Yle: Valvooko sijaisperheitä kukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalitoimi valvoo. Yksi tuttava jäi lapsena orvoksi ja vaikka hänet sijoitettiin sukulaisperheeseen oli jatkuvia selvityksiä lastensuojelun sosiaaliviranomaisten kanssa, kartoitettiin kodin olosuhteet ja käsittääkseni tämä lapsi oli aluksi jossain sosiaalitoimen lastensuojelun tutkimus- ja arviointijaksollakin. Sosiaaliviranomaiset myös valvoi koulumenestystä ja seurasi mahdollisia koulussa ilmeneviä ongelmia.

Kuka lapsen huoltaja oli?

Uudet huoltajat siitä samasta sukulaispeeheestä mihin tämä oli sjoitettu.

Yleensä sijaisvanhempi ei huoltaja. Voikohan ollakkaan?

Ne ovatkin eri asioita, sijaisvanhemmuus ja huoltajuus. Orvoksi jääneelle lapselle ensisijaisesti etsitään uusi huoltaja, lapsen läheisverkoston kartoittamisesta vastaa lastensuojelun sosiaaliviranomaiset. Mikäli huoltaja lähipiiristä löytyy, lapsi voidaan sosiaaliviranomaisten toimesta sijoittaa huoltajan luokse asumaan, jos lapsi kykenee elämään perheessä. Koska huoltajalla ei ole tätä huollettavaa luokseen sijoitettua lasta kohtaan samanlaista elatusvelvollisuutta kuin juridisella vanhemmalla, voi lapsen elatuksesta joutua huolehtimaan lapsen kotikunnan sosiaalitoimi. 

Huoltaja on huoltaja silloinkin kun lapsi hänen luonaan asuu. Huoltajalla on juridiset oikeudet ja velvollisuudet riippumatta siitä missä lapsi asuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalitoimi valvoo. Yksi tuttava jäi lapsena orvoksi ja vaikka hänet sijoitettiin sukulaisperheeseen oli jatkuvia selvityksiä lastensuojelun sosiaaliviranomaisten kanssa, kartoitettiin kodin olosuhteet ja käsittääkseni tämä lapsi oli aluksi jossain sosiaalitoimen lastensuojelun tutkimus- ja arviointijaksollakin. Sosiaaliviranomaiset myös valvoi koulumenestystä ja seurasi mahdollisia koulussa ilmeneviä ongelmia.

Kuka lapsen huoltaja oli?

Uudet huoltajat siitä samasta sukulaispeeheestä mihin tämä oli sjoitettu.

Yleensä sijaisvanhempi ei huoltaja. Voikohan ollakkaan?

Ne ovatkin eri asioita, sijaisvanhemmuus ja huoltajuus. Orvoksi jääneelle lapselle ensisijaisesti etsitään uusi huoltaja, lapsen läheisverkoston kartoittamisesta vastaa lastensuojelun sosiaaliviranomaiset. Mikäli huoltaja lähipiiristä löytyy, lapsi voidaan sosiaaliviranomaisten toimesta sijoittaa huoltajan luokse asumaan, jos lapsi kykenee elämään perheessä. Koska huoltajalla ei ole tätä huollettavaa luokseen sijoitettua lasta kohtaan samanlaista elatusvelvollisuutta kuin juridisella vanhemmalla, voi lapsen elatuksesta joutua huolehtimaan lapsen kotikunnan sosiaalitoimi. 

Huoltajalla on aina elatusvelvollisuus. Huoltajuus on tosiaan eri asia kuin sijaisvanhemmuus. Ei sillä ole merkitystä missä lapsi asuu. Huoltaja on joka on. Ei ole erikseen mitään ei- juridista huoltajuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalitoimi valvoo. Yksi tuttava jäi lapsena orvoksi ja vaikka hänet sijoitettiin sukulaisperheeseen oli jatkuvia selvityksiä lastensuojelun sosiaaliviranomaisten kanssa, kartoitettiin kodin olosuhteet ja käsittääkseni tämä lapsi oli aluksi jossain sosiaalitoimen lastensuojelun tutkimus- ja arviointijaksollakin. Sosiaaliviranomaiset myös valvoi koulumenestystä ja seurasi mahdollisia koulussa ilmeneviä ongelmia.

