" Surrendered Wife" - onko kukaan onnistunut? Ja miten?

Miksei tämä voisi toimia toisinkinpäin: että mies ei nalkuttaisi tai valittaisi naiselle? Tai kukaan ei tekisi sitä kenellekään, vaan annettaisiin ihmisten olla sellaisia kuin ovat, ja tehtäisiin ihan itsenäisesti päätökset perheen sisälläkin, tietysti aina toista kuunnellen ja toisen näkökulman huomioon ottaen mutta loppujen lopuksi ei omista ratkaisuista itse vastuun kantaen.

Mies haluaa olla (edes symbolisesti) johtaja ja perheen pää, ja nainen taas tulee sitä kautta onnelliseksi, että antaa miehelle tilaa olla mies.

Minun onnellisuuteni ei kyllä tasan tarkkaan ole kiinni siitä, kuinka miehiseksi mieheni olonsa tuntee.

Minä en muuten nalkuta, annan miehen tehdä aivan vapaasti omat virheensä ja olla korjaamatta omia jälkiään, minäkään en sitä hänen puolestaan tee. En kuitenkaan vittuile miehelle asiasta vaan annan hänen ihan neutraalisti järkätä omat (huom! omat) asiansa.

Se, missä suhteemme eroaa kirjan neuvoista on se, että kun asia liittyy jotenkuten minuunkin, päätös tehdään yhdessä. Aina.

Tuon Surrendered Wife -kirjan kirjoittaja on muuten sittemmin eronnut. Että niinkin hyvin toimi hänen oma liittonsa.

En myöskään allekirjoita kirjan jokaista lausetta, mutta periaate miehen ja naisen eroista ja niiden vaikutuksista parisuhteen onnellisuuteen on totta.

Miehet oikeasti janoavat naisen kunnioitusta ja ihailua, joka käytännössä tarkoittaa sitä ettei nainen nalkuta, vaan luottaa miehensä arviointikykyyn. Nainen taas kaipaa miehensä rakkautta, ihailua ja miehen vastuunottoa perheestä. Nämä tulevat vastakaikuna suhteeseen, kun mies saa kaipaamaansa tukea.

Teillähän näyttää toimivan tosi hyvin se, että annat naisena miehellesi tilaa, etkä nalkuta pikkuasioista. Luulnpa, että jos toimisit toisin, eli nalkuttaisit ja päsmäröisit, kuten valitettavan suuri osa naisista, et olisi (eikä miehesi) liitossasi olenkaan niin onnellinen kuin nyt olet. Onnea siis teille!

Me teemme myös selvästi molempia koskevat päätökset yhdessä, mutta mies tietää, että hänellä on täysi tukeni takanaan, vaikka ei minulta pystyisi mielipidettäni kysymään. Idea tässä taustalla (niin kuin kirjassakin) on se, että kun nainen antaa miehelle tilaa vaikuttaa päätöksiin, haluaa mies myös kantaa vastuunsa ja tehdä päätöksiä perheen parasta ajatellen. Jos miehellä on perheen tuki takanaan, hän ei tee itsekkäitä päätöksiä, vaan haluaa olla luottamuksen arvoinen. Käytännössä meillä tämä tarkoittaa sitä, että mies yleensä haluaa kuulla minunkin mielipiteeni ennen päätöksiä tehdessään, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että teemme ne yhdessä.

Jos kuitenkin vaimo "antaa tuen päätöksille", mutta nalkuttaa jälkikäteen päätöksistä, on kai sanomattakin selvää, että mies heittäytyy mieluummin passiviseksi, kuin kuuntelee valitusta vääristä päätöksistä. Kiusaus valittaa tyyliin "mitä minä sanoin", on kuitenkin usein suuri. I know!

Naiset hallitsevat tätä maailmaa valitettavasti loistavien verbaalisten taitojensa ja haavoittavan psykologisen pelinsä takia, mutta parisuhteessa on pakko katsoa itseään peiliin. Ellei sitten halua mennä joskus neljättä kertaa naimisiin vain todetakseen että taas se ukko kävi muutaman vuoden jälkeen laiskaksi ja minä jouduin tekemään kaiken hänen puolestaan.

mutta en tietenkään voi olla varma mitä tapahtuu silloin kun en ole katsomassa.



