Vaikean elämäntilanteet vaikutus parisuhteeseen ja miehen salamyhkäisyys

Up

Minne Ap katosi? Provo tai ei, haluaisin tietää miten tilanne etenee.

Vierailija kirjoitti:

Minne Ap katosi? Provo tai ei, haluaisin tietää miten tilanne etenee.

Ehkä ap on siellä pöpelikössä kyttäämässä miestään :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kannustan puhelimen tutkimiseen, vaikka koko ikäni oon tulisesti puolustanu kirjesalaisuutta jne. Näin se ikä ja kokemus muuttaa ihmistä... Puhelimen kautta paljastuu, kunhan et muuta mitään, etkä ilmeelläsikään näytä, että puhelin kiinnostaisi. Sitten kun tilanne on helppo, mies on unohtanut kännykkänsä pöydälle ja menee saunaan/ ulos ovesta, toimi nopeasti ja vaikka lukitse itsesi vessaan hetkeksi. Myöhemmin sitten laitat jonnekin 

Tätä en tee. En ala epäluotettavaksi miestä kohtaan vain sen takia, että epäilen jotain joka saattaa olla ihan oman rasittuneen mieleni tuotosta.

Ap

Enemmän suojelet itseäsi. Siirrät ratkaisua. On helpompi olla tietämättä. Puhelimesta löytyy vastaus. Kaikki muut tiet - voit joutua hukkaan. Älä vaan tee sitä virhettä, että kysyt suoraan. Siinä tapahtuu psykologisesti sellainen ilmiö, että mies on vakuuttava, koska on pakko olla, ja onnistuu kieltämään pettämisen. Ja sinä, sinulla on tarve uskoa, että hän ei ole pettänyt, joten lopputuloksen tietää. Hän pettää ja sinä et tiedä.

Olen jo kysynyt suoraa ja mies vaikutti aidosti hölmistyneeltä, että edes mietin tuollaista. Ehkä vähän myös pahoitti mielensä.

Ap

Tottakai mies loukkaantuu siitä, että epäilet tuollaista. Hän on uhrautunut, laittanut oman elämänsä tauolle ja luopunut itselleen tärkeistä asioista tukeakseen sinua. Ja kiitokseksi epäilet häntä pettämisestä. Miten itse reagoisit, jos osat olisivat toisin päin?

Mies on vähäpuheinen, koska hän yrittää prosessoida tilannetta. Hän kaipaa sitä, mitä joskus oli ja mikä ei tule takaisin. Samalla hän kaipaa omaa aikaa vastapainoksi uhrauksilleen. Mies ei puhu sinulle, koska ei halua loukata. Sinä olet hänelle taakka ja sairautesi rajoittaa myös hänen elämäänsä. Tämän sanominen ääneen loukkaisi ja mies tietää sen. Siksi hän ei puhu sinulle, vaan yrittää käsitellä asiaa itse.

Höpö höpö. Ai että ap:n sairaus rajoittaa miestä? Mieshän on luuhannut ties missä koko kesän ilman ap:ta ja on muuttunut hiljaiseksi.

Ties vaikka ei ole aina siellä mökillä, missä väittää olevansa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minne Ap katosi? Provo tai ei, haluaisin tietää miten tilanne etenee.

Ehkä ap on siellä pöpelikössä kyttäämässä miestään :D

;D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kannustan puhelimen tutkimiseen, vaikka koko ikäni oon tulisesti puolustanu kirjesalaisuutta jne. Näin se ikä ja kokemus muuttaa ihmistä... Puhelimen kautta paljastuu, kunhan et muuta mitään, etkä ilmeelläsikään näytä, että puhelin kiinnostaisi. Sitten kun tilanne on helppo, mies on unohtanut kännykkänsä pöydälle ja menee saunaan/ ulos ovesta, toimi nopeasti ja vaikka lukitse itsesi vessaan hetkeksi. Myöhemmin sitten laitat jonnekin 

Tätä en tee. En ala epäluotettavaksi miestä kohtaan vain sen takia, että epäilen jotain joka saattaa olla ihan oman rasittuneen mieleni tuotosta.

