Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun vastavuoroisuus tapaamisista uupuu
31.07.2026 |
Minulla on äärimmäisen vähän ihmissuhteita, jotka olisivat tapaamisten osalta vastavuoroisia. Tyypillisimmät tilanteet ovat nämä:
-Asumme lähellä toisiamme. Jos minä kutsun ystävän/lapsen kaveriperheen luoksemme syömään pizzauunissa tehtyä pizzaa, tuoretta marjapiirakkaa tms, meille tullaan kylään. Tarjoilut maistuvat vieraille todella hyvin. Nämä kutsut eivät kuitenkaan ole vastavuoroisia: minua/meidän perhettä ei kutsuta samalla tavalla kylään. Korkeintaan saatetaan lähtiessä ovella huikata meille "mekin voitaisiin joskus leipoa pullaa", mutta kutsua kylään ei kuitenkaan lopulta tule. Esim. joidenkin lapsen kaverien koteja emme ole nähneet koskaan, koska vastakutsua kylään ei tule.
-Asumme kaukana toisistamme. Ainoastaan minä matkustan toisen osapuolen luokse, he eivät jaksa matkustaa luokseni. Minä maksan matkaliput/bensat, käytän ajan matkustamiseen jne. Jos toinen ei halua nähdä kotonaan ja tapaamme kahvilassa/ravintolassa, maksan vielä omat ruokanikin. On kiva nähdä, mutta ei sekään reilulta tunnu, että kaikki kulut tapaamiseen liittyen lankeavat minun maksettavakseni. Kukaan ei koskaan ehdota, että voisiko hän jotenkin osallistua kuluihin.
Onko muilla tällaista ja pääseekö vastavuoroisuuden uupumisesta ikinä tilanteeseen, että yhteydenpidosta ja näkemisestä tulisi vastavuoroista?
Ja kun joku kysyy: ollaan ihan normaaleja ihmisiä, meillä on siisti koti sekä hygienia ja käytöstavat kunnossa.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kutsuin yhden nuoruudenystäväni käymään, olemme molemmat pienituloisia teinien äitejä. Kotini ei ole mikään high-tec, mutta rakastan siivoamista ja pidän asunnon kauniina. Kaveri toi munkkeja, keitin kahvit ja katsoimme yhdessä leffankin. Viikon päästä kaverini soitteli, koska voi taas tulla meille. Pyysin heti että nähdään tällä kertaa hänen luonaan. Kaveri alkoi hölöttää, että hänellä on hyvä termos ja on juuri leiponut: "Mennään johonkin puistoon termarikahville". No en todellakaan suostunut!
Emme ole nähneet kuin treeneissä sen jälkeen. Mitä hemmettiä hän oikein häpeää kodissaan? Mahtaa olla joku hamstraaja tai jotain.
Et suostunut? En olisi tuollaisen kanssa tekemisissä.
Vuoroin vieraissa käydään - minä en pidä hotellia kotonani.
Mutta miksi et voinut mennä puistoon kahveille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tuollaista. Yksi ei tule meille kylään, joten nähdään hänellä, lenkkipolulla, kahvilassa jne. Yksi tulee käymään kun pyytää, esim. lapsen synttärit. Itse käyn joskus hänen luonaan (harvoin). Yksi pyytää kylään, tai nähdään lenkkipolulla, en itse taas pyydä häntä. Sukulaisista osa kysyy milloin voi tulla ja osa odottelee kutsua (jota ei yleensä tule, koska en jaksa heitä paapoa) ja osa ei tule ollenkaan joka tapauksessa. Näen ihmisiä, mutta en jaksa kovin paljoa kutsua kotiin, koska se vaatii vaivannäköä. Kuitenkin toisinaan kutsun jonkun kotiinkin.
Mutta ei ole noin, että yksipuolista olisi kaikki ystävyydet tai että en lähtisi muualle kuin jonkun kotiin. Mielelläni lähden.