Oma avioliittoni on onnellinen. Pidän suurimpana syynä onneen sitä että olemme hyvin samanlaiset (=samanlaiset arvot ja ajattelutapa) ja ymmärrämme toisiamme, puhumme asioista ennen kuin niistä tulee ongelmia tai riitaa ja ennen kaikkea kunnioitamme toisiamme. Osoitamme myös välittämistä joka päivä.

että mies ja nainen päättävät yhdessä, paitsi jos ovat eri mieltä, silloin mies päättää. Eli käytännössä mies päättää aina, naiselle jää vaan sellainen maku suuhun, että saa olla päättämässä.



En yksinkertaisesti pysty näkemään tolkkua siinä, että toinen ihminen parisuhteessa saa paljon enemmän päätösvaltaa ja vastuuta kuin toinen vain sen takia, että on kikkelillä varustettu. Ylipäänsä karsastan kaikenlaisia "Mars ja Venus" -tyyppisiä parisuhdeoppaita, joissa väitetään miesten olevan tietynlaisia ja naisten tietynlaisia LUONTAISESTI. Se on ihan täyttä skeidaa, kysy keltä tahansa psykologilta.

että mies ja nainen päättävät yhdessä, paitsi jos ovat eri mieltä, silloin mies päättää. Eli käytännössä mies päättää aina, naiselle jää vaan sellainen maku suuhun, että saa olla päättämässä.

En yksinkertaisesti pysty näkemään tolkkua siinä, että toinen ihminen parisuhteessa saa paljon enemmän päätösvaltaa ja vastuuta kuin toinen vain sen takia, että on kikkelillä varustettu. Ylipäänsä karsastan kaikenlaisia "Mars ja Venus" -tyyppisiä parisuhdeoppaita, joissa väitetään miesten olevan tietynlaisia ja naisten tietynlaisia LUONTAISESTI. Se on ihan täyttä skeidaa, kysy keltä tahansa psykologilta.

Meinaatko, että mies ja nainen ovat ajatusmaailmaltaan samanaliset? Et voi olla tosissasi?

Useimmat paisuhdeongelmat johtuvat juuri siitä, ettei tunnusteta miehen ja naisen erilaisuutta.

Jo pikkupojat ja tytöt ovat ajatuksiltaan niin selvästi erilaiset, vaikka yksilölliset erotkin huomioidaan, ettei ole pienintäkään epäselvyyttä miehen ja naisen erilaisesta ajatuksenjuoksusta.

Se, että ne ovat erilaiset, ei tarkoita sitä, että toinen oisi huonompi! Ainoastaan erilainen. Jos miehiseen ajatuksenkulkuun sattuu kuulumaan tyypillisesti se, että kokee itsensä tarpeelliseksi saadessaan olla vastuussa perheestään, miksi vääntää sitä väkisin "tasa-arvon" nimissä muuksi? Tätä minä en ymmärrä.

Kukin tehköön niinkuin parhaalta tuntuu, mutta kieltäessään miehen ja naisen erot, tekee suuren karhunpalveluksen monellekin asialle. Miehelle, Lapsilleen. Itselle.

Ja jep, ystäväni on psykologi, ja on täysin samaa mieltä miehen ja naisen eroista.

Ja jep, ystäväni on psykologi, ja on täysin samaa mieltä miehen ja naisen eroista.

Yksilöiden väliset erot ja samankaltaisuudet ovat huomattavasti suuremmat kuin sukupuolten väliset erot yleisesti.

Tajuatko yhtään, mistä puhut? Mielestäsi mies saa siis tosiaan vaikka ajaa tuhat kertaa risteyksen ohi, rajan taakse ja Siperiaan muksut takapenkillä, ja nainen pitää leipäläppänsä kiinni, koska miehen vastuunottoa perheestä ei saa kyseenalaistaa?

