Onko vuorikiipeily yksi maailman vaarallisimmista harrastuksista ?

Vuorikiipeily on todella vaarallista, siitä ei pääse mihinkään.  On tietenkin heitä, jotka ovat selvinneet tästä lajista, mutta tuskin kukaan vuorikiipeilijä selviää ilman vaaratilanteita. He kohtaavat niitä itse tai ovat vuorilla niitä tapahtuessa, moni kuolee. En missään nimessä toivo, että lapseni alkavat harrastaa tätä lajia. 

Vierailija kirjoitti:

En pidä harrastuksena vaan jopa uhmaamisena luonnon voimia  vastaan.Tietoisesti mennään paikkoihin joihin ihmistä ei ole luotu.

Eiks siellä vuorilla jotku suomalaiset nuoret miehet aikoinaan paleltunu hengiltä kun myrsky yllätti telttailijat ? Muistaako joku?

Vierailija kirjoitti:

Vuorikiipeily on todella vaarallista, siitä ei pääse mihinkään.  On tietenkin heitä, jotka ovat selvinneet tästä lajista, mutta tuskin kukaan vuorikiipeilijä selviää ilman vaaratilanteita. He kohtaavat niitä itse tai ovat vuorilla niitä tapahtuessa, moni kuolee. En missään nimessä toivo, että lapseni alkavat harrastaa tätä lajia. 

Niinpä. Tai oma puoliso. Ei kiitos.

Joku huippuhyvä vuorikiipeilijä Veikka Gustafsson on ilmeisesti säilynyt suuremmilta amputoinneilta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Putoamisen mahdollisuus ja vaarako siinä viehättää?

Sanoisin, että ne jumalattomat kauniit maisemat. 

Ei tarvitse käydä kuin alpeilla turvallisissa turistikohteissa, niin jää ikuinen kaipuu nähdä lisää vuoria.

Vuorten kauneuden ja maisemien lumon ymmärtää. Mutta eiks siellä ole vaikea hengittääkin noissa korkeuksissa? Pyörtyy kesken kaahimisen ja mukkelismakkelis hyvästi elämä ja komeat maisemat..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pidä harrastuksena vaan jopa uhmaamisena luonnon voimia  vastaan.Tietoisesti mennään paikkoihin joihin ihmistä ei ole luotu.

Niin. Kun ajatelee että nämä ovat todella kokeneita kiipelijöitä jotka ovat kohdanneet fataalin onnettomuuden. Eli silti hirmuiset riskit läsnä vaikka olisi kuinka kuuluisa ja taitava vuorikiipeilijä.

Kyllähän niitä riskejä voi myös hallita esim. opettelemalla tulkitsemaan lumivyöryvaaraa ja ennen kaikkea välttämällä turhaa riskinottoa, kun sellaisen syntyminen on todennäköistä. Useat kiipeilijät olivat tälläkin kertaa nimenomaisesti tuosta syystä hylänneet suunnitelmansa yrittää huipulle.

Ratsastuksessa pudotaan korkealta ja henki voi lähteä tai vammautuu.

Nythän siellä on joku suomalainen kiipeilijä kateissa Matterhornilla. Jotain varusteita löytynyt, mutta ukko kateissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pidä harrastuksena vaan jopa uhmaamisena luonnon voimia  vastaan.Tietoisesti mennään paikkoihin joihin ihmistä ei ole luotu.

Niin. Kun ajatelee että nämä ovat todella kokeneita kiipelijöitä jotka ovat kohdanneet fataalin onnettomuuden. Eli silti hirmuiset riskit läsnä vaikka olisi kuinka kuuluisa ja taitava vuorikiipeilijä.

Kyllähän niitä riskejä voi myös hallita esim. opettelemalla tulkitsemaan lumivyöryvaaraa ja ennen kaikkea välttämällä turhaa riskinottoa, kun sellaisen syntyminen on todennäköistä. Useat kiipeilijät olivat tälläkin kertaa nimenomaisesti tuosta syystä hylänneet suunnitelmansa yrittää huipulle.