Mitä hemmettiä hän oikein häpeää kodissaan? Mahtaa olla joku hamstraaja tai jotain.
Tuskin häpeää tai on myöskään hamstraaja.
Kaikki eivät välttämättä tykkää omaan kotiinsa kutsua ketään, vaikka tykkäävät mennä toisten luokse kylään. Sinunkin tuttusi selvästi tykkää kyläilystä luonasi, jos hän kerran tuli tuliaisten kera ja itse ehdotti uudelleen tulemistakin. Ja koska hän ehdotti puistoa oman kotinsa sijaan, niin selvästikään hän ei tykkää siitä, että hänen luokseen tullaan kylään.
Vaikka sinun sijassasi olisin kyllä enemmän kuin yhden kerran katsonut, miten hän toimii eli kutsuuko hän sinua koskaan kotiinsa. Aika vähästä vedät herneet nenääsi, jos yksi torjunta saa tuommoisen reaktion aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä kutsuin yhden nuoruudenystäväni käymään, olemme molemmat pienituloisia teinien äitejä. Kotini ei ole mikään high-tec, mutta rakastan siivoamista ja pidän asunnon kauniina. Kaveri toi munkkeja, keitin kahvit ja katsoimme yhdessä leffankin. Viikon päästä kaverini soitteli, koska voi taas tulla meille. Pyysin heti että nähdään tällä kertaa hänen luonaan. Kaveri alkoi hölöttää, että hänellä on hyvä termos ja on juuri leiponut: "Mennään johonkin puistoon termarikahville". No en todellakaan suostunut!
Emme ole nähneet kuin treeneissä sen jälkeen. Mitä hemmettiä hän oikein häpeää kodissaan? Mahtaa olla joku hamstraaja tai jotain.
No miksi et lähtenyt puistoon? Mikä pakko on nähdä toisen koti? Jos itse tykkäät kutsua vieraita kotiin, niin ei se sitä tarkoita, että kaikki tykkää. Silloin voi tavata vaikka puistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kutsuin yhden nuoruudenystäväni käymään, olemme molemmat pienituloisia teinien äitejä. Kotini ei ole mikään high-tec, mutta rakastan siivoamista ja pidän asunnon kauniina. Kaveri toi munkkeja, keitin kahvit ja katsoimme yhdessä leffankin. Viikon päästä kaverini soitteli, koska voi taas tulla meille. Pyysin heti että nähdään tällä kertaa hänen luonaan. Kaveri alkoi hölöttää, että hänellä on hyvä termos ja on juuri leiponut: "Mennään johonkin puistoon termarikahville". No en todellakaan suostunut!
Emme ole nähneet kuin treeneissä sen jälkeen. Mitä hemmettiä hän oikein häpeää kodissaan? Mahtaa olla joku hamstraaja tai jotain.
Hän ei ehkä rakasta siivoamista ja asunto on kaaos. Syystä x häpeää sotkua eikä jaksa/kykene siivoamaan ja ajattelee, että sinä arvostelisit negatiivisesti.
Tämä on varmaan monella takana siinä, ettei koskaan kutsu ketään luokseen. Pelätään oman turvallisen kotipesän arvostelua ja haukkumista. Joku diagnoosi tällekin varmaan on olemassa?
Itseä tällaisessa häiritsee se yksipuolisuus: ollaan aina vaan minun kotonani, en saa siis minkäänlaista vaihtelua elämääni, kun kylänkävijä säästelee ja salailee omaa asuntoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kutsuin yhden nuoruudenystäväni käymään, olemme molemmat pienituloisia teinien äitejä. Kotini ei ole mikään high-tec, mutta rakastan siivoamista ja pidän asunnon kauniina. Kaveri toi munkkeja, keitin kahvit ja katsoimme yhdessä leffankin. Viikon päästä kaverini soitteli, koska voi taas tulla meille. Pyysin heti että nähdään tällä kertaa hänen luonaan. Kaveri alkoi hölöttää, että hänellä on hyvä termos ja on juuri leiponut: "Mennään johonkin puistoon termarikahville". No en todellakaan suostunut!