Korvaani särähti pahasti myös tuo kun sanoit, että miehesi "ei aina pystykään kysymään" mielipidettäsi. Miten niin ei PYSTY? Mikä sen estää? Ai niin, se, että miestä EI KIINNOSTA SINUN MIELIPITEESI vaan hän haluaa tehdä JUURI NIIN KUIN HÄN KATSOO OIKEAKSI. Aivan inhimillinen reaktio - kukapa ei haluaisi olla pomo ja varmistaa, että asiat tehdään oman edun kannalta parhaalla tavalla - mutta miksi tällaista käytöstä pitäisi ruokkia?

Ihmiset tekevät virheitä, niin miehet kuin naisetkin. Vittuilu asiasta ei ole tarpeen, mutta kyllä parisuhteen toisen osapuolen täytyy pystyä sanomaan, että nyt mennään metsään (tai Siperiaan) ja ottamaan tarvittaessa ohjat. Oli kyseessä nainen tahi mies. Yksi pää on tyhmempi kuin kaksi, ja on sulaa hulluutta vierittää kaikki pääasiallinen vastuu perheestä yhden ihmisen niskoille.

Se, että mies tekee yhteisiä asioita koskevat päätökset ja nainen elää niiden mukaan (tai parhaassa tapauksessa "antaa neuvoa") ei ole minkään valtakunnan harmoniaa. Se on pelkkää miehen egon hieromista.

on kehitettävää, ja häntä pitää ohjailla, oikoa ja kasvattaa.

Hyvin, hyvin harvoin miehellä on suomalaisessa parisuhteessa tämä asenne.

Miksei tämä voisi toimia toisinkinpäin: että mies ei nalkuttaisi tai valittaisi naiselle? Tai kukaan ei tekisi sitä kenellekään, vaan annettaisiin ihmisten olla sellaisia kuin ovat, ja tehtäisiin ihan itsenäisesti päätökset perheen sisälläkin, tietysti aina toista kuunnellen ja toisen näkökulman huomioon ottaen mutta loppujen lopuksi ei omista ratkaisuista itse vastuun kantaen.

En ole koskaan kuullut miehestä, joka olisi sanonut, että "tuo meidän Erjan mekkomaku on kyllä suoraan sanoen aika hirveä, millaisia yhdistelmiä pitää, sitä pitää vähän väliä neuvoa" tai "siis ihan oikeasti mun pitää pitää Virpille koulua erilaisista huulipunista" tai "talousasioissa meidän Anni on sellainen urpo, että minun pitää tehdä kaikki".

Kyllä se on parisuhteessa yleensä nainen, joka ei anna se toisen osapuolen olla oma itsensä.

Pääsääntöisesti se on nainen, joka kokee, että miehessä on kehitettävää, ja häntä pitää ohjailla, oikoa ja kasvattaa.

Hyvin, hyvin harvoin miehellä on suomalaisessa parisuhteessa tämä asenne.

Miksei tämä voisi toimia toisinkinpäin: että mies ei nalkuttaisi tai valittaisi naiselle? Tai kukaan ei tekisi sitä kenellekään, vaan annettaisiin ihmisten olla sellaisia kuin ovat, ja tehtäisiin ihan itsenäisesti päätökset perheen sisälläkin, tietysti aina toista kuunnellen ja toisen näkökulman huomioon ottaen mutta loppujen lopuksi ei omista ratkaisuista itse vastuun kantaen.

Ja minä ojensin allekirjoitetut avioeropaperit hänelle vastalahjaksi kirjan luettuani.

en ole lukenut itse kirjaa, joten suokaa anteeksi jos menee metsään. jostain luin että ko. systeemiin kuuluu sen sorttinen " täydellinen kunnioitus" , että esim. jos mieheni kyydissä huomaan hänen ajavan ohi risteyksen ja vielä seuraavankin ja vaikka jatkavan valtion rajalle ja yli, niin asiasta ei pidä huomauttaa, vaan tulee istua tyynen rauhallisena ja kunnioittaa miestä.



sekä minulle että meiehelleni tuli pikkuisen epäilys että tuollainen käytös ei kerro kunnioituksesta vaan päinvastoin täydellisestä kunnioituksen puutteesta. että ajattelisin kumppanini olevan niin herkkä ja hauras ettei kestä ihan normaalia puhetta ja kommunikointia. mies ilmoitti toivovansa, suorastaan vaativansa, että huomautan jos hän ajaa väärään suuntaan.