Kuka lapsen huoltaja oli?

Uudet huoltajat siitä samasta sukulaispeeheestä mihin tämä oli sjoitettu.

Yleensä sijaisvanhempi ei huoltaja. Voikohan ollakkaan?

Ne ovatkin eri asioita, sijaisvanhemmuus ja huoltajuus. Orvoksi jääneelle lapselle ensisijaisesti etsitään uusi huoltaja, lapsen läheisverkoston kartoittamisesta vastaa lastensuojelun sosiaaliviranomaiset. Mikäli huoltaja lähipiiristä löytyy, lapsi voidaan sosiaaliviranomaisten toimesta sijoittaa huoltajan luokse asumaan, jos lapsi kykenee elämään perheessä. Koska huoltajalla ei ole tätä huollettavaa luokseen sijoitettua lasta kohtaan samanlaista elatusvelvollisuutta kuin juridisella vanhemmalla, voi lapsen elatuksesta joutua huolehtimaan lapsen kotikunnan sosiaalitoimi. 

Huoltajalla on aina elatusvelvollisuus. Huoltajuus on tosiaan eri asia kuin sijaisvanhemmuus. Ei sillä ole merkitystä missä lapsi asuu. Huoltaja on joka on. Ei ole erikseen mitään ei- juridista huoltajuutta.

Ei ole, koska elatusvelvollisuus ei ole sidoksissa huoltajuuteen. Ei esimerkiksi lapsensa huoltajuudesta luopuminen tai erottaminen vapauta elatusvelvollisuudesta kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalitoimi valvoo. Yksi tuttava jäi lapsena orvoksi ja vaikka hänet sijoitettiin sukulaisperheeseen oli jatkuvia selvityksiä lastensuojelun sosiaaliviranomaisten kanssa, kartoitettiin kodin olosuhteet ja käsittääkseni tämä lapsi oli aluksi jossain sosiaalitoimen lastensuojelun tutkimus- ja arviointijaksollakin. Sosiaaliviranomaiset myös valvoi koulumenestystä ja seurasi mahdollisia koulussa ilmeneviä ongelmia.

Kuka lapsen huoltaja oli?

Uudet huoltajat siitä samasta sukulaispeeheestä mihin tämä oli sjoitettu.

Yleensä sijaisvanhempi ei huoltaja. Voikohan ollakkaan?

Ne ovatkin eri asioita, sijaisvanhemmuus ja huoltajuus. Orvoksi jääneelle lapselle ensisijaisesti etsitään uusi huoltaja, lapsen läheisverkoston kartoittamisesta vastaa lastensuojelun sosiaaliviranomaiset. Mikäli huoltaja lähipiiristä löytyy, lapsi voidaan sosiaaliviranomaisten toimesta sijoittaa huoltajan luokse asumaan, jos lapsi kykenee elämään perheessä. Koska huoltajalla ei ole tätä huollettavaa luokseen sijoitettua lasta kohtaan samanlaista elatusvelvollisuutta kuin juridisella vanhemmalla, voi lapsen elatuksesta joutua huolehtimaan lapsen kotikunnan sosiaalitoimi. 

Huoltajalla on aina elatusvelvollisuus. Huoltajuus on tosiaan eri asia kuin sijaisvanhemmuus. Ei sillä ole merkitystä missä lapsi asuu. Huoltaja on joka on. Ei ole erikseen mitään ei- juridista huoltajuutta.

Ei ole, koska elatusvelvollisuus ei ole sidoksissa huoltajuuteen. Ei esimerkiksi lapsensa huoltajuudesta luopuminen tai erottaminen vapauta elatusvelvollisuudesta kuitenkaan.