Ap

Enemmän suojelet itseäsi. Siirrät ratkaisua. On helpompi olla tietämättä. Puhelimesta löytyy vastaus. Kaikki muut tiet - voit joutua hukkaan. Älä vaan tee sitä virhettä, että kysyt suoraan. Siinä tapahtuu psykologisesti sellainen ilmiö, että mies on vakuuttava, koska on pakko olla, ja onnistuu kieltämään pettämisen. Ja sinä, sinulla on tarve uskoa, että hän ei ole pettänyt, joten lopputuloksen tietää. Hän pettää ja sinä et tiedä.

Olen jo kysynyt suoraa ja mies vaikutti aidosti hölmistyneeltä, että edes mietin tuollaista. Ehkä vähän myös pahoitti mielensä.

Ap

Tottakai mies loukkaantuu siitä, että epäilet tuollaista. Hän on uhrautunut, laittanut oman elämänsä tauolle ja luopunut itselleen tärkeistä asioista tukeakseen sinua. Ja kiitokseksi epäilet häntä pettämisestä. Miten itse reagoisit, jos osat olisivat toisin päin?

Mies on vähäpuheinen, koska hän yrittää prosessoida tilannetta. Hän kaipaa sitä, mitä joskus oli ja mikä ei tule takaisin. Samalla hän kaipaa omaa aikaa vastapainoksi uhrauksilleen. Mies ei puhu sinulle, koska ei halua loukata. Sinä olet hänelle taakka ja sairautesi rajoittaa myös hänen elämäänsä. Tämän sanominen ääneen loukkaisi ja mies tietää sen. Siksi hän ei puhu sinulle, vaan yrittää käsitellä asiaa itse.

Höpö höpö. Ai että ap:n sairaus rajoittaa miestä? Mieshän on luuhannut ties missä koko kesän ilman ap:ta ja on muuttunut hiljaiseksi.

Ties vaikka ei ole aina siellä mökillä, missä väittää olevansa...

No rajoittaahan se. Viime kesänäkään ei ollut ollenkaan mökillä ja arki on varmasti mullistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehen puhelimen käyttö muuttunut huomattavasti sairautesi jälkeen? Ja tällä tarkoitan sitä, että ennen on jättänyt huoletta puhelimen sun näköisälle tai voinut ihan huoleti katsoa ruudustaan jotain, vaikka sinä näkisit ruudun. Hälytyskellot soisi ja lujaa siinä vaiheessa, jos tohon eristäytymiseen liittyisi vahvasti myös puhelimen näytön salailu ja sellainen jatkuvasti liimattuna puhelimeen tyylinen käytös. 

Ei muuten kuin tuo, että menee puhumaan puheluita autotalliin. Ei silloin kun hänelle soittaa sukulainen tai kaveri, mutta muuten kyllä. On tosiaan kuitannut tämän työasioina.

Pari viikkoa sitten mies oli juuri tulossa suihkusta ja puhelin keittiössä kun joku soitti ja miehellä kesti kauan ennen kuin ehti vastaamaan. Olin keittiössä, missä miehen puhelinkin, joten ehdin kuulemaan kun hän vastasi puhelimeen ennen kuin ehti lähtemään ulos puhumaan. Linjan toisessa päässä oli selvästi nainen, mutta jotenkin se äänen sävy mikä naisella oli kieli enemmän jostain yrityspuhelusta kuin muunlaisesta tutusta. Toki yöllä kelasin tuota puhelua nyt uudestaan ja uudestaan, mutta nyt järki sanoo enemmän, että se oli vain työpuhelu.

Ap

Eli joku nainen soittaa ja mies menee puhumaan sitä puhelua autotalliin.

Joo, ihan varmaan oli työasia :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soittaako mies jos on mökillä. Tai vastaako jos sinä soitat. Soita vaikka videopuhelu, jos ei vastaa niin ehkä vähän epäilyttävää. Toki voi olla just silloin kalassa tms, mutta soittaa silloin kun mies on vaikka viestin just laittanut. Jos ihmettelee videopuhelua, niin sanot että kiva nähdä hänet ja myös mökki välillä. Kun et ole päässyt siellä käymään. 