Emme ole nähneet kuin treeneissä sen jälkeen. Mitä hemmettiä hän oikein häpeää kodissaan? Mahtaa olla joku hamstraaja tai jotain.
Et suostunut? En olisi tuollaisen kanssa tekemisissä.
Vuoroin vieraissa käydään - minä en pidä hotellia kotonani.
Mikä esti lähtemästä puistoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kutsuin yhden nuoruudenystäväni käymään, olemme molemmat pienituloisia teinien äitejä. Kotini ei ole mikään high-tec, mutta rakastan siivoamista ja pidän asunnon kauniina. Kaveri toi munkkeja, keitin kahvit ja katsoimme yhdessä leffankin. Viikon päästä kaverini soitteli, koska voi taas tulla meille. Pyysin heti että nähdään tällä kertaa hänen luonaan. Kaveri alkoi hölöttää, että hänellä on hyvä termos ja on juuri leiponut: "Mennään johonkin puistoon termarikahville". No en todellakaan suostunut!
Emme ole nähneet kuin treeneissä sen jälkeen. Mitä hemmettiä hän oikein häpeää kodissaan? Mahtaa olla joku hamstraaja tai jotain.
No miksi et lähtenyt puistoon? Mikä pakko on nähdä toisen koti? Jos itse tykkäät kutsua vieraita kotiin, niin ei se sitä tarkoita, että kaikki tykkää. Silloin voi tavata vaikka puistossa.
En tykkää kutsua yksipuolisesti kavereita kotion. Jos en saa vastakutsua, kyläily loppuu siihen. Termoskahvit oli hyvä idea silloin kun lapset oli hiekkalaatikkoiässä, sekä myöhemminkin kesäaikaan. Tai no olisihan joku retkinuotiokin keskitalvella jossain rannalla hauska idea. Pointti oli se että ystävä karsasti kuin myrkkyä minun kutsumistani omaan kotiinsa, ja samaan hengenvetoon hän silti kutsui itseään minun asuntooni. Se oli loukkaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni asui pienessä asunnossa eikä kutsunut vieraita. Kutsun hänet silloin tällöin kotiini syömään. Joskus hän pyysi minut ulos syömään ja tarjosi mulle aterian. Ei haitannut yhtään ettei hän kutsunut kotiinsa. Nyt hän asuu isommassa asunnossa ja olen käynyt hänen luonaan kylässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kutsuin yhden nuoruudenystäväni käymään, olemme molemmat pienituloisia teinien äitejä. Kotini ei ole mikään high-tec, mutta rakastan siivoamista ja pidän asunnon kauniina. Kaveri toi munkkeja, keitin kahvit ja katsoimme yhdessä leffankin. Viikon päästä kaverini soitteli, koska voi taas tulla meille. Pyysin heti että nähdään tällä kertaa hänen luonaan. Kaveri alkoi hölöttää, että hänellä on hyvä termos ja on juuri leiponut: "Mennään johonkin puistoon termarikahville". No en todellakaan suostunut!
Emme ole nähneet kuin treeneissä sen jälkeen. Mitä hemmettiä hän oikein häpeää kodissaan? Mahtaa olla joku hamstraaja tai jotain.
Et suostunut? En olisi tuollaisen kanssa tekemisissä.
Vuoroin vieraissa käydään - minä en pidä hotellia kotonani.
Mikä esti lähtemästä puistoon?
