Ihmiset usein katsovat ensin, hyväksyvätkö muut ihmiset jonkun ihmisen, ennen kuin alkavat kaveerata
Älkää ymmärtäkö väärin, on olemassa raudanlujaa ystävyyttä, joka kestää toisen ihmisen epäsuosion.
Mutta itseäni ärsyttää tämä peruskuvio: jos olen joidenkin avainihmisten kehuma ja nosteessa, niin kerään muitakin ihmisiä kuin kärpäspaperi. Sitten jos en löydä kaveria helposti, niin muutkaan eivät herkästi lähesty.
Tuntuu että on sellainen suuri massa, jotka menee aina suositun luo, tekevät muodikkaita valintoja, kyttäävät mihin porukka paikkakunnalla menee.
En jaksa aina laumahenkisyyttä.
Kommentit (9)
Tosiystävän jos saa, niin se on kultaakin kalliimpaa.
Vierailija kirjoitti:
No miksi teet usein niin?
Teen mitä?
Ihminen on laumaeläin ja laumasielu.
Tekstistäsi tuli mieleen tämä video jossa tapahtuu juuri se kuvailemasi asia silmiesi edessä:
Ensiksi tyyppi on itsekseen, täysin muiden armoilla ja ilman suojaa, toinen ihminen hyväksyy sen ensimmäisen ihmisen, ja muut liittyvät sen jälkeen nopeasti mukaan.
On tullut huomattua, että joka on jäänyt ulkopuolelle on mukavampi ja hyvä tyyppi usein.
Tuo johti siihen että jäi ystävyyssuhteet aikoinaan kokonaan muodostumatta. Koska ei suostunut pelaamaan tuota peliä, jäi automaattisesti ulkopuolelle. Eikä kukaan sitten lopulta hyväksynyt. Eli kukaan ei uskaltanut olla tekemisissä. Koska ei saanut sitä lauman hyväksyntää. Ihminen on yksi pahimmista laumaeläimistä ja oikeasti kuvittelee olevansa "luomakunnan kruunu". Jessus mikä vitsi.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Muita samoin ajattelevia?
Olen myös huomannut tämän. Työpaikalla ihan täysin aikuisten ihmisten kesken. Ihmeellistä käytöstä, mutta kai tämä on jotain samanlaista kuin eläinmaailmassa.
No miksi teet usein niin?