Mies soittaa mökiltä ja on myös vastannut lähes aina kun olen soittanut ja jos ei ole vastannut niin sitten soittanut aina takaisin. Aika lyhyitä puhelut ovat olleet, mutta koska saarella ei sähköä, akkua on aina hyvä säästellä. En oikein tiedä mitä videopuhelu hyödyttäisi, koska jos miehellä siellä olisi toinen nainen, niin tuskin hän sitä kuvaan mukaan ottaisi. Itse vaan kääntäisin veistä haavassa katselemassa rakasta paikkaa, johon en nyt pääse.

Ap

Uskotko tosissasi, että mies on mökillä? Hänhän voi olla ihan missä tahansa, kun sä olet sidottuna kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites toi vanha kunnon miehelle jutteleminen asiasta?

Olen puhunut miehelle näistä tunteistani ja hän vakuuttaa, että kaikki on hyvin. Silti jokin on pielessä. Se voi olla suhteessamme, mies voi salata jotain tai sitten minun mieleni tekee tepposia. En vain ymmärrä miksi aina ennen kaikesta niin avoin mies on alkanut yhtäkkiä vaitonaiseksi ja vältteleväksi.

Ap

Kun mies menee puhumattomaksi ja etäiseksi, hän hautoo eroa. Luultavasti on mökkeillyt toisen naisen kanssa.

Usko vaistoihisi. Mieshän ei tule myöntämään kysyttäessä mitään. Esitä hölmöä ja sinisilmäistä, mutta samalla ole oman elämäsi Neiti Etsivä ja etsi pettämisestä todisteet. Vahva veikkaus sille, että miehellä on jo toinen. Sorry näin raaka mielipide, mutta olen nähnyt paljon ja itsekin joutunut petetyksi, useaankin kertaan. En luota enää kehenkään.

No mutta oletko ikinä sairastunut vakavasti, puolisosi hoitanut sinua ja toiminut vahvana tukena? Ap:n tilanne on sellainen ja kokemuksesta tiedän, että sillä toista hoitavalla ja tukipilarina toimivalla puolisolla voi myös olla erittäin rankkaa. Se että jos puoliso vielä siinä tilanteessa heittäytyy mustasukkaiseksi ja alkaa epäillä pettämisestä, saattaa katkaista kamelin selän. 

Tämä juuri. Huomaa, että näistä täysin jengoilta lähteneistä kirjoituksista, ettei ihmisillä ole mitää käsitystä siitä miten paljon vakava sairastuminen vaikuttaa parisuhteeseen. Koko elämä menee täysin uusiksi. Se on sairastuneelle ja puolisolle erikseen sekä yhdessä rankkaa ja monia asioita täytyyy opetella uudestaan.

On totta, että usein mies jättää sairastuneen puolisonsa, mutta ei tätä vaihtoehtoa kannata nyt heti alkaa miettimään jos suhde on kuitenkin ollut hyvä ja nyt alkaa tilanne myös helpottamaan. Usein kun akuutti vaihe menee ohi, alkaa asioiden tunnekäsittely ja tässä vaiheessa myös terve puoliso antaa itsensä vihdoin uupua. Kun tilanne on päällä, toimitaan ja eletään sitä läpi, kun helpottaa, huomataan oma väsymys.

Tämä kuvaa ajatuksiani melko hyvin. Tämä on ollut meille molemmille rankkaa ja ymmärrän, että mies tarvitsee lepoa nyt kun tilanne on alkanut helpottamaan. Tarvitsin myös itse tilaa käsitellä asioita aivan keskenäni ja sen takia oli suorastaan helpotus, että mies alkoi taas mökkeilemään. Ennen sairastumista olen elänyt fyysisesti aktiivista elämää ja nyt se on muuttunut pysyvästi. Tämä kaikki on ollut minulle vaikeaa ja valehtelisin jos sanoisin, että olen jo tottunut tähän rajoitteiseen elämääni. Myös minä tarvitsin tilaa velloa omassa mielipahassani aivan omassa rauhassani.