Se oli joku päähänpisto sen jälkeen, kun hän oli ensin pyytänyt päästä kylään minun luokseni. Miksi minun pyyntöni päästä hänen luokseen oli muka kohtuutonta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kutsuin yhden nuoruudenystäväni käymään, olemme molemmat pienituloisia teinien äitejä. Kotini ei ole mikään high-tec, mutta rakastan siivoamista ja pidän asunnon kauniina. Kaveri toi munkkeja, keitin kahvit ja katsoimme yhdessä leffankin. Viikon päästä kaverini soitteli, koska voi taas tulla meille. Pyysin heti että nähdään tällä kertaa hänen luonaan. Kaveri alkoi hölöttää, että hänellä on hyvä termos ja on juuri leiponut: "Mennään johonkin puistoon termarikahville". No en todellakaan suostunut!
Emme ole nähneet kuin treeneissä sen jälkeen. Mitä hemmettiä hän oikein häpeää kodissaan? Mahtaa olla joku hamstraaja tai jotain.
No miksi et lähtenyt puistoon? Mikä pakko on nähdä toisen koti? Jos itse tykkäät kutsua vieraita kotiin, niin ei se sitä tarkoita, että kaikki tykkää. Silloin voi tavata vaikka puistossa.
En tykkää kutsua yksipuolisesti kavereita kotion. Jos en saa vastakutsua, kyläily loppuu siihen. Termoskahvit oli hyvä idea silloin kun lapset oli hiekkalaatikkoiässä, sekä myöhemminkin kesäaikaan. Tai no olisihan joku retkinuotiokin keskitalvella jossain rannalla hauska idea. Pointti oli se että ystävä karsasti kuin myrkkyä minun kutsumistani omaan kotiinsa, ja samaan hengenvetoon hän silti kutsui itseään minun asuntooni. Se oli loukkaavaa.
Älä kutsu kotiisi, jos noin tiukasti vaadit samanlaista vastavuoroisuutta. Mulle olisi hyvin käynyt kahvit puistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kutsuin yhden nuoruudenystäväni käymään, olemme molemmat pienituloisia teinien äitejä. Kotini ei ole mikään high-tec, mutta rakastan siivoamista ja pidän asunnon kauniina. Kaveri toi munkkeja, keitin kahvit ja katsoimme yhdessä leffankin. Viikon päästä kaverini soitteli, koska voi taas tulla meille. Pyysin heti että nähdään tällä kertaa hänen luonaan. Kaveri alkoi hölöttää, että hänellä on hyvä termos ja on juuri leiponut: "Mennään johonkin puistoon termarikahville". No en todellakaan suostunut!
Emme ole nähneet kuin treeneissä sen jälkeen. Mitä hemmettiä hän oikein häpeää kodissaan? Mahtaa olla joku hamstraaja tai jotain.
No miksi et lähtenyt puistoon? Mikä pakko on nähdä toisen koti? Jos itse tykkäät kutsua vieraita kotiin, niin ei se sitä tarkoita, että kaikki tykkää. Silloin voi tavata vaikka puistossa.
Ymmärsit väärin. En erityisesti "tykkää" kutsua vieraita kotiini. Sehän on aina hiukan stressaavaa. Mutta en pelkääkään näyttää kotiani, koska en ole hamstraaja, enkä massamurhaaja. Tuo kaverin ehdottelu, että nähdään taas pian sinun luonasi on minusta tympeää. Eihän hän mikään koditon ole itsekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kutsuin yhden nuoruudenystäväni käymään, olemme molemmat pienituloisia teinien äitejä. Kotini ei ole mikään high-tec, mutta rakastan siivoamista ja pidän asunnon kauniina. Kaveri toi munkkeja, keitin kahvit ja katsoimme yhdessä leffankin. Viikon päästä kaverini soitteli, koska voi taas tulla meille. Pyysin heti että nähdään tällä kertaa hänen luonaan. Kaveri alkoi hölöttää, että hänellä on hyvä termos ja on juuri leiponut: "Mennään johonkin puistoon termarikahville". No en todellakaan suostunut!
Emme ole nähneet kuin treeneissä sen jälkeen. Mitä hemmettiä hän oikein häpeää kodissaan? Mahtaa olla joku hamstraaja tai jotain.
