Lue keskustelun säännöt.
Muita kenen mielestä pikkulapsiaika oli parasta elämää?
01.08.2026 |
Elämässä oli iloa, sisältöä ja jokaisella päivällä merkitystä ihan toisella tavalla kuin nyt. Minulla on nytkin harrastuksia ja omaa elämää, mutta kaipaan sitä läheisyyttä ja hassuttelua, jota pikkulapsen ja pienen koululaisen kanssa sai elää. Minä olin tarpeellinen ihan vain siksi, että olin äiti. Nyt tuskin näen teiniä, joka sulkeutuu huoneeseensa tai on kavereiden kanssa.
Rakastan häntä tietenkin yli kaiken aina ja arvostan hetkiä, jolloin hän haluaa keskustella ja tulla lähelle, mutta kaipaan auttamattoman paljon aikaa, jolloin vietimme aikaa yhdessä enemmän. Välillä tunnen itseni tosi tarpeettomaksi ja kuin elämä olisi ohi, tai ainakin paras osa sitä.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Mä en taas tykännyt yhtään pikkulapsiajasta. Mun mielestä se oli ahdistavaa aikaa, ihan kuin olisi elänyt jossain vankilassa. Koko ajan piti mennä lasten ehdoilla. Kun lapset meni kouluun, alkoi helpottaa. Nyt ovat jo teinejä ja elämä on mukavaa nyt.
Miksi ihmeessä teit lapsia? Ja vielä useamman kuin yhden, vaikka tiesit sen "olevan ahdistavaa", "joutuvasi vankilaan" ja että "koko ajan piti mennä lasten ehdoilla"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa yhtään sitä aikaa. Enkä ihan hirveästi ihastu jos joudun lastenlasten vahdiksi. Ei ollut parasta elämää se vaikka ei se mitenkään vastenmielistäkään ollut. Elämää vain. Kyllä tämä nykyinen tilanne, jossa käyn töissä, huollan enää yhtä lähes aikuista teiniä ja kaksi vanhinta asuu omillaan, minulla on omaa aikaa rauhaa ja hiljaisuutta, on sitä parasta elämää tähän mennessä.
Minustakin oli ihana olla pikkulapsi. Kaikki tuotiin valmiina eteen eikä mistään tarvinnut huolehtia.
Vierailija kirjoitti:
Vauva-aika oli parasta. Lapsi oli ensimmäinen (ja ainoa), olin 44 ja tunsin vielä olevani nuori.
Nyt olen 57, ja elämä on ohi.
Voit elää vielä vuosikymmeniä.
Miksi se olisi ohi?
Kaipaan joka päivä. Elämä oli ns edessä, positiivista ja joka päivä aitoja ilon aiheita. Luotti siihen että elämä kantaa ja kaikki järjestyy. Lapset nyt kolmekymppisiä ja saavat elää samaa vaihetta omien lasten kanssa. Kateellisena katson kun pikkutytöt ja -pojat kiipeilee isän ja äidin syliin, halii ja suukottaa, nauraa kikattelee. Onneksi saan olla mummi, joskus hetken kuvioissa mukana. Voi vitsi että elämä menee nopeasti ohi. Tehkää lapsia, jos luoja suo, elämän parasta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en taas tykännyt yhtään pikkulapsiajasta. Mun mielestä se oli ahdistavaa aikaa, ihan kuin olisi elänyt jossain vankilassa. Koko ajan piti mennä lasten ehdoilla. Kun lapset meni kouluun, alkoi helpottaa. Nyt ovat jo teinejä ja elämä on mukavaa nyt.
Miksi ihmeessä teit lapsia? Ja vielä useamman kuin yhden, vaikka tiesit sen "olevan ahdistavaa", "joutuvasi vankilaan" ja että "koko ajan piti mennä lasten ehdoilla"?
Kaikenhan ihminen tietää ja ymmärtää etukäteen?
Olet moukka.
T. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en taas tykännyt yhtään pikkulapsiajasta. Mun mielestä se oli ahdistavaa aikaa, ihan kuin olisi elänyt jossain vankilassa. Koko ajan piti mennä lasten ehdoilla. Kun lapset meni kouluun, alkoi helpottaa. Nyt ovat jo teinejä ja elämä on mukavaa nyt.
Miksi ihmeessä teit lapsia? Ja vielä useamman kuin yhden, vaikka tiesit sen "olevan ahdistavaa", "joutuvasi vankilaan" ja että "koko ajan piti mennä lasten ehdoilla"?