HS tehnyt tähän aiheeseen liittyen erittäin hyvän haastattelun Veikka Gustafssonin kanssa, joka toteaa suoraan, että onnettomuus olisi ollut vältettävissä kun superstara opas olisi laittanut opastettavat oman egonsa ja ennätysten tavoittelunsa edelle: ”Kyllä tässä taustalla on virhearvioita ja väärää toimintaa.”

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä vaarallisille vuorille haastavissa olosuhteissa kaahimisessa ihmisiä viehättää? 

Kunpa joku selittäisi että ymmärtäisi tämän viehätyksen. Itse pelkään korkeita paikkoja.

Minusta ei olisi vuorikiipeilijäksi. Olen jo äärirajoilla jossain Alppien vaellusreitillä. Ajattelisin että se on upea tunne kun tajuaa oman pienuutensa tämän maailman mittakaavassa. Luonto on niin helppo sivuuttaa, mutta se osaa näyttää voimansa. Vuoren juurella ja huipun lähellä on samanlainen tunne, että voiko tämä olla totta. Mikään valokuva ei tee oikeutta.

Entisenä hoitajana tulee mieleen sellainenkin ajatus, että nämä vuorikiipeilyssä kuolleet ei ainakaan joudu vanhana vaipoissa hautumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pidä harrastuksena vaan jopa uhmaamisena luonnon voimia  vastaan.Tietoisesti mennään paikkoihin joihin ihmistä ei ole luotu.

Niin. Kun ajatelee että nämä ovat todella kokeneita kiipelijöitä jotka ovat kohdanneet fataalin onnettomuuden. Eli silti hirmuiset riskit läsnä vaikka olisi kuinka kuuluisa ja taitava vuorikiipeilijä.

Kyllähän niitä riskejä voi myös hallita esim. opettelemalla tulkitsemaan lumivyöryvaaraa ja ennen kaikkea välttämällä turhaa riskinottoa, kun sellaisen syntyminen on todennäköistä. Useat kiipeilijät olivat tälläkin kertaa nimenomaisesti tuosta syystä hylänneet suunnitelmansa yrittää huipulle.

HS tehnyt tähän aiheeseen liittyen erittäin hyvän haastattelun Veikka Gustafssonin kanssa, joka toteaa suoraan, että onnettomuus olisi ollut vältettävissä kun superstara opas olisi laittanut opastettavat oman egonsa ja ennätysten tavoittelunsa edelle: ”Kyllä tässä taustalla on virhearvioita ja väärää toimintaa.”

HS jutun otsikkona: ”Kymmenen kiipeilijää kuoli Himalajalla, koska opas himoitsi ennätyksiä”.

Tästä ja koko jutun sisällöstä täysin samaa mieltä.

Ennätysten tavoittelu koitui paitsi hänen itsensä, myös yhdeksän muun häneen luottaneen niin opastettavan kiipeilyasiakkaan kuin häntä ennätystavoitteessaan avustaneen kohtaloksi.

Ei vuorikiipeilyn tarvitse olla mitään extremeurheilua. On niitä semmoisiakin vuoria joille mennään vähän kiipeämään ja telttailemaan ja patikoimasan. Sekin on ihan hyvä harrastus.

Vierailija kirjoitti:

Lotta Hinta loukkaantui vakavasti Himalajalla. Kaatui ja löi päänsä. 

Käsittääkseni vaelluksella Lotta kaatui ja painava rinkka aiheutti sen että otsa iskeyty lujaa maahan.Einvarmaankaannkovin hauska kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pidä harrastuksena vaan jopa uhmaamisena luonnon voimia  vastaan.Tietoisesti mennään paikkoihin joihin ihmistä ei ole luotu.

Niin. Kun ajatelee että nämä ovat todella kokeneita kiipelijöitä jotka ovat kohdanneet fataalin onnettomuuden. Eli silti hirmuiset riskit läsnä vaikka olisi kuinka kuuluisa ja taitava vuorikiipeilijä.

Kyllähän niitä riskejä voi myös hallita esim. opettelemalla tulkitsemaan lumivyöryvaaraa ja ennen kaikkea välttämällä turhaa riskinottoa, kun sellaisen syntyminen on todennäköistä. Useat kiipeilijät olivat tälläkin kertaa nimenomaisesti tuosta syystä hylänneet suunnitelmansa yrittää huipulle.

