Miksi menet synttäreille mutta et vie lahjaa?

Lahjoissahan yksi juttu on se, että osa niistä aina menee vähän pieleen. Se kuuluu lahjojen luonteeseen ja minusta olisi tylsää jos kaikki lahjat olisivat häiden tyyliin suoraan listalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljeni ei koskaan vie lahjaa, lapselle tai aikuiselle. Tulee vaan syömään kakkua. Juntti mikä juntti. 

Olette kuitenkin samasta perheestä, oliko teillä kasvatus jossa lahjoja ei viety vai mistä hän on keksinyt tuon tavan?

Ei tietenkään ole kasvatettu niin. On vaan saamaton. Osallistuu kyllä jos esim. minä ostan lahjan äidillemme ja kysyn osallistuuko siihen. Mutta itse ei ole vielä koskaan hoitanut asiaa, ainakaan suvulle. Ehkä sitten kavereilleen on vienyt joskus jotain, mutta en usko. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan kutsu synttäreille ja ilmoita että tuokaa ruukkuyrttejä... Sen sijaan toiveita voi kysyä 

mielestäni ruukkuyrtti on ihan kiva lahjatoive.

Nimenomaan toive. Mä saisin hepulin jos joku ominpäin keksisi tuoda ruukkuyrttejä.

Minusta kukka ja ruukkuyrtti olisi kiva. Varsinkin jos kyseessä olisi sama kasvi.

Ruukkuyrtin kanssa vaikea mennä pahasti pieleen. Voihan sen vaan syödä pois jos ei muuten ole mieluinen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljeni ei koskaan vie lahjaa, lapselle tai aikuiselle. Tulee vaan syömään kakkua. Juntti mikä juntti. 

Olette kuitenkin samasta perheestä, oliko teillä kasvatus jossa lahjoja ei viety vai mistä hän on keksinyt tuon tavan?

Ei tietenkään ole kasvatettu niin. On vaan saamaton. Osallistuu kyllä jos esim. minä ostan lahjan äidillemme ja kysyn osallistuuko siihen. Mutta itse ei ole vielä koskaan hoitanut asiaa, ainakaan suvulle. Ehkä sitten kavereilleen on vienyt joskus jotain, mutta en usko. 

Onkohan mun kaveri? Yksi miespuolinen kaveri sanoi joskus että "sisko on parempi lahjojen kanssa joten sisko aina hoitaa ja minun on helppo vain osallistua". Mietin silloin että mitähän sisko tykkää ideasta. Ei ole tuonut minulle lahjoja :D

Vierailija kirjoitti:

Lahjoissahan yksi juttu on se, että osa niistä aina menee vähän pieleen. Se kuuluu lahjojen luonteeseen ja minusta olisi tylsää jos kaikki lahjat olisivat häiden tyyliin suoraan listalta. 

Siksi juuri kukat, viinipullot, suklaarasiat tai vaikka laatu kahvipaketit on hyviä viemisiä. Ne voi varmasti laittaa helposti kiertoon, jos ei omaan käyttöön käy.

Muutenhan se on toki niin, että pitäisi aina tietää, mistä lahjansaaja oikeasti tykkää. Jokainen meistä on varmaan joskus saanut sellaisia lahjoja, joille ei ole ikinä ollut käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjoissahan yksi juttu on se, että osa niistä aina menee vähän pieleen. Se kuuluu lahjojen luonteeseen ja minusta olisi tylsää jos kaikki lahjat olisivat häiden tyyliin suoraan listalta. 

Siksi juuri kukat, viinipullot, suklaarasiat tai vaikka laatu kahvipaketit on hyviä viemisiä. Ne voi varmasti laittaa helposti kiertoon, jos ei omaan käyttöön käy.

Muutenhan se on toki niin, että pitäisi aina tietää, mistä lahjansaaja oikeasti tykkää. Jokainen meistä on varmaan joskus saanut sellaisia lahjoja, joille ei ole ikinä ollut käyttöä.