Mietin ihan samaa: miksi joku tekee useita lapsia, jos yhdenkin kanssa on rankkaa? Olen usein ihmetellyt, kun lapset hankitaan pienellä ikäerolla ja sit valitetaan, kun on raskasta. Suomessa ei ole pakko hankkia lapsia ollenkaan, jos ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en taas tykännyt yhtään pikkulapsiajasta. Mun mielestä se oli ahdistavaa aikaa, ihan kuin olisi elänyt jossain vankilassa. Koko ajan piti mennä lasten ehdoilla. Kun lapset meni kouluun, alkoi helpottaa. Nyt ovat jo teinejä ja elämä on mukavaa nyt.
Miksi ihmeessä teit lapsia? Ja vielä useamman kuin yhden, vaikka tiesit sen "olevan ahdistavaa", "joutuvasi vankilaan" ja että "koko ajan piti mennä lasten ehdoilla"?
Mietin ihan samaa: miksi joku tekee useita lapsia, jos yhdenkin kanssa on rankkaa? Olen usein ihmetellyt, kun lapset hankitaan pienellä ikäerolla ja sit valitetaan, kun on raskasta. Suomessa ei ole pakko hankkia lapsia ollenkaan, jos ei halua.
Ympärillä olevien painostus tai oletus ja kyselyt "miksi ei vielä ole" jne. Kaikilla sisaruksilla on lapsia, äiti ja isä aina puhuneet "sitten kun on lapsenlapsia". Pieni paine koko ajan takaraivossa.
Ihmettelin aina nuorena aikuisena, kun äiti haikaili aikoja, jolloin me lapset olimme pieniä. Mutta kyllä vaan tykkäsin sitten itsekin ja pikkulapsiaika oli parasta aikaa elämässäni. Omat viisi lastani ovat jo aikuisia. Ei elämä nytkään huonoa ole eikä sekään aika ollut huonoa, kun lapset olivat teinejä, mutta ehdottomasti parasta oli olla pienten lasten äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli se parasta, vaikka olikin paljon stressiä silloin. m50
Oma pikkulapsiaika? En kauheasti muista siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan joka päivä. Elämä oli ns edessä, positiivista ja joka päivä aitoja ilon aiheita. Luotti siihen että elämä kantaa ja kaikki järjestyy. Lapset nyt kolmekymppisiä ja saavat elää samaa vaihetta omien lasten kanssa. Kateellisena katson kun pikkutytöt ja -pojat kiipeilee isän ja äidin syliin, halii ja suukottaa, nauraa kikattelee. Onneksi saan olla mummi, joskus hetken kuvioissa mukana. Voi vitsi että elämä menee nopeasti ohi. Tehkää lapsia, jos luoja suo, elämän parasta aikaa.
Ymmärrän tunteesi, mutta... en pysty. Maailmasta on tullut liian paha paikka. Olen tarpeeksi vanha muistamaan viime vuosisadan paremmat ajat, eikä mikään nykyajassa vedä vertoja. En halua lasta maailmaan jossa populistinen äärioikeisto tekee taas kerran näin jumalattoman vahvaa nousua, kun ihmiset saatiin taas huijattua äänestämään etujaan vastaan, mikä tulevaisuudessa johtaa vain ja ainoastaan kärsimykseen. Jos 1980-luvun kehitys olisi saanut jatkua, suhtautuisin asiaan toisin. Mutta nykyvalossa... ei. Se on sen lapsenkin turvaksi.
Joo oli parasta aikaa ennen peruskoulua. Sai vaan hyppiä, syödä ja paskoa.
Nyt on tylsää olla aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten olen samaa mieltä, mutta raha oli niin tiukalla, että sai tosissaan kiristää vyötä, että riitti rahat perheen ruokiin loppukuusta. Toinen ei käynyt töissä, eikä ymmärtänyt raha-asioista mitään.
M61
Kaihoilla muistelen aikaa kun meille tuli vauva parin viikon varoitusajalla. Oli ihanaa hoitaa pientä. Parasta aikaa meille koko hänen lapsuusaikansa.
Vauva-aika oli parasta. Lapsi oli ensimmäinen (ja ainoa), olin 44 ja tunsin vielä olevani nuori.
Nyt olen 57, ja elämä on ohi.