Hän ei ehkä rakasta siivoamista ja asunto on kaaos. Syystä x häpeää sotkua eikä jaksa/kykene siivoamaan ja ajattelee, että sinä arvostelisit negatiivisesti.
Tämä on varmaan monella takana siinä, ettei koskaan kutsu ketään luokseen. Pelätään oman turvallisen kotipesän arvostelua ja haukkumista. Joku diagnoosi tällekin varmaan on olemassa?
Itseä tällaisessa häiritsee se yksipuolisuus: ollaan aina vaan minun kotonani, en saa siis minkäänlaista vaihtelua elämääni, kun kylänkävijä säästelee ja salailee omaa asuntoaan.
Diagnoosi? :D kyllä noita haukkujia ja kauhistelijoita löytyy ihan oikeasti! Minä tykkään siivota kunnolla, JOS osaan varautua kyläilyyn hyvissä ajoin. Muuten arkena meillä on melkoinen kaaos ja kyllä meille on kutsumatta ängennyt jokunen sukulainen kylään ja ollaan sitten kuultu myöhemmin toisaalta kuinka epäillään meillä olevan jotain päihdeongelmia tms. Ja ei, ei ole päihdeongelmia.
Ei kukaan tänne halua tulla. Kaikki haluaa aina että meen heille kylään. Tai eniten kyllä nähdään jossain kaupungilla, tapahtumassa, kahvilassa yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monilla ihmisillä on vuosikausia samat perhetuttavat ja jotka pyörivät toinen toistensa luona. On muodostunut oma kaveriverkosto, jossa on turvallista kutsua tai mennä vieraaksi. Jos sen verkoston rikkoo avioero, leskeytyminen, muuttaminen toiselle paikkakunnalle vastavierailut kuivuvat tosi pian pois.
Olen leskenä nähnyt sen . Entinen vilkas sosiaalinen elämämme haudattiin puolison mukana, eikä jäljelle jäänyt kuin pari läheistä ystävää. Kyse ei ole omasta sosiaalisuuteni puutteesta vaan jopa sisarukseni eivät enää vieraile puolisoidensa kanssa tai kutsuisivat minua kotiinsa. Olen ikään kuin vajaa ilman kumppania ja teennäiset puheet " voisit tulla joskus kahville" kuulostavat turhalta lörpötykseltä.
Ja jos joskus olen jonkun luona käynyt kutsu käy silloin, kun tutun puoliso ei ole paikalla. Ei vain osata olla kolmistaan jutellen ja kahvitellen.
Luulisin, että ihmisillä on usein jokin omituinen tapa verrata toistensa koteja ja yrittää päteä keskenään? Jos vastakutsua ei tule voi siinäkin olla syy?
Minulla oli ystävä, joka ei kutsunut minua koskaan kotiinsa (asuivat avopuolisonsa kanssa yhdessä). Kuvista tiedän, että heillä oli ihan "tavallinen koti". Sinkkuaikana olin käynyt kerran ystävän yksiössä. En ole vieraana mikään mölli, vaan vien tuliaisia, kehun kotia ja käyttäydyn nätisti.
Minun täytyi jossain vaiheessa todeta, että minua varten ei ole ystävyys, jossa toinen ei koskaan kutsu kotiinsa. 5 vuotta meni ilman, että olisin koskaan saanut kutsua ystävän uuteen kotiin. Ystävä kuitenkin mielellään tuli meille, usein kutsui itsensä kylään. Ja muilla kerroilla nähtiin ulkona, kahvilassa tms.
Sen ymmärrän, että jotkut eivät kaipaa jatkuvasti vieraita. Mutta jos edes ystävää ei voi joskus kutsua kotiinsa, niin onhan siinä asiat pielessä.
Alue: Aihe vapaa
Ei pääse, lopeta roikkuminen ihmisissä jotka eivät perheestäsi oikeasti välitä.