Onko muita joilla ei ole ikinä käynyt mitään vastoinkäymisiä?
En siis keksi koko elämäni ajalta yhtäkään merkittävää vastoinkäymistä. Synnyin turvalliseen ja varakkaaseen perheeseen, koulut menivät aina hyvin ilman kummempaa panostusta (lukiosta laudaturin keskiarvo), pääsin ensimmäisellä yrityksellä unelma-alalleni yliopistoon. Työelämässäkään ei ole tullut vastaan minkäänlaista vastoinkäymistä. En ole esimerkiksi kertaakaan elämässäni saanut kielteistä vastausta työhakemukseen.
Ensimmäinen parisuhteeni alkoi 16-vuotiaana, ja olen tämän saman henkilön kanssa yhä tänäkin päivänä. Hänestä oli muuten myöhemmin tuleva lääkäri.
Kukaan läheinenkään ei ole vielä kuollut. Kaikki on elämässä mennyt erinomaisesti.
Kommentit (9)
Saattaa tulla kaikki sitten yhtäaikaa tai peräkkäin. Äärimmäisen harvinaista että selviäisi koko elämästä ilman ensimmäistäkään vastoinkäymistä. Odota vaan vuoroasi.
Luulen, että aika moni on elänyt tuollaisen helpon elämän ja suurin vastoinkäyminen aikuisiällä on vanhempien ero tai lemmikin kuolema.
Eräs tuttuni itki vuolaasti ja kertoi olevansa traumatisoitunut avioerolapsi (hän oli 25-vuotias kun tämä avioero tapahtui).
Vierailija kirjoitti:
Saattaa tulla kaikki sitten yhtäaikaa tai peräkkäin. Äärimmäisen harvinaista että selviäisi koko elämästä ilman ensimmäistäkään vastoinkäymistä. Odota vaan vuoroasi.
Ei niissä ole mitään kiintiötä ja jotkut voivat selvitä elämänsä alusta loppuun saakka ilman mitään sen kummempaa tragediaa.
"Taivas varjele mitä sieltä tulee?"
Miten tuo on edes mahdollista? Minulla on jo ennen aamiaista useita vastoinkäymisiä ja yleensä iltaa kohti pahenee. Jos päivässä on alle 50 vastoinkäymistä puhun hyvästä päivästä. Mikään elämässä ei mene edes läheskään suunnitelman mukaan.
Hyvä satu sinulla. Koetapa keksiä lisää moisia valheita. Mutta älä murehdi koska se maailmanloppu tulee kuitenkin kaikille tasapuolisesti lopulta kun meteoritti iskee.
Vierailija kirjoitti:
Saattaa tulla kaikki sitten yhtäaikaa tai peräkkäin. Äärimmäisen harvinaista että selviäisi koko elämästä ilman ensimmäistäkään vastoinkäymistä. Odota vaan vuoroasi.
Mutta jos ap itse sattuisi vaikka jäämään putoavan rakennuspalkin alle ja kuolisi siinä nopsaan ja suht huomaamatta, hän olisi ehkä oikeasti elänyt täysin vastoinkäymisvapaan elämän.
Itselläni on ollut jotain pieniä vastoinkäymisiä, perheessä oli alkoholismia ja normaalit vanhempien sukulaisten kuolemat, ja on ollut jonkin verran haastavat lapset ja epätyypillinen työelämä, mutta en ole ikinä kokenut mitään omia haasteitani ongelmiksi. Nyt 50+ pidän elämääni monesti aivan paratiisillisena, vaikka tiedostan toki, että vastoinkäymisiä voi olla tulossa, ellen sitten ehdi itse kuolla ensin.
Ap, miltä sinusta tuntuu kun muut kertovat vaikeuksistaan ja heidän on ehkä hankalaa korjata elämänsä kurssia? Ajatteletko että tilanteesi on omaa ansiotasi, hyvää tuuria vai mitä?
Onko tuollainen edes mahdollista