Kyllä elatusvelvollisuus on huoltajalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalitoimi valvoo. Yksi tuttava jäi lapsena orvoksi ja vaikka hänet sijoitettiin sukulaisperheeseen oli jatkuvia selvityksiä lastensuojelun sosiaaliviranomaisten kanssa, kartoitettiin kodin olosuhteet ja käsittääkseni tämä lapsi oli aluksi jossain sosiaalitoimen lastensuojelun tutkimus- ja arviointijaksollakin. Sosiaaliviranomaiset myös valvoi koulumenestystä ja seurasi mahdollisia koulussa ilmeneviä ongelmia.

Kuka lapsen huoltaja oli?

Uudet huoltajat siitä samasta sukulaispeeheestä mihin tämä oli sjoitettu.

Yleensä sijaisvanhempi ei huoltaja. Voikohan ollakkaan?

Ne ovatkin eri asioita, sijaisvanhemmuus ja huoltajuus. Orvoksi jääneelle lapselle ensisijaisesti etsitään uusi huoltaja, lapsen läheisverkoston kartoittamisesta vastaa lastensuojelun sosiaaliviranomaiset. Mikäli huoltaja lähipiiristä löytyy, lapsi voidaan sosiaaliviranomaisten toimesta sijoittaa huoltajan luokse asumaan, jos lapsi kykenee elämään perheessä. Koska huoltajalla ei ole tätä huollettavaa luokseen sijoitettua lasta kohtaan samanlaista elatusvelvollisuutta kuin juridisella vanhemmalla, voi lapsen elatuksesta joutua huolehtimaan lapsen kotikunnan sosiaalitoimi. 

Huoltajalla on aina elatusvelvollisuus. Huoltajuus on tosiaan eri asia kuin sijaisvanhemmuus. Ei sillä ole merkitystä missä lapsi asuu. Huoltaja on joka on. Ei ole erikseen mitään ei- juridista huoltajuutta.

Ei ole, koska elatusvelvollisuus ei ole sidoksissa huoltajuuteen. Ei esimerkiksi lapsensa huoltajuudesta luopuminen tai erottaminen vapauta elatusvelvollisuudesta kuitenkaan.

Kyllä elatusvelvollisuus on huoltajalla.

Olet väärässä, huoltajuus itsessään ei määritä elatusvelvollisuutta. Elatusvelvollisuus on juridisella vanhemmalla, oli huoltaja tai ei, siksipä elatusvelvollisuus jatkuu edelleen vaikka joku luopuisi itse huoltajuudestaan, ja toiselle vanhemmalle jäisi yksinhuoltajuus.

Elatusvelvollisuus on sitovaa vain juridiselle vanhemmalle, orvoksi jääneen lapsen uudella huoltajalle, joka ei tietenkään ole lapsen juridinen vanhempi, ei ole samaa velvollisuutta. Toki huoltaja halutessaan saa hoitaa lapsen elatuksennitsekin, mutta jos ei halua tai kykene, vastaa lapsen elatuksesta sosiaalitoimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalitoimi valvoo. Yksi tuttava jäi lapsena orvoksi ja vaikka hänet sijoitettiin sukulaisperheeseen oli jatkuvia selvityksiä lastensuojelun sosiaaliviranomaisten kanssa, kartoitettiin kodin olosuhteet ja käsittääkseni tämä lapsi oli aluksi jossain sosiaalitoimen lastensuojelun tutkimus- ja arviointijaksollakin. Sosiaaliviranomaiset myös valvoi koulumenestystä ja seurasi mahdollisia koulussa ilmeneviä ongelmia.

Kuka lapsen huoltaja oli?

Uudet huoltajat siitä samasta sukulaispeeheestä mihin tämä oli sjoitettu.

Yleensä sijaisvanhempi ei huoltaja. Voikohan ollakkaan?