Viitsisitkö lyhyesti kertoa, mitä siinä sanotaan?



Se vähä, mitä olen nettikeskusteluista käsittänyt, kyseessä olisi kirja joka kehottaa " perinteisiin" sukupuolirooleihin (käytöksen osalta ainakin). Onko näin? Jos on, niin väitän että se ei voi toimia kaikilla pareilla. Vain niillä, jotka ovat jo valmiiksi sen luonteisia.

Tuliko ero? Mitä mies siihen?

on, että nainen ei tee juur mitään päätöksiä kotona. Kaikki rahojen hallinta on miehelle, isot päätökset, seksiin suostuttava aina ja oltava sellainen saatanan epätoivoinen kotirouva (tai töissä saa käydä, muttei tienata enemmän kuin mies) jne...



Sellanen itsetunnottoman kusipäämachomiehen mukainen ajattelumalli. Nainen saa olla söde koriste kotona ja mies vie ja nainen vikisee.



2

Mitäs se. Otti sitten jo eron harkinta-aikana sellasen akan, joka moiseen malliin suostui ja laittoi tämän raskaaksi.



2

siis joo toki se käytäntö sitten olisi naiselle epäedullinen, mutta meinaan tuota ajattelutapaa siinä pohjalla. että mies ei oo ihan normaali ihminen, vaan hyvin hauras pieni linnunpoika, joka ei kestä normaalin aikuisen läsnäoloa vaan vaatii tuollaista heikkouden teeskentelyä kumppanilta.



eikö tuollainen ajattelu loukkaa miehiä? siis niitä normaaleita, joita suurin osa maailman miehistä kuitenkin toivottavasti on.



4

Minun mielestäni sen tärkein ajatus on se, että vaimo ei nalkuta, ei kritisoi, ei neuvo eikä kontrolloi miestään. Missään asiassa.



Jos mies haluaa laittaa jalkaansa eriparisukat, hän laittaa. Nainen antaa hänen tehdä päätöksen itse. Jos mies tekee jotain väärää, nainen ei huomauta siitä, vaan antaa miehen huomata sen itse. Sillä haluaisiko nainen itse koko ajan kuulla mieheltään, kuinka hän tekee asioita väärin? Pitää luottaa siihen, että aikuisena ihmisenä mies oppii virheistään ja ottaa vastuuta, eikä tarvitse vaimosta itselleen toista äitiä.



Seksiin kirja ei mielestäni kehota suostumaan aina. Se kehottaa sen sijaan houkuttelemaan miestä seksiin silloin, kun itsestä siltä tuntuu!



Kotirouvuuttakaan kirjassa ei mainita missään. Päinvastoin kirjoittaja kertoo, että ennen hän teki kaikki kotityöt - nyt hän tiskaa silloin tällöin ja mies tekee mielihyvin kaiken, jotta saisi pitää tyytyväisen vaimonsa.



Kirjassa korostetaan kovasti sitä, että naisen on huolehdittava omista tarpeistaan ja omasta onnellisuudestaan. Raha-asiat esimerkiksi liittyvät tähän. Huolehtiminen, stressaaminen, laskujen maksaminen ja kontrolloiminen eivät tee kovinkaan monta naista onnellisiksi. Jos ne sen sijaan saavat miehen tuntemaan itsensä oikeaksi laumanjohtajaksi, joka kykenee huolehtimaan perheestään - miksei antaa hänen kantaa tuota taakkaa?



