eskariin

millä perusteella ryhmä on jaettu? Mun mielestäni on kyllä kurja juttu jos samassa ryhmässä ei ole ketään samaan kouluun menijöitä. En tosin tiedä millainen lapsi sinulla on mutta kyllä meidän poikaa jännitti ja pelotti koulun alku niin paljon että jos olisi ollut ihan vieras porukka luokassa niin olis ollut tasan vielä kurjempi alku. Aluksi meinasi niin käydä, samasta eskariryhmästä ei oltu laitettu jostain syystä ketään samalle luokalle, kahdella muulla luokalla heitä oli. Pyysin saada vaihtoa ja onneksi siihen suostuttiin.

Eli jos sinua mietityttää niin kysy syytä ja pyydä vaihtoa. Kyllä mun mielestä yksi eskarin hyvistä puolista on se että tutustuu tuleviin koulukavereihin. Kyllähän toki kavereita koulusta saanee muutenkin, alku siis vaan voi olla helpompaa jos tuttuja ennestään. Meidän koulun rehtorin periaate on ettei hän laita kokonaista eskariryhmää samaan luokkaan vaan sekoittaa lapset. Tämä siksi ettei syntyisi tilannetta missä luokan lapsista suuri osa on vanhoja tuttuja ja sitten ne muutama eri paikasta olisi täysin ulkopuolisia.



Meillä kävi niin että pojan paras eskarikaveri ja toinen paras kaveri naapurista eivät oikeastaan enää ole poikamme kavereita, näin kävi koulun myötä. Meillä on ongelmana ettei kavereita ole enää ollenkaan, ainakaan koulussa.

Jouduimme muuttamaan kesken poikani eskarivuoden (aikalailla puolessavälissä = ihan loppuvuodesta) ja lyhyehköllä varoitusajalla (asunnon irtisanominen = n. kk) piti pojalle löytyä uusi eskaripaikka. Samoin kuopukselle hoitopaikka parin kk:n päähän. Emme tietenkään päässet kotia lähinnä olevaan päiväkotiin, johon on muutenkin kuulemma pitkät jonot, vaan vähän kauempana olevaan. Ko. päiväkoti + eskari on aivan toisen koulun kupeessa kuin se koulu, jossa poika sitten aloitti eli suurin osa uusista eskarikavereista meni siihen kouluun. Samaan kouluun taisi tulla samasta eskarista vain kaksi tyttöä ja hekin eri luokalle. Julmalta minusta tuntui se, että myös nuo tytöt laitettiin muistaakseni eri luokille...



No, pitkä tarina, mutta koulun aloitus oli vähän hankalaa, joskaan en itse asiassa usko sen johtuneen erityisesti kavereista tai niiden puutteesta. Kyllä poikani ihan hyvin tuntui kavereita saavan - niin uudessa eskarissa kuin koulussakin. Ja oli ip-kerhossa, missä (koulu)kaveruussuhteet vähän sitten laajenivat. Ihan hyvää palautetta aina tuli niin eskarista, koulusta kuin ip-kerhostakin mitä kavereihin ja pojan käytökseen tulee, eli meidän ongelmat osittain olivat " kotoisia" - tai ainakin vain kotona esiintyviä. Eli ihan hyvin lähti homma sitten kuitenkin käyntiin kavereiden suhteen, mutta koulunaloitus tuntui yllättäen kovalta palalta enkä näin jälkikäteen tiedä, olisiko osasyynä ollut se, ettei ketään tuttua ollut koulussa. Mutta meillä oli se muuttokin sekoittamassa systeemejä ja se oli kova paikka myös, sillä eskari ja päiväkoti, josta poika joutui lähtemään muuton vuoksi oli hänelle kovin rakas ja kavereita siellä oli paljon ja he olivat tärkeitä. Eli vaikka uudessa eskarissa menikin sitten ihan kivasti, poika kauhisteli sitä, että taas joutui uuden poppoon eteen... Ja aivan ymmärrettävästi. Olinkin todella pettynyt siitä, ettemme meidän tapauksessa saaneet paikkaa toisesta eskarista tai että edes jompikumpi tutuista tytöistä olisi voitu laittaa samalle luokalle. Eli kyllä ne jaot joskus hiukan kummastuttavat...



Mutta mitä noihin tiiviisiin kaveripareihin tulee, niin itse ymmärsin silloin ekanluokan vanhempaininfossa, kun asiasta kovin kyseltiin ja perättiin sitä, että kaverukset pääsisivät samaan, että noita pareja ja porukoita ihan tahallaan hajotetaan. Edellisen vastaajan kertomasta syystä nimenomaan, ettei olisi valmiita klikkejä, ja kaverusparitkin erotetaan yleensä ihan oppimisen kannalta. Sen kyllä oikeastaan ymmärsinkin sitten, kun asia selitettiin.



No, nyt tuli aivan turhan pitkä ja seikkaperäinen selostus meidän omista kokemuksista, mutta sanon vielä, että nyt poikani on jo toisella luokalla ja, hassua kyllä, kaikkein parhaat kaverit ovat rinnakkaisluokalta!! Omaltakin luokalta on pari hyvää kaveria, joiden kanssa viettää aikaa koulun jälkeenkin, mutta paras kaveri asuu samassa talossa kanssamme ja on tosiaan rinnakkaisluokkalainen. Samoin pari muuta tuolta samalta rinnakkaisluokalta. Eli kyllä ne kaveriasiat lopulta lutviutuvat! Voi olla parempikin, ettei niin hirveästi asiaan panosta - ainakaan lapsen kuullen, muuten voivat paineet kasvaa.



Ja jos ajttelee, että ekalla luokalla on n. 20 oppilasta, niin joukkoon mahtuu varmasti niitä, jotka eivät entuudestaan tunne muita. Eli aina on joku/jotkut, jotka " joutuvat" hakemaan ne kaverinsa ihan tyhjästä ja kyllä se yleensä onnistuu ihan hyvin! ;-)