Mun mielestä lahja on aina myös osoitus siitä miten hyvin antaja tuntee henkilön, jolle antaa lahjan. Siksi yllätys siitä että "joku tuntee minut niin hyvin että osasi antaa tämän" on ihan mahtava tunne. Kylkiäisenä tulee riski, että joku antaa vahingossa jotain vaivaannuttavaa, turhaa tai loukkaavaa. Minusta se iloinen yllätys on riskin arvoinen.

Oli yllätys huomata että joissain suvuissa on kulttuuri, jossa lahjat sovitaan tarkasti etukäteen, mutta ymmärrän nykyään senkin tavan hyvin. Erilainen tapa huomioida. Minusta siinä tulee saajalle ylimääräistä stressiä kun juhlien lisäksi pitää miettiä omat lahjatkin ja miettiä että mitä on sopivaa pyytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjoissahan yksi juttu on se, että osa niistä aina menee vähän pieleen. Se kuuluu lahjojen luonteeseen ja minusta olisi tylsää jos kaikki lahjat olisivat häiden tyyliin suoraan listalta. 

Siksi juuri kukat, viinipullot, suklaarasiat tai vaikka laatu kahvipaketit on hyviä viemisiä. Ne voi varmasti laittaa helposti kiertoon, jos ei omaan käyttöön käy.

Muutenhan se on toki niin, että pitäisi aina tietää, mistä lahjansaaja oikeasti tykkää. Jokainen meistä on varmaan joskus saanut sellaisia lahjoja, joille ei ole ikinä ollut käyttöä.

Mun mielestä lahja on aina myös osoitus siitä miten hyvin antaja tuntee henkilön, jolle antaa lahjan. Siksi yllätys siitä että "joku tuntee minut niin hyvin että osasi antaa tämän" on ihan mahtava tunne. Kylkiäisenä tulee riski, että joku antaa vahingossa jotain vaivaannuttavaa, turhaa tai loukkaavaa. Minusta se iloinen yllätys on riskin arvoinen.

Oli yllätys huomata että joissain suvuissa on kulttuuri, jossa lahjat sovitaan tarkasti etukäteen, mutta ymmärrän nykyään senkin tavan hyvin. Erilainen tapa huomioida. Minusta siinä tulee saajalle ylimääräistä stressiä kun juhlien lisäksi pitää miettiä omat lahjatkin ja miettiä että mitä on sopivaa pyytää.

Ongelma onkin just vaan se, että läheskään aina ei oikeasti tunne sitä lahjan saajaa, tai hänen makuaan niin hyvin, että osaisi ostaa sopivan lahjan. Tietysti jos on mahdollisuus "konsultoida" lahjan saajan läheisiä, niin voi yrittää sillä tavoin urkkia. Itse olen ainakin kummilapsille lahjoja hankkiessa joskus kysellyt heidän vanhemmiltaan, mitä lapsi mahtaisi haluta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjoissahan yksi juttu on se, että osa niistä aina menee vähän pieleen. Se kuuluu lahjojen luonteeseen ja minusta olisi tylsää jos kaikki lahjat olisivat häiden tyyliin suoraan listalta. 

Siksi juuri kukat, viinipullot, suklaarasiat tai vaikka laatu kahvipaketit on hyviä viemisiä. Ne voi varmasti laittaa helposti kiertoon, jos ei omaan käyttöön käy.

Muutenhan se on toki niin, että pitäisi aina tietää, mistä lahjansaaja oikeasti tykkää. Jokainen meistä on varmaan joskus saanut sellaisia lahjoja, joille ei ole ikinä ollut käyttöä.

Mun mielestä lahja on aina myös osoitus siitä miten hyvin antaja tuntee henkilön, jolle antaa lahjan. Siksi yllätys siitä että "joku tuntee minut niin hyvin että osasi antaa tämän" on ihan mahtava tunne. Kylkiäisenä tulee riski, että joku antaa vahingossa jotain vaivaannuttavaa, turhaa tai loukkaavaa. Minusta se iloinen yllätys on riskin arvoinen.