Ne ovatkin eri asioita, sijaisvanhemmuus ja huoltajuus. Orvoksi jääneelle lapselle ensisijaisesti etsitään uusi huoltaja, lapsen läheisverkoston kartoittamisesta vastaa lastensuojelun sosiaaliviranomaiset. Mikäli huoltaja lähipiiristä löytyy, lapsi voidaan sosiaaliviranomaisten toimesta sijoittaa huoltajan luokse asumaan, jos lapsi kykenee elämään perheessä. Koska huoltajalla ei ole tätä huollettavaa luokseen sijoitettua lasta kohtaan samanlaista elatusvelvollisuutta kuin juridisella vanhemmalla, voi lapsen elatuksesta joutua huolehtimaan lapsen kotikunnan sosiaalitoimi. 

Huoltajalla on aina elatusvelvollisuus. Huoltajuus on tosiaan eri asia kuin sijaisvanhemmuus. Ei sillä ole merkitystä missä lapsi asuu. Huoltaja on joka on. Ei ole erikseen mitään ei- juridista huoltajuutta.

Ei ole, koska elatusvelvollisuus ei ole sidoksissa huoltajuuteen. Ei esimerkiksi lapsensa huoltajuudesta luopuminen tai erottaminen vapauta elatusvelvollisuudesta kuitenkaan.

Kyllä elatusvelvollisuus on huoltajalla.

Olet väärässä, huoltajuus itsessään ei määritä elatusvelvollisuutta. Elatusvelvollisuus on juridisella vanhemmalla, oli huoltaja tai ei, siksipä elatusvelvollisuus jatkuu edelleen vaikka joku luopuisi itse huoltajuudestaan, ja toiselle vanhemmalle jäisi yksinhuoltajuus.

Elatusvelvollisuus on sitovaa vain juridiselle vanhemmalle, orvoksi jääneen lapsen uudella huoltajalle, joka ei tietenkään ole lapsen juridinen vanhempi, ei ole samaa velvollisuutta. Toki huoltaja halutessaan saa hoitaa lapsen elatuksennitsekin, mutta jos ei halua tai kykene, vastaa lapsen elatuksesta sosiaalitoimi.

Erikoista kyllä jos on huoltaja mutta ei elatusvelvollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalitoimi valvoo. Yksi tuttava jäi lapsena orvoksi ja vaikka hänet sijoitettiin sukulaisperheeseen oli jatkuvia selvityksiä lastensuojelun sosiaaliviranomaisten kanssa, kartoitettiin kodin olosuhteet ja käsittääkseni tämä lapsi oli aluksi jossain sosiaalitoimen lastensuojelun tutkimus- ja arviointijaksollakin. Sosiaaliviranomaiset myös valvoi koulumenestystä ja seurasi mahdollisia koulussa ilmeneviä ongelmia.

Kuka lapsen huoltaja oli?

Uudet huoltajat siitä samasta sukulaispeeheestä mihin tämä oli sjoitettu.

Yleensä sijaisvanhempi ei huoltaja. Voikohan ollakkaan?

Ne ovatkin eri asioita, sijaisvanhemmuus ja huoltajuus. Orvoksi jääneelle lapselle ensisijaisesti etsitään uusi huoltaja, lapsen läheisverkoston kartoittamisesta vastaa lastensuojelun sosiaaliviranomaiset. Mikäli huoltaja lähipiiristä löytyy, lapsi voidaan sosiaaliviranomaisten toimesta sijoittaa huoltajan luokse asumaan, jos lapsi kykenee elämään perheessä. Koska huoltajalla ei ole tätä huollettavaa luokseen sijoitettua lasta kohtaan samanlaista elatusvelvollisuutta kuin juridisella vanhemmalla, voi lapsen elatuksesta joutua huolehtimaan lapsen kotikunnan sosiaalitoimi. 