Täytyy myöntää, että nämä kirjoitukset, missä niin monet olivat heti varmoja miehen pettävän, menivät ihoni alle. Valvoin yön ja kertasin mielessäni kaikkia kesän tapahtumia. Aloin löytämään pieniä yksittäisiä asioita, jotka saattaisivat kieliä pettämisestä. Nyt kun aamulla sain vihdoin nukuttua ja vähän kasattua mieltäni, löydän taas ihan järkeviä selityksiä asioille. Ehkä tämä tästä.

Ap

Mitä nämä "yksittäiset asiat, jotka saattaisivat kieliä pettämisestä" ovat?

Pieniä outouksia, joista kasvoi yön pimeydessä isoja mörköjä. Nyt huomaankin niiden olleen luultavammin vain vaatemytty tuolilla, joka yöllä vain näytti pelottavalta. Kuten tuo edellisessä viestissäni mainitsema puhelu tai esim. se ettei mies tuo mökiltä pahemmin kalansaalista. Siis siihen nähde, että menee sinne kuitenkin kalastelemaan ja tuntee hyvin syöntiajat ja -paikat. Nyt vaan ei ole ollut sitten kalaonnea matkassa. Luultavammin mies on vain levännyt kalastelun sijasta.

Ap

Täähän on ihan selkeetä. Se ei ole mökillä, eikä kalasta. Se on toisen naisen luona jossain.

Puhelut on helppo pitää lyhyinä vedoten sähköttömyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Puhelimen käyttö on yksi liki aina asia mistä voi jotain päätellä, puhelminen salailu ja olo äänettömällä, väärin päin pöydällä, mustasukkainen varominen.

 

Palkkaa yksityisetsivä. Se ei ole niin iso maksu ja niitä käytetään kyllä paljastamaan puolison touhut. Hänhän voi katsoa meneekö saareen joku muukin miehesi lisäksi tai näkyykö saaressa toinen vene ja liikehdintää. Onko miehesi edes saaressa silloin kuin väittää. 

 

Pääsisit helposti tietoon mitä on meneillä etkä tuhlaisi aikaa moiseen ketkuun.  Älä paina päätäsi pensaaseen. 

Autollisen kaverinkin voi pistää stalkkaamaan.

Onko auto pysäköitynä rannalle silloin, kun väittää olevansa mökillä. Näkyykö auton sisällä epäilyttäviä tavaroita? Anna kaverille auton kakkosavain ja hän voi ratsata sisätilat. Kaveri voi myös mennä pensaaseen kytikselle niihin aikoihin, kun miehen pitäisi rantautua.

Laittaisin paikantimen miehen autoon niin selviäisi missä oikeast on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että monella täällä ei ole mitään käsitystä siitä mitä se on kun itse tai kumppani sairastuu vakavasti tai jää liikintarajoitteiseksi.

Oma mieheni joutui pyörätuoliin viisi vuotta sitten ja meidän koko elämä meni uusiksi. Ensin sitä arkea elää täysin puolison ehdoilla, sen jälkeen alkaa käymään läpi sitä millaista yhteinen elämä on tulevaisuudessa ja lopulta sitä millainen oma elämä on tulevaisuudessa.

Kyllä minullakin tuli vaihe, kun otin etäisyyttä ja aloin hahmottelemaan sitä mitä kaikkea tämä tarkoittaa vain omasta näkökulmastani. Mistä asioista joudun luopumaan ja mistä en, millaisia uhrauksia tämä minulta vaatii ja, kyllä, myös sitä, että onko tämä enää se mitä haluan? Tuollaisia asioita ei vaan halua läpikäydä sen toisen kanssa, jolle tilanne on vielä rankempi. Minulla on mahdollisuus lähteä uuteen elämään, mutta hän jää joka tapauksessa rajoitteidensa vangiksi. Myös omaa väsymystä ja tuskastumista salaa helposti toiselta tästä ihan samasta syystä.

