Olin lasten kanssa kutsuttuna häissä jossa meille ei puhuttu mitään

Miksi sä menet sukujuhliin, kun joka kerta niiden jälkeen pitää tulla tänne vinkumaan samaa virttä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrititkö jutella heille vai odotitko, että sinulle tullaan juttelemaan?

Yritimme tietenkin. Menimme avoimin mielin, kutsuttuina.

Ja teillekö ei kukaan vastannut mitään vaikka menitte juttelemaan? Juntti suku. 

Eikö edes hääpari jutellut sinulle, vaikka olivat itse sinut kutsuneet???

Ymmärrät varmaan, ettei tuo ihan normaalia ole. Teillä vaan on riitainen suku joka ei pääse riitojensa yli edes juhlissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et itse mennyt juttelemaan kellekkään? Jos olette itse tuppisuita niin muut luulevat, että haluatte olla keskenänne, myös se kuvaaja.

Ei pidä paikkaansa. Puhuimme kyllä, mutta meidän läpi katsottiin, meitä ei tervehditty missään vaiheessa eikä kysymyksiin vastattu.

Elä nyt hättäile.  Häät kumminkin oli Hämeessä, niiltä menee vastaamiseen 15 -20 vuotta.  On ihan omakohtaista kokemusta.

Lestadiolaissuku ja te olitte kerhon ulkopuolisia?

Porvoossa sattuu ja tapahtuu. Normaalissa maailmassa ihmiset vastaavat jos heille puhutaan ja juhlien jälkeen ei olla heti aamutuimaan palstailemassa paskaa. 

Elä ap kuvittele että me uskotaan kaikki sonta mitä tänne syötät

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta tiedän, että esim hääparilla ei isoissa juhlissa ole aikaa jutella juuri kenenkään kanssa. Perushäissä, vaikka kestävätkin kauan, on niin paljon seremonioita, puheita, tanssia, valokuvausta, ruokailua ja muuta oheistoimintaa. Kun sen jäljellejäävän ajan jakaa, sanotaan nyt vaikka sadan häävieraan kesken, huomataan ettei siinä montaa minuuttia jää.

 

Sama efekti pienemmässä mittakaavassa myös vierailla. Ihmiset myös klikkiytyvät ja jäävät suustaan kiinni. Siellä pitää olla ihan aktiivinen. Sitten jos itse aktiivisesti menee että "moi, mitäs kuuluu?", eikä toisella ole mitään tekemistä ja jättää vastaamatta niin sitten tietysti tilanne toinen.

Hääpari ei tosiaan ehdi, eikä heiltä sitä oleteta, mutta esimerkiksi se ettei kuvaaja kuvannut, on merkki siitä että se joka maksoi, halusi ettei jää muistoa.

Vierailija kirjoitti:

Elä ap kuvittele että me uskotaan kaikki sonta mitä tänne syötät

Niin. Suomessahan tällaistakaan ei voi tapahtua.

Meidän suvussamme on vähän samanlaista. Vanhempani onneksi suojelivat meitä lapsia suvun suhdeongelmilta, jotta emme jatkaisi huonoja perinteitä. Olenkin hämmästyneenä kuullut serkuiltani, mitä kaikkea kulissien takana tapahtuu. Heidän katkeruutensa on opittu jo lapsena, ja olen todella iloinen, ettei minussa ole samaa. Pysyttelen etäällä riidoista. Tämän suojatun taustan ansiosta minä ja veljeni olemme pysyneet väleissä kaikkien kanssa ja voimme olla sukutapahtumissa neutraalisti.Miehen puolella tilanne on toinen: anoppi on eristänyt minut muusta suvusta. Hän ei siedä suoruutta tai rehellisyyttä silloin, kun käyttäytyy itse huonosti. Joskus onkin parempi katkaista välit kokonaan kuin yrittää ylläpitää teennäistä vuorovaikutusta.