Voisitko olla tekemisissä vanhempasi kanssa, jos hän ei tekisi mitään jos hänen kumppani hyväksikäyttäisi sinua?

Pitäisikö ajatella, että vanhempasi on todennäköisesti itsekin hyvin traumatisoitunut ja koska ei ole kyennyt hoitamaan itseään/hakemaan apua niin se heijastuu myös suhteessa lapsiinsa. Kuitenkaan eihän se ole kuitenkaan hyvä syy sille, että mitenkään ei toimita ja kaikki lakaistaan piiloon. Itse en voi olla tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa. 

Alice Munron tapaus?

Järkevä vastaus olisi, ettei tuollaiseen vahnempaan olla missään yhteyksissä. Se on myös täysin hyväksytty ratkaisu ja monesti myös se itselle järkevin vaihtoehto. Lapsi ei ole vanhemmalleen mitään velkaa.

Toisaalta tiedän myös, etteivät nämä asiat ole koskaan niin yksinkertaisia. Vanhempi se paskakin vanhempi on ja usein jollain tapaa rakas, vaikka ei ansaitsisi olla.

Tekisin rikosilmoituksen ja pistäisin pefarin lusimaan.

Hei Sinulle aloittaja, 

Vanhemmalta lapsi odottaa automaattisesti suojaa ja huolenpitoa ja sitä, että pystyy luottamaan aikuiseen.

Kun vanhempi on eri syistä kykenemätön näitä lapselleen tarjoamaan ja altistaa lapsensa siten mahdollisille vaaratekijöille. 

Siksi on tärkeää, että lapsi aikuisena hakeutuu kuntoututtavaan terapiaan missä voi rauhassa ammattilaisen kanssa jutella ja pohtia suojatonta ja turvatonta  lapsuuttaan. Ettei jää hautomaan näitä asioita yksikseen päänsä sisällä.

Aikuisen mielellä, tunteilla ja järjellä pohtii asioita eri lailla kuin lapsena, ymmärtää eri asia yhteyksiä ja tuntee aikuisen tunteita sisällään lapsi joka ei saanut niin turvallista kasvurauhaa, kuin olisi kuulunut. Samalla mieli kuitenkin täyttää aukkoja joita ei muista ja värittää asioita joita lapsen ymmärrys ei tavoittanut.

Kun rakentaa pikkuhiljaa omaa sisäistä turvallisuuden ja koskemattomuuden aluetta , mitä on rikottu lapsena, alkaa uudenlainen toipuminen ja tämän myötä tunne-elämän tasapainottuminen kokemaan omannäköistä elämää, ilman mennesyyden painolastia vihan ja pettymyksen ja koston tunteineen.

Se, että mietit näitä asioita ja siihen liittyviä kipeitäkin tunteita, on alku toipumisen tiellä. Haluat kohdata ne ja laittaa möröt kuriin paikoilleen elämäsi mosaiikkiin - ja suunnata uuteen tulevaan.

Uskon ja toivon että tulet elämään poikkeuksellisen onnellisen elämän, etä pelkästään pärjäten vaan oman elämäsi sankarina.

Vierailija kirjoitti:

Tekisin rikosilmoituksen ja pistäisin pefarin lusimaan.

Tein rikosilmoituksen mutta vanhempi ja hyväksikäyttäjä kiistivät kaiken, joka on ilmeisesti syy siihen, ettei oikeusprosessi etene. Aika avuton, surullinen ja sanaton olo kun niin ilmiselvälle asialle ei reagoida. Lisäksi hyväksikäytetty kokee ettei hänelle ole tehty mitään väärää, joka on vielä surullisempaa, minusta jopa kaikista ikävintä tässä tilanteessa enkä läheisenä voi tehdä sen enempää kuin mitä olen jo tehnyt. Muutoksia on onneksi tapahtunut mutta oikeudellisesti prosessi jäi puolitiehen, en kuitenkaan näe, että luovuttaisin vielä asian suhteen. Oma mieli on välillä niin sekainen tästä kaikesta, että mietin ylireagoinko vaikka tavallaan tiedän, että en tietenkään ylireagoi mutta on niin haastavaa kun tuntuu, että tässä nostetaan kädet pystyyn monelta suunnalta. Ap

Liian vaikea aihe monille. 

En olisi tekemisissä. 

Vierailija kirjoitti:

Hei Sinulle aloittaja, 

Vanhemmalta lapsi odottaa automaattisesti suojaa ja huolenpitoa ja sitä, että pystyy luottamaan aikuiseen.

Kun vanhempi on eri syistä kykenemätön näitä lapselleen tarjoamaan ja altistaa lapsensa siten mahdollisille vaaratekijöille. 

Siksi on tärkeää, että lapsi aikuisena hakeutuu kuntoututtavaan terapiaan missä voi rauhassa ammattilaisen kanssa jutella ja pohtia suojatonta ja turvatonta  lapsuuttaan. Ettei jää hautomaan näitä asioita yksikseen päänsä sisällä.

Aikuisen mielellä, tunteilla ja järjellä pohtii asioita eri lailla kuin lapsena, ymmärtää eri asia yhteyksiä ja tuntee aikuisen tunteita sisällään lapsi joka ei saanut niin turvallista kasvurauhaa, kuin olisi kuulunut. Samalla mieli kuitenkin täyttää aukkoja joita ei muista ja värittää asioita joita lapsen ymmärrys ei tavoittanut.

Kun rakentaa pikkuhiljaa omaa sisäistä turvallisuuden ja koskemattomuuden aluetta , mitä on rikottu lapsena, alkaa uudenlainen toipuminen ja tämän myötä tunne-elämän tasapainottuminen kokemaan omannäköistä elämää, ilman mennesyyden painolastia vihan ja pettymyksen ja koston tunteineen.

 

Se, että mietit näitä asioita ja siihen liittyviä kipeitäkin tunteita, on alku toipumisen tiellä. Haluat kohdata ne ja laittaa möröt kuriin paikoilleen elämäsi mosaiikkiin - ja suunnata uuteen tulevaan.

 

Uskon ja toivon että tulet elämään poikkeuksellisen onnellisen elämän, etä pelkästään pärjäten vaan oman elämäsi sankarina.

Minä olen käynyt terapian ja päässyt elämässäni jaloilleni. En kuitenkaan ole kyennyt auttamaan enempää häntä, joka ei omin voimin ole tässä elämässä kyennyt elämään vaan tottunut täysin epäterveeseen ympäristöön. Tämä on aika hankala asia ollut pureskeltavaksi enkä ajoittain vieläkään täysin tiedä miten tähän suhtaudun. Ap

Jos et laita välejä poikki niin vedä rajat yhteydenpitoon. Niin että se ei rasita liikaa jaksamistasi.