Sairastunut tietää myös itse ihan yhtä hyvin nämä asiat. Kyllä hän tietää, että hänen rajoitteistaan tulee yhteisiä rajoitteista. Kävimme mieheni kanssa alussa pitkään läpi vaihetta missä hän välillä ripustautui minuun ja välillä työnsi taas kauemmaksi. Välillä hän pelkäsi eroa ja välillä oli valmis siihen itse. Näihin vaiheisiin myös liittyi säännöllisesti epäilyt siitä olenko löytänyt itselleni jonkun toisen. 

Tsemppiä aloittajalle uuteen elämäntilanteeseen. Tulevat vuodet voivat olla vaikeita, mies voi jättäytyä kyydistä tai sitten kaikki menee hyvin. On rankkaa kun elämä menee täysin uusiksi ja silloin on ihan luonnollista pyöritellä vaikka millaisia ajatuksia.

Juuri näin. Tietyllä tapaa puolison tilanne on raskaampi kuin sairastuneen, koska puolison täytyy tehdä valinta.

Sairastuneella ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä uusi tilanne ja sopeutua sen tuomiin rajoitteisiin.

Sairastuneen puoliso voi valita: hän voi jäädä puolison vierelle ja sopeutua uusiin rajoitteisiin tai hän voi lähteä ja rakentaa uuden elämän itselleen ilman rajoitteita. Eikä se ole mikään helppo valinta.

Voihan sairastunut/invalidisoitunutkin haluta erota. Älkää kuvitelko, että kaikki haluavat jäädä noin epätasapainoiseen suhteeseen. Vammautunut voi myös haluta vapautua, ja aloittaa puhtaalta pöydältä vammansa kanssa. Kaikki eivät halua olla (entisen) kumppaninsa hoidettavia. Avustajan saa tarpeen mukaan vammaispalvelulain perusteella. 

Vierailija kirjoitti:

Laittaisin paikantimen miehen autoon niin selviäisi missä oikeast on. 

Mä itse asiassa sain eksä kiinni pettämisestä tällä tavalla. Hän ei tiennyt, että autoni (jota annoin hänen käyttää silloin kun en itse tarvinnut) tallentaa automaattisesti kaikki ajetut matkat lokiin. Reittiä en näe, mutta näen jokaiselle ajolle puhelimen appista, missä auto on käynnistetty ja sammutettu.

Eksä sanoi menevänsä Maijulle tai Kristalle tai Mimmulle, milloin kenenkin luo. No mä tiedän missä Maiju, Krista ja Mimmu asuvat, kun ollaan kaikkien luona joskus käyty kylässä. Jostain syystä auto oli näiden vierailuiden aikana parkkeerattuna omakotitaloalueelle, eikä kukaan kavereista asu siellä päinkään. Sattumalta huomasin asian kun kirjasin lokista työ- ja henkilökohtaisia ajoja (käytän autoa myös työajossa).

Potkaisin sen h*ron mäkeen.

Jos miehesi miettii suhdetta, niin liika mustasukkaisuus ei varmaan auta tilannetta hänen kannaltaan .

Toisaalta voisit kysyä, miksi hän menee muualle puhumaan puheluitaan (osan vai kaikki)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kannustan puhelimen tutkimiseen, vaikka koko ikäni oon tulisesti puolustanu kirjesalaisuutta jne. Näin se ikä ja kokemus muuttaa ihmistä... Puhelimen kautta paljastuu, kunhan et muuta mitään, etkä ilmeelläsikään näytä, että puhelin kiinnostaisi. Sitten kun tilanne on helppo, mies on unohtanut kännykkänsä pöydälle ja menee saunaan/ ulos ovesta, toimi nopeasti ja vaikka lukitse itsesi vessaan hetkeksi. Myöhemmin sitten laitat jonnekin 

Tätä en tee. En ala epäluotettavaksi miestä kohtaan vain sen takia, että epäilen jotain joka saattaa olla ihan oman rasittuneen mieleni tuotosta.