Huoltajalla on aina elatusvelvollisuus. Huoltajuus on tosiaan eri asia kuin sijaisvanhemmuus. Ei sillä ole merkitystä missä lapsi asuu. Huoltaja on joka on. Ei ole erikseen mitään ei- juridista huoltajuutta.

Ei ole, koska elatusvelvollisuus ei ole sidoksissa huoltajuuteen. Ei esimerkiksi lapsensa huoltajuudesta luopuminen tai erottaminen vapauta elatusvelvollisuudesta kuitenkaan.

Kyllä elatusvelvollisuus on huoltajalla.

Olet väärässä, huoltajuus itsessään ei määritä elatusvelvollisuutta. Elatusvelvollisuus on juridisella vanhemmalla, oli huoltaja tai ei, siksipä elatusvelvollisuus jatkuu edelleen vaikka joku luopuisi itse huoltajuudestaan, ja toiselle vanhemmalle jäisi yksinhuoltajuus.

Elatusvelvollisuus on sitovaa vain juridiselle vanhemmalle, orvoksi jääneen lapsen uudella huoltajalle, joka ei tietenkään ole lapsen juridinen vanhempi, ei ole samaa velvollisuutta. Toki huoltaja halutessaan saa hoitaa lapsen elatuksennitsekin, mutta jos ei halua tai kykene, vastaa lapsen elatuksesta sosiaalitoimi.

Suomessa ei voi olla epävirallista huoltajaa vaan lapsella on aina juridinen huoltaja.

Sijaisperheenä toimiminen on monelle vain tapa saada olla kotona. Ei ne lapset ole siinä keskiössä, vaan raha joka mahdollistaa sen ettei tarvitse mennä kodin ulkopuolelle töihin. Ilman valvontaa sijaishuoltajiksi alkaa narsistit ja muut ongelmaiset, joilla on vaikeuksia työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Sijaisperheenä toimiminen on monelle vain tapa saada olla kotona. Ei ne lapset ole siinä keskiössä, vaan raha joka mahdollistaa sen ettei tarvitse mennä kodin ulkopuolelle töihin. Ilman valvontaa sijaishuoltajiksi alkaa narsistit ja muut ongelmaiset, joilla on vaikeuksia työelämässä.

Yksi tuttuni on tällainen. Hänestä on tehty ilmoituksiakin useita eri tahoilta, mutta siellä lapsi on edelleen...

Taas näitä ketjuja, joissa lapsensa huostaanotossa menettäneet haukkuvat sijaisperheitä ja sosiaalitoimea.  Hoitakaa kuulkaa asianne niin, ettei huostaanottoja tarvita.  Tulee meille kaikille halvemmaksi.  Onnettomuustapaukset ovat sitten asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman lapsen hoitamisesta vastaavat lapsen omat vanhemmat. Nämä vastaavat myös kustannuksista. Mikäli lapsi ei voi asua vanhempiensa kanssa, vastuu siirtyy hyvinvointialueelle, joka hankkii lapselle tarvittavan hoidon ja huolenpidon. Kenenkään ei titenkään pidä hoitaa hyvinvointialueen huostassa olevia lapsia ilmaiseksi. Hyvinvointialueen omien lastenkotien henkilökunta saa palkkaa ja sijaisperheet kulukorvausta. Jos ne lapsen omat vanhemmat tarvitsevat kodinhoitajan, he palkkaavat tämän tietenkin itse. 

Tästä olemme eri mieltä, aiemmin suomessa sai kodinhoitajan jos perheellä ei ollut siihen varaa. Jos linja on se, että ei voi saada kodinhoitajaa edes hetkeksi pienituloisena ja lapsi sijoitetaan niin emme enää synnytä. 

Kodinhoitajaan kunnan kustantamana on yleensä vaadittu jonkinlaiset sosiaaliset perusteet, esimerkiksi sosiaalitoimen asiakkuus. Kodinhoitaja ei ole mikään ilmainen piika, mikä kuuluu jokaisen halutessaan saada, ei se kodinhoitajan saaminen ole mikään ehdoton oikeus. Sitäpaitsi, eihän sellainen mikään kestävä tilanne olisikaan.