Perinteiset sukupuoliroolit tarkoittavat kirjoittajalle minusta juuri sitä, että nainen luopuu pakotetusta vahvuudestaan ja suostuu siihen, että mies hemmottelee häntä ja pitää hänestä huolta.



ap

" Perinteiset sukupuoliroolit tarkoittavat kirjoittajalle minusta juuri sitä, että nainen luopuu pakotetusta vahvuudestaan ja suostuu siihen, että mies hemmottelee häntä ja pitää hänestä huolta. "



Ja mikä saa uskomaan, että naisen vahvuus on pakotettu. Nimen omaan taloudellinen epätasa-arvo on se, jolla naisia on sorrettu ikuisesti. Miksi siis ihmeessä antaa niin iso osa hyvinvoinnistaan toisen käsiin. Tuollaiset asiat pitää hoitaa yhdessä.



Ja kyllä, luin mieheni kanssa kys. kirjan ja olimme sitä mieltä, että siinä mies ajatellaan idiootiksi ja luolamieheksi, joka ei itse voi ottaa vastuuta omista asioistaan.

Itse kokisin raskaaksi jos toinen aikuinen perheessämme eläisi kuin ellun kana ja jättäisi ihan kaikki päätökset minun kannettavikseni. Päätösten tekeminen on osa vastuun kantamista perheestä eikä sitä mielestäni voi sälyttää vain toisen harteille vastoin tämän tahtoa.

Itse en haluaisi että mieheni sanoisi joka jumalan asiaan että " päätä sinä vaan, kulta, ihan itse" .

Vierailija:

on, että nainen ei tee juur mitään päätöksiä kotona. Kaikki rahojen hallinta on miehelle, isot päätökset, seksiin suostuttava aina ja oltava sellainen saatanan epätoivoinen kotirouva (tai töissä saa käydä, muttei tienata enemmän kuin mies) jne...

2

eli jos mies tekee jotain typerää, olen hiljaa enkä puutu asiaan. Mies saa tehdä kaikki ne päätökset, jotka haluaa tehdä. Seksiä on aina saatavilla.



Silti meillä on järkyttävän sotkuista: mies kun ei siivoa sukkiaan pyykkikoppaan tai tiskejään koneeseen. Mies valittaa, että en huolehdi vaatteistaan. Mies ei ymmärrä, miksi minä en osta kukkia kotipihaan, ei hän osaa valintaa tehdä. Enkä minä voi naisena tehdä päätöstä. Seksissä meillä menevät tarpeet kutakuinkin yksi yhteen, joten siinä ei ole ollut erikseen tarpeen "uhrautua" tai vongata. Ei tämä ole hyvä systeemi kuin silloin, kun nainen uhraa aivan kaiken ja ryhtyy kynnysmatoksi.



Olennaista on se, että ei miehestä ole hyväksi perheenpääksi. Ei hän toimi kuten tuossa kirjassa kerrotaan. Kun minä kunnioitan mieheni päätöksiä, pitää hän sitä laiskuutena ja vastuuttomuutena. Toisaalta en suostu komennettavaksi eli mies ei voi vaatia minulta asioita, joita ei itse tee. Miehen kun tulee myös kunnioittaa puolisoaan.

Ihan lyhyesti: On aivan skeidaa niputtaa miehet samaan nippuun. Samoin naiset. JOKAINEN tieteeseen perehtynyt ihminen tietää, että yleistäminen ja mutu -olettaminen oman kokemuksensa perusteella ei johda yhtään mihinkään.



Miehillä ja naisilla on tiettyjä eroja, mutta niistäkin kiistellään edelleen, koska ne eivät ole niin yksiselitteisiä kuin jotkut yleistämisinnossaan kuvittelevat. Yksilöiden väliset erot ovat HUOMATTAVAST suurempia, ihan todistetusti, kuin sukupuolten väliset erot. Yleistäminen on siis suoraansanottuna typerää, koska sille ei ole mitään tieteellisiä perusteita.



Varmasti tuon kirjan neuvot toimivat joissakin parisuhteissa. Joissakin toisissa taas ne voivat olla katastrofaalisia, ihan niiden yksilöiden luonteista ja tarpeista riippuen.