Ap

Enemmän suojelet itseäsi. Siirrät ratkaisua. On helpompi olla tietämättä. Puhelimesta löytyy vastaus. Kaikki muut tiet - voit joutua hukkaan. Älä vaan tee sitä virhettä, että kysyt suoraan. Siinä tapahtuu psykologisesti sellainen ilmiö, että mies on vakuuttava, koska on pakko olla, ja onnistuu kieltämään pettämisen. Ja sinä, sinulla on tarve uskoa, että hän ei ole pettänyt, joten lopputuloksen tietää. Hän pettää ja sinä et tiedä.

Olen jo kysynyt suoraa ja mies vaikutti aidosti hölmistyneeltä, että edes mietin tuollaista. Ehkä vähän myös pahoitti mielensä.

Ap

Tottakai mies loukkaantuu siitä, että epäilet tuollaista. Hän on uhrautunut, laittanut oman elämänsä tauolle ja luopunut itselleen tärkeistä asioista tukeakseen sinua. Ja kiitokseksi epäilet häntä pettämisestä. Miten itse reagoisit, jos osat olisivat toisin päin?

Mies on vähäpuheinen, koska hän yrittää prosessoida tilannetta. Hän kaipaa sitä, mitä joskus oli ja mikä ei tule takaisin. Samalla hän kaipaa omaa aikaa vastapainoksi uhrauksilleen. Mies ei puhu sinulle, koska ei halua loukata. Sinä olet hänelle taakka ja sairautesi rajoittaa myös hänen elämäänsä. Tämän sanominen ääneen loukkaisi ja mies tietää sen. Siksi hän ei puhu sinulle, vaan yrittää käsitellä asiaa itse.

Höpö höpö. Ai että ap:n sairaus rajoittaa miestä? Mieshän on luuhannut ties missä koko kesän ilman ap:ta ja on muuttunut hiljaiseksi.

Ties vaikka ei ole aina siellä mökillä, missä väittää olevansa...

No rajoittaahan se. Viime kesänäkään ei ollut ollenkaan mökillä ja arki on varmasti mullistunut.

Mutta tänä kesänä mies ei ole muuta tehnytkään, kuin liihottanut mökillä yksinään.

Ap, mikä on tilanne? Oletko puhunut miehelle? Miten mies käyttäytyy? Mitä itse ajattelet tästä kaikesta?

Onkohan ap:n mies näin lauantaina mökillä tai "mökillä"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse mieheni tukipilarina näännyin aivan tyystin, siihen päälle jos olisi epäilty pettämisestä niin en ehkä olisi kestänyt.

Eikö olekin kiva, että miehesi ei käynyt mammapalstalla saamassa neuvoja, että pitää luottaa vaistoihinsa?

Aina sitä korostetaan, että mammat ja mammat, kun täytyy puhua palstasta alentavasti, mutta kuitenkin hyvin kelpaa miehille paikaksi, jossa purkaa naisvihaa. 

ap, tule kertomaan kuulumisia.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että monella täällä ei ole mitään käsitystä siitä mitä se on kun itse tai kumppani sairastuu vakavasti tai jää liikintarajoitteiseksi.

Oma mieheni joutui pyörätuoliin viisi vuotta sitten ja meidän koko elämä meni uusiksi. Ensin sitä arkea elää täysin puolison ehdoilla, sen jälkeen alkaa käymään läpi sitä millaista yhteinen elämä on tulevaisuudessa ja lopulta sitä millainen oma elämä on tulevaisuudessa.

Kyllä minullakin tuli vaihe, kun otin etäisyyttä ja aloin hahmottelemaan sitä mitä kaikkea tämä tarkoittaa vain omasta näkökulmastani. Mistä asioista joudun luopumaan ja mistä en, millaisia uhrauksia tämä minulta vaatii ja, kyllä, myös sitä, että onko tämä enää se mitä haluan? Tuollaisia asioita ei vaan halua läpikäydä sen toisen kanssa, jolle tilanne on vielä rankempi. Minulla on mahdollisuus lähteä uuteen elämään, mutta hän jää joka tapauksessa rajoitteidensa vangiksi. Myös omaa väsymystä ja tuskastumista salaa helposti toiselta tästä ihan samasta syystä.