Jos äiti esimerkiksi sairastuu väliaikaisesti niin kyllähän kunnan pitäisi järjestää se kodinhoitaja. Eihän se ole mitenkään oikein, että jos äiti on päihteetön kunnon kansalainen ja jokin sairaus iskee häneltä vedetään matto jalkojen alta. Jos olet sitä mieltä, että äideillä ei ole oikeuksia saada mitään apua niin ei meidän sitten tarvi myöskään synnyttää kun tiedämme jäävämme ilman apua. Tuo sijaishoito maksaa kuitenkin enemmän kuin se kodinhoitaja joten emme hyväksy sisäpiireilyä. 

Eikös lapsella ole yleensä isäkin ja pari mummoa ja vaaria, kummit ja sedät ja tädit.

Jos vaikka oletetaan, että äiti on täysi homsantoosa ja koti kuin ryövärinpesä, niin onko oikein vaatia, että meidän verorahoilla kustannetaan huussolliin ilmainen piika, kunnes lapsi on täysi-ikäinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalitoimi valvoo. Yksi tuttava jäi lapsena orvoksi ja vaikka hänet sijoitettiin sukulaisperheeseen oli jatkuvia selvityksiä lastensuojelun sosiaaliviranomaisten kanssa, kartoitettiin kodin olosuhteet ja käsittääkseni tämä lapsi oli aluksi jossain sosiaalitoimen lastensuojelun tutkimus- ja arviointijaksollakin. Sosiaaliviranomaiset myös valvoi koulumenestystä ja seurasi mahdollisia koulussa ilmeneviä ongelmia.

Kuka lapsen huoltaja oli?

Uudet huoltajat siitä samasta sukulaispeeheestä mihin tämä oli sjoitettu.

Yleensä sijaisvanhempi ei huoltaja. Voikohan ollakkaan?

Ne ovatkin eri asioita, sijaisvanhemmuus ja huoltajuus. Orvoksi jääneelle lapselle ensisijaisesti etsitään uusi huoltaja, lapsen läheisverkoston kartoittamisesta vastaa lastensuojelun sosiaaliviranomaiset. Mikäli huoltaja lähipiiristä löytyy, lapsi voidaan sosiaaliviranomaisten toimesta sijoittaa huoltajan luokse asumaan, jos lapsi kykenee elämään perheessä. Koska huoltajalla ei ole tätä huollettavaa luokseen sijoitettua lasta kohtaan samanlaista elatusvelvollisuutta kuin juridisella vanhemmalla, voi lapsen elatuksesta joutua huolehtimaan lapsen kotikunnan sosiaalitoimi. 

Huoltajalla on aina elatusvelvollisuus. Huoltajuus on tosiaan eri asia kuin sijaisvanhemmuus. Ei sillä ole merkitystä missä lapsi asuu. Huoltaja on joka on. Ei ole erikseen mitään ei- juridista huoltajuutta.

Ei ole, koska elatusvelvollisuus ei ole sidoksissa huoltajuuteen. Ei esimerkiksi lapsensa huoltajuudesta luopuminen tai erottaminen vapauta elatusvelvollisuudesta kuitenkaan.

Kyllä elatusvelvollisuus on huoltajalla.

Olet väärässä, huoltajuus itsessään ei määritä elatusvelvollisuutta. Elatusvelvollisuus on juridisella vanhemmalla, oli huoltaja tai ei, siksipä elatusvelvollisuus jatkuu edelleen vaikka joku luopuisi itse huoltajuudestaan, ja toiselle vanhemmalle jäisi yksinhuoltajuus.

Elatusvelvollisuus on sitovaa vain juridiselle vanhemmalle, orvoksi jääneen lapsen