Oli yllätys huomata että joissain suvuissa on kulttuuri, jossa lahjat sovitaan tarkasti etukäteen, mutta ymmärrän nykyään senkin tavan hyvin. Erilainen tapa huomioida. Minusta siinä tulee saajalle ylimääräistä stressiä kun juhlien lisäksi pitää miettiä omat lahjatkin ja miettiä että mitä on sopivaa pyytää.

Ongelma onkin just vaan se, että läheskään aina ei oikeasti tunne sitä lahjan saajaa, tai hänen makuaan niin hyvin, että osaisi ostaa sopivan lahjan. Tietysti jos on mahdollisuus "konsultoida" lahjan saajan läheisiä, niin voi yrittää sillä tavoin urkkia. Itse olen ainakin kummilapsille lahjoja hankkiessa joskus kysellyt heidän vanhemmiltaan, mitä lapsi mahtaisi haluta 

Mä olen noissa tilanteissa vienyt jonkun geneerisen lahjan, joka on helppo antaa sitten eteenpäin. Olen huomannut että niitä kuoharipulloja antaa moni muukin.. mutta ainahan maailmaan kuohuvaa mahtuu. 

Lapsille on yleinen tapa kysyä vinkki vanhemmilta, kun lapsilla ne suosikit vaihtuu tiuhaan. Toki lapsillekin on omat geneeriset lahjat, liput maksulliseen leikkipaikkaan vaikka tai lahjakortti. Isommalle lapselle jopa pieni seteli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjoissahan yksi juttu on se, että osa niistä aina menee vähän pieleen. Se kuuluu lahjojen luonteeseen ja minusta olisi tylsää jos kaikki lahjat olisivat häiden tyyliin suoraan listalta. 

Siksi juuri kukat, viinipullot, suklaarasiat tai vaikka laatu kahvipaketit on hyviä viemisiä. Ne voi varmasti laittaa helposti kiertoon, jos ei omaan käyttöön käy.

Muutenhan se on toki niin, että pitäisi aina tietää, mistä lahjansaaja oikeasti tykkää. Jokainen meistä on varmaan joskus saanut sellaisia lahjoja, joille ei ole ikinä ollut käyttöä.

Mun mielestä lahja on aina myös osoitus siitä miten hyvin antaja tuntee henkilön, jolle antaa lahjan. Siksi yllätys siitä että "joku tuntee minut niin hyvin että osasi antaa tämän" on ihan mahtava tunne. Kylkiäisenä tulee riski, että joku antaa vahingossa jotain vaivaannuttavaa, turhaa tai loukkaavaa. Minusta se iloinen yllätys on riskin arvoinen.

Oli yllätys huomata että joissain suvuissa on kulttuuri, jossa lahjat sovitaan tarkasti etukäteen, mutta ymmärrän nykyään senkin tavan hyvin. Erilainen tapa huomioida. Minusta siinä tulee saajalle ylimääräistä stressiä kun juhlien lisäksi pitää miettiä omat lahjatkin ja miettiä että mitä on sopivaa pyytää.

Ongelma onkin just vaan se, että läheskään aina ei oikeasti tunne sitä lahjan saajaa, tai hänen makuaan niin hyvin, että osaisi ostaa sopivan lahjan. Tietysti jos on mahdollisuus "konsultoida" lahjan saajan läheisiä, niin voi yrittää sillä tavoin urkkia. Itse olen ainakin kummilapsille lahjoja hankkiessa joskus kysellyt heidän vanhemmiltaan, mitä lapsi mahtaisi haluta 

Tuo konsultoiminen on osoittautunut hyväksi vaihtoehdoksi viime aikoina, kun lähipiirissä on ollut useita viisikymppisiä. Esim. kun mun mieheni täytti pyöreitä, niin mun vanhempani ja sisarukseni kyselivät, mihin hankkisivat lahjakortin, ja sehän osui sitten aivan nappiin, kun totta kai tiesin, mitä härpäkettä tämä juuri silloin kaipaili. 

Vierailija kirjoitti:

Ruukkuyrtin kanssa vaikea mennä pahasti pieleen. Voihan sen vaan syödä pois jos ei muuten ole mieluinen..

Niin. Minä vaan en syö tai käytä mitään ruukkuyrttejä.

- se joka ei halua ruukkuyrttejä