HS tehnyt tähän aiheeseen liittyen erittäin hyvän haastattelun Veikka Gustafssonin kanssa, joka toteaa suoraan, että onnettomuus olisi ollut vältettävissä kun superstara opas olisi laittanut opastettavat oman egonsa ja ennätysten tavoittelunsa edelle: ”Kyllä tässä taustalla on virhearvioita ja väärää toimintaa.”

HS jutun otsikkona: ”Kymmenen kiipeilijää kuoli Himalajalla, koska opas himoitsi ennätyksiä”.

Tästä ja koko jutun sisällöstä täysin samaa mieltä.

Ennätysten tavoittelu koitui paitsi hänen itsensä, myös yhdeksän muun häneen luottaneen niin opastettavan kiipeilyasiakkaan kuin häntä ennätystavoitteessaan avustaneen kohtaloksi.

7 sherpaa samasta firmasta ja 3 kovan tason kiipelijää.Eivät olleet varsinaisesti asiakkaita vaan kipesivät yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pidä harrastuksena vaan jopa uhmaamisena luonnon voimia  vastaan.Tietoisesti mennään paikkoihin joihin ihmistä ei ole luotu.

Niin. Kun ajatelee että nämä ovat todella kokeneita kiipelijöitä jotka ovat kohdanneet fataalin onnettomuuden. Eli silti hirmuiset riskit läsnä vaikka olisi kuinka kuuluisa ja taitava vuorikiipeilijä.

Kyllähän niitä riskejä voi myös hallita esim. opettelemalla tulkitsemaan lumivyöryvaaraa ja ennen kaikkea välttämällä turhaa riskinottoa, kun sellaisen syntyminen on todennäköistä. Useat kiipeilijät olivat tälläkin kertaa nimenomaisesti tuosta syystä hylänneet suunnitelmansa yrittää huipulle.

HS tehnyt tähän aiheeseen liittyen erittäin hyvän haastattelun Veikka Gustafssonin kanssa, joka toteaa suoraan, että onnettomuus olisi ollut vältettävissä kun superstara opas olisi laittanut opastettavat oman egonsa ja ennätysten tavoittelunsa edelle: ”Kyllä tässä taustalla on virhearvioita ja väärää toimintaa.”

HS jutun otsikkona: ”Kymmenen kiipeilijää kuoli Himalajalla, koska opas himoitsi ennätyksiä”.

Tästä ja koko jutun sisällöstä täysin samaa mieltä.

Ennätysten tavoittelu koitui paitsi hänen itsensä, myös yhdeksän muun häneen luottaneen niin opastettavan kiipeilyasiakkaan kuin häntä ennätystavoitteessaan avustaneen kohtaloksi.

7 sherpaa samasta firmasta ja 3 kovan tason kiipelijää.Eivät olleet varsinaisesti asiakkaita vaan kipesivät yhdessä.

Olivat asiakkaita eri maista. Yksi Omanista, toinen Kiinasta ja kolmas USA:sta.

Mielenkiintoinen ja vähän esille noussut asia on, että mukana piti olla myös Purjan firman asiakkaana ollut venäläistaustainen nainen jolla oli oma avustaja, mutta koska hän oli vasta muutamaa päivää aiemmin kiivennyt Purjan mukana G2:lle, hän tunsi olonsa sen verran voimattomaksi, että päätti luopua yrityksestä saada myös Broad Peak huiputettua. Tämä päätös pelasti niin tämän asiakkaan kuin hänen avustajansakin hengen, koska molemmat kääntyivät takaisin ennen koko retkikunnan joutumista lumivyöryyn. Sitäkään ei ole tarkemmin kerrottu, että missä vaiheessa he kääntyivät takaisin ja missä olivat lumivyöryn aikaan tai näkivätkö he sen. Mitä ilmeisimmin eivät ainakaan ymmärtäneet, että se lumivyöry oli vienyt muut mukanaan, koska onnettomuus sattui aamulla ja tapahtuneeseen havahduttiin vasta illalla.

Basehyppy on huomattavasti vaarallisempaa. Siitä vain ei uutisoida, koska kukaan missi tms. ei ole sitä alkanut harrastaa.