Kun sanotaan, että pitää kuunnella itseään,

tällainen heikko kohta elämässään. Miten olette saaneet tehtyä asialle jotain, onko teitä joku potkaissut persuuksille?!

Onko tämä ihan tyhjänpäiväinen asia ja ongelma? Niin, työttömyys kai on suurempi..

että kysyy itseltään " mitä minä haluan?" ja vielä " mitä minä en halua?" Näitä oon itekseni miettiny ja niitten pohjalta kuunnellu itteäni ja lähtenyt toteuttamaan elämääni.



Mikset vois hommata jotain toista työpaikkaa? Kituutat siinä nykyisessä niin kauan että saat uuden, tai vaihdat kokonaan alaa?



Tsemppiä!

niin kauan että löydän toisen. Se ei vain pienellä paikkakunnalla ole helppoa.. Tää oli mun alkuperäinen suunnitelma. Toiselle paikkakunnalle muuttoon en ole valmis, grr, vielä..

Eri alaakin olen miettinyt, mutta mitä..? Vaihtoehtoja niin monta. Pitäsköhän mennä juttelmaan vaikka työkkäriin.. Mutta, pieni paikkakunta, juorut kulkee jne. Saattaisivatpa vielä katsoa kummeksuen, että hullu olen kun vakityöstä kaihoan jotain muuta..

Sen tiedän, etten ole onnellinen. Sitä en tiedä, mitä sitten haluaisin..

t ap

Miten voisit olla sitten onnettomampi? Ihan takuulla löydät jotain tai keksit jotain uutta.



Mä sanoin itseni irti kurjasta paikasta, päivääkään en ole katunut. Inhottavinta oli se päätöksen tekemisen miettiminen, onhan sitä ihmisten silmissä pimeä, kun hyppää tuntemattomaan vakituisesta duunista. Kyllä elämä kantaa, yritä muistaa se!



Onnea! Huomenna marssit heti aamusta pomon juttusille. Tunnut jo niin kypsältä ;).

Kaikki muu olisi elämässä ihan hyvin, mutta tämä työ!!! Kun kaikki sunnuntait on pelkkää ahdistusta, kun tietää että taas on koko viikko edessä.. Kaikki arkipäivät on vaan sitä että odottaa viikonloppua (joo-o, tosi ihanaa kuluttaa elämästä suurin osa pelkkään odotteluun). Olen jo miettinyt työpaikkalääkärille menoa kun yhtenä aamuna purskahdin itkuun, kun en enää olisi millään jaksanut mennä töihin. Tai siis, ei siinä jaksamisesta ole kyse, vaan ahdistuksesta. Kun pitää tehdä paska työtä pienellä palkalla.



Olen etsinyt toista työpaikkaa nyt kaksi vuotta, mutta ei vaan tärppää. Olen niin täynnä tätä asiakaspalvelutyötä, että tältä alalta en enää halua työtä ja se sitten rajoittaakin aika paljon. En vaan ole luonnostani mitenkään sosiaalinen, joten osaltaan siksi tämä työ on niin vaikeaa. Ja kun kuuntelee haistattelua, huorittelua, huutoa, kiroilua JOKA IKINEN päivä niin ei helv*** tätä jaksa.



Sinänsä on melkein sama mitä se työ olisi, siis palkan suhteen, koska aika monessa työssä saisin saman palkan= 1500 e/kk. Mutta siltikään en saa mitään paikkaa. Olen päässyt moneen haastatteluun kyllä, mutta siihen se sitten tyssääkin. Heti kun näkevät minut kaikkine kiloineni, niin on turha toivoakaan saavansa mitään paikkaa.



Työpaikallani on ollut nyt jo neljät yt-neuvottelut mutta enpä ole vielä saanut potkuja, vaikka sitäkin olen toivonut. Toisaalta tiedän, että liiton rahoilla olisi todella tiukkaa!



Onneksi päivät ovat nyt valoisampia kuin talvella ja lähenevä kesäloma on tuonut helpotusta ! Ei enää montaa viikkoa lomaan! (hmm, arvatkaapas mikä ahdistus se sitten on taas loman lopussa.. ?)

olet hakenutkin jo muuta työtä, hyvä!

Tiedän tasan tarkkaan tuon sunnuntaisen ahdistuksen.. Olen luullut että olen ainoa! Ja olen myös melkein (tai joo, olen) toivonut että minut irtisanottaisiin. Sitä ei ole vielä tapahtunut. Olen hoitanut tavallaan hommani tunnollisena ihmisenä hyvin, mutta voi kun ihmiset tietäisi miten ahdistunut (se on oikea sana) olen koko ajan.. Kyllä tälle täytyisi tehdä jotain, meillä molemmilla, ennen kuin meidät kärrätään hullujen huoneelle :}

Mistä alasta ja työstä sinä olisit kiinnostunut? Ei auta kuin uskoa että meistä on johonkin!



ap

Olisikin niin helppoa, jos tietäisi sen alan. Kouluun lähteminen taas on aika iso kynnys, mutta jos olisin täysin varma minulle sopivasta alasta niin lähtisin opiskelemaan heti. Onkos sinulla jo oma alasi tiedossa? Jos on niin hae ihmeessä heti opiskelupaikkaa :)



Minä olisin tyytyväinen jos saisin vain naputella koneella jotakin :) Aikaisemmin se olikin minun työtä, vastailin asiakkaille ja tein sopimuksia! Muistan kun aloitin sen homman ja ajattelin että uskomatonta, että minulle maksetaan tästä! Juuri sitä tunnetta kaipaan ihan hirveästi, että olisi työ josta voisi ajatella juuri noin. Ei ollut minkään näköistä ahdistusta ja työ oli todella neutraalia. Nyt työtehtävät on muuttuneet (edelleen siis sama työpaikka) eikä entisiä työtehtäviä ole enää mahdollista saada.



T. 7

Itselläni ei ihan sama tilanne, valitsin vain aikoinaan väärin, luulin että tämä homma minulle riittäisi, mutta ei.. Itsellenikin on kyllä vielä epäselvää, mitä sitten haluaisin, kiinnostavia juttuja on paljon!

Ja 10: olet ihan oikeassa ja se on pelottavaa, vaikka toisaalta sitä niin toivoo..



ap

Oppisopimuskoulutus.



Aika monelle alalle saa tutkinnon, ei kestä ylen kauaa, tehdään työn ohessa eli saa palkkaa koko ajan. Pirauta heti seuraavana arkivapaana tai ruokiksella oppisopimustoimistoon ja kysele lisää.



Osa näistä viesteistä ois voinut olla mun näppikseltä vielä pari vuotta sitten... Nyt asiat ihan toisin!