut toisin?
Osallistutuko joskus keskusteluihin, joissa käsitellään aihetta jota et ole kokenut?
Abortti, kiinanmatka, yrittäjyys, kerrostaloasuminen, ihan mikä vaan?
Saako kerrostaloasumisesta kertovassa ketjussa keskustella syistä, miksi ei halua asua kerrostalossa vaan on valinnut omakotiasumisen?
Mielestäni saa.
Sitä kutsutaan mielipiteiden vaihdoksi.
-ap
Mielestäni oma lapsilukuni jne ei ole olennaista tässä mutta vastasin kun joku kysyi sitä. Jos olisin vastannut "Mitä se sulle kuuluu", millaisen kuvan siitä olisi saanut?
-ap
Voihan niille sanoa vaan, että kyyti oottaa kulman takana.