Mitä on tosirakkaus sinun mielestä?
Kommentit (48)
https://x.com/Specters_7/status/2084243518675882093/video/1
Tässä esimerkki todellisesta rakkaudesta. Olisipa Suomessakin tuollaisia.
Sitä, että haluaa nähdä toisen ihmisen ja kuulla, mitä tällä on sanottavaa. Haluaa siis tuntea toisen ihmisen. Ja pysyy tämän vierellä, ei jätä yksin.
Ei tarvitse olla virheetön ollakseen rakkauden arvoinen.
Tosirakkaus on sitä että hyväksyy ja ymmärtää toisen salasuhteilun.
Kaikki muu on sairaalloista omistamista ja kontrollointia.
Minulla seksi on osoitus tosi rakkaudesta. En todellakaan antaisi siementäni kenellekään, jos en sillä hetkellä häntä rakastaisi.
-Mies isolla ämmällä
Se että voi piereskellä toisen vieressä ilman että toinen hermostuu siitä.
Tosirakkaus on sitä että kumppani sietää pitkiä öisiä monologeja seksin jälkeen.
Sekä tietenkin maanisten ja depressiivisten ajanjaksojen vaihtelua.
Rakkaus on lähtöisin Jumalasta.
Ihminen ei omassa voimassaa pysty rakastamaan. Kaikki ihmisen rakkaus on heijastusta Jumalan rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on lähtöisin Jumalasta.
Ihminen ei omassa voimassaa pysty rakastamaan. Kaikki ihmisen rakkaus on heijastusta Jumalan rakkaudesta.
Noh teknisesti kaikki on lähtöisin jumalasta. Joten voidaan jättää asia tässä keskustelussa huomiotta ja keskittyä ihastelemaan romanttisia asioita.
Rakkaus saa näkemään toisen ihmisen arvon ja ainutlaatuisuuden.
Sitä, että on valmis antamaan henkensä toisen puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Tosirakkaus on sitä että hyväksyy ja ymmärtää toisen salasuhteilun.
Kaikki muu on sairaalloista omistamista ja kontrollointia.
Jaahas, vanha palstan narsisti tuli ketjuun,
God's love letter to you, Youtube
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosirakkaus on sitä että hyväksyy ja ymmärtää toisen salasuhteilun.
Kaikki muu on sairaalloista omistamista ja kontrollointia.Jaahas, vanha palstan narsisti tuli ketjuun,
Onkos se toi monologeja harrastellut maanis-depressiivinen?
Vierailija kirjoitti:
God's love letter to you, Youtube
Olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta.
On ollut myrskyisää ja riitaisaa ja kipuilin joskus todella paljon ja pitkään sen kanssa, että mieheni on "se tyypillinen juntti suomalainen mies" joka ei osaa puhua, kun tunteisiin mennään, tai mihinkään syvällisempään. Ajattelin joskus, että tarvitsen ehdottomasti kumppanin, jonka kanssa voin puhua syvällisiä.
Olin väärässä.
En minäkään (enää) jaksa puhua ns. syvällisiä oikein edes ystävieni kanssa. Ajan myötä olen oppinut, että kaikki sillä saralla on jo nähty ja kuultu ja jauhettu sataan kertaan. Mikään tunne, tuntemus, ajatus, henkisen kasvun polku (yöh, inhoan jo koko ilmaisua) ei ole uutta.
Rakastan nykyään tätä leppoisaa yhdessäoloa ilman tarvetta puhua mistään ns. isosta ja ihmeellisestä. Elämä tällaisenaan on jo sellaista, ei siitä tarvitse erikseen jauhaa, kääntää, vääntää ja ruminoida.
Koen että tosirakkaus on tätä mitä meillä on, ja miten pitkäjänteisesti ja lujasti mieheni on minua rakastanut, ailahtelevasta luonteestani huolimatta, ja antaen anteeksi sen, että ylemmyydentuntoisena pidin häntä vuosikausia tyhmänä, kun ei osannut keskustella niinkuin luulin haluavani. Minä olin ylpeä, tyhmä, ja täynnä itseäni. Mies taas on ollut järkkymätön turvani ja tukeni, eikä ole väistynyt viereltäni, vaikka syytä olisi monesti ollut.
Hän osoittaa rakkautensa pysyvyytensä lisäksi arjen teoilla; vaihtaa renkaat autooni, korjaa polkupyöräni, kuskaa minua jos tarvitsen kyytiä, tuo kukkia, keittää aamukahvit. Ja isoimpana ja hämmästyttävimpänä asiana ei koskaan kritisoi minua tai tekemisiäni, ei ei sano pahasti, ei häpeä minua, ei valita mistään, mitä teen.
Jos tämä ei ole tosirakkautta, niin en tiedä mikä on. En ainakaan osaa enää kuvitella mitään parempaa.
Mä olen sitä mieltä, että jokainen määrittelee itsekseen ja keskenään mitä se rakkaus heidän kohdallaan on.
Inhoan erityisesti sitä kun jotkut sanoo toisille "jos oikeasti rakastat, niin teet sitä ja tätä/et tee niin tai näin". Aika rajua, että toinen määrittelisi rakkauden toisen puolesta.
M43
Vierailija kirjoitti:
Tosirakkaus on sitä että hyväksyy ja ymmärtää toisen salasuhteilun.
Kaikki muu on sairaalloista omistamista ja kontrollointia.
Avoin suhde jos se sovittu heti alusta lähtien niin mikäs siinä.
Muutoin mieleltään häiriintyneiden juttuja.
Rakkautta on kun nainen pieraisee seksin aikana ja sanoo "oho, pääs vähän ilmaa" ja mies on kuin ei huomaisikaan. Jaa mistäkö tiedän...?
Eipä siitä mitään oppikirjaesimerkkiä ole. Hyvä lähtökohta on että se syntyy kiinnostuksesta ihmiseen, tämän sieluun, halusta olla tälle hyvä ja pitää huolta, olla läsnä ja lähellä, jne. Halu sulauttaa oma elämä toiseen, kunnioittaa toisen elämää, kulkea elämän matkaa yhdessä. Tietysti myös romanttiset ja intohimoiset tunteet ovat osa sitä. Syntyy usein ns. hyvästä paikasta eli ei niin, että etsii suhdetta vaan on onnellinen itsekseen ja tajuaa, että tuohan on muuten minun aviovaimoni/-mieheni. Aika moni avioitunut on tiennyt sen jo oikeastaan ennen kuin on edes tutustunut tyyppiin.