Sairastunut tietää myös itse ihan yhtä hyvin nämä asiat. Kyllä hän tietää, että hänen rajoitteistaan tulee yhteisiä rajoitteista. Kävimme mieheni kanssa alussa pitkään läpi vaihetta missä hän välillä ripustautui minuun ja välillä työnsi taas kauemmaksi. Välillä hän pelkäsi eroa ja välillä oli valmis siihen itse. Näihin vaiheisiin myös liittyi säännöllisesti epäilyt siitä olenko löytänyt itselleni jonkun toisen. 

Tsemppiä aloittajalle uuteen elämäntilanteeseen. Tulevat vuodet voivat olla vaikeita, mies voi jättäytyä kyydistä tai sitten kaikki menee hyvin. On rankkaa kun elämä menee täysin uusiksi ja silloin on ihan luonnollista pyöritellä vaikka millaisia ajatuksia.

Täytyy myöntää, että itku tuli tätä viestiä lukiessa ja olen tätä miettinyt nyt pari päivää. Tämä kuvaa niin hyvin sitä, mitä meillä juuri nyt tapahtuu. Miehesi reaktiot vastaavat omiani ja vastaavasti uskon, että omasi taas kuvaavat sitä mitä mieheni käy mielessään läpi. Meidän elämä on mennyt täysin uusiksi ja vaikka toimintakykyni tulee mitä todennäköisemmin palautumaan vielä jonkin verran, tulen olemaan loppuelämäni sidottuna apuvälineisiin. Meidän molempien täytyy miettiä mitä tämä tarkoittaa omien elämiemme kannalta, ei pelkästään parisuhteemme ja uskon, että tämän miettimisen aika on juuri nyt.

Minusta jotenkin tuntuu, että tanssimme tällä hetkellä jotain hienotunteisuuden tanssia toisiamme kohtaan. Miehellä on täysi oikeus miettiä haluaako hän sitoa edelleen itsensä muuttuneeseen minuun ja myös minulla on oikeus miettiä mitä tämä tarkoittaa vain minun kannaltani. En kuitenkaan halua vatvoa niitä mustimpia mietteitäni miehelle, koska en halua kuormittaa häntä enempää. Toisaalta mies tuskin taas haluaa puhua kanssani niistä omista epäilyistään vuorostaan hienotunteisuudesta minua kohtaan. Koska tätä ennen olemme aina pystyneet keskustelemaan avoimesti vaikeistakin asioista, miehen käytös tuntuu varmasti siksi niin oudolta. Ja tietenkin minä ylitulkitsen asioita, koska onhan minun tilani tällä hetkellä huomattavasti avuttomampi. Mies voi valita terveen elämän, mutta minä jään tähän. Tietenkään en odota miehen tekevän loppuelämänsä ratkaisuja velvollisuudesta minua kohtaan, mutta pelkään myös älyttömästi hänen menettämistään. En sen takia, etten pärjäisi ilman, vaan se takia, että menetän elämäni tärkeimmän ihmisen. 

Mitä enemmän tätä mietin, sitä varmempi olen, ettei miehellä ole ketään toista. Olen valmistanut itseäni sairastumisestani saakka siihen, ettei mies jaksa tätä ja ero on vain ajan kysymys. Nyt varmaan olen alkanut näkemään mörköjä, koska tuon päivän odottaminen on ollut niin piinallista. Tai sitten kaikki on edelleen hyvin ja mies on tarvinnut vain lepoa. Niin tai näin, sovimme miehen kanssa, että juttelemme kaikessa rauhassa kun hän tulee mökiltä. Kerroin olevani väsynyt ja peloissanni ja kaipaisin vain avointa keskustelua ja mies ymmärsi tämän. Rauhoitan nyt oman mieleni ja luotan siihen, että löydämme edelleen keskusteluyhyeyden.

Ap