Muita aaneen ajattelijoita? Onko sinulle koskaan tullut asiasta ongelmaa? Itselleni tulee vahan valia ja se on todella kiusallista.
Olen pienestä asti tottunut höpöttelemään itsekseni ja neuvolassakin jo kehuttiin, että onpa kielellisesti lahjakas jo 3 vuotiaana ja niin hienosti osaa leikkiä yksin.
No, tämä " ihana" vaiva seuraa aikuisenakin mukana. Se esiintyy niin, että voin ruokaa tehdessäni höpöttää ääneen mitä sylki suuhun tuo. Kaupassa mietin ääneen: seuraavaksi sit leipää ja pitää muistaa vielä ruokakerma kiusaukseen ja sit vois käydä vaikka kangaskaupassakin....(sitten vastaan kävelee joku hassunnäköinen ihminen ja...) oho, mikäs perhana se oli? ja sitten näkkäriä... oi kun suloinen tyttö jne. jne.
Arvatkaa vaan miten kamalia katseita ihmisiltä tulee. Joskus voin alkaa suoraan sanoen nauraa. Mielikuvitus pääsee valloilleen, kun päässä raksuttaa vauhdilla kaikkia villejä ideoita.
Ja tänään lapseni meni eteiseen, nosti isänsä lippiksen ja totesi: Ei ole taaskaan mies muistanut missä naulakko sijaitsee.
Eli näköjään manailen miestä täällä lapsen kuullen :( Kohta se on samanlainen, äitiinsä tullut. Pitääkö laittaa teippi suun eteen vai mikä avuksi?
Kommentit (6)
Monesti hätkähdän siihen, että tajuan puhuvani itsekseni.
Onneksi en ole näköjään ainoa :)
Olen saanut kummastuneita katseita, varsinkin linja-autossa, jossa tätä sattuu useinkin.
Tulin oikein hyvälle tuulelle, kun luin tuota, " mikäs tuossakin meni" :)
Minulla on sama vaiva kuin kakkosella ja se on vähän kiusallista tosiaan toisinaan...
Joskus esim. yksin ulkona lenkillä ollessa rupee yhtäkkiä joku hassu juttu naurattamaan (yleensä joku tosielämän tapaus). Lienee sekin näyttää jotensakin omituiselta, tuo itekseen naureskelu...
Sekä meillä työkavereilla että asiakkailla oli vaikeuksia kun ei koskaan tiennyt milloin puhuu itselleen ja milloin meille muille. Pidettiin aika outona tyyppinä loppujen lopuksi ja herätti ihmetystä nimenomaan asiakkaissa.
Mutta ei kai tuo vapaa-aikana mitään haittaa.
Usein päässäni haukun itseäni pahastikin ja joskus lipsahtaa ääneenkin, tosin yleensä vain kun luulen, ettei kukaan kuule. Pari kertaa olen tosissani säikähtänyt, koska olisi huonolla tuurilla saattanut olla kuulija ja päästin suustani jonkun vitun huoran. Voin vaan kuvitella miten outo kuva musta tulisi puhumattakaan siitä jos kuulija luulisi että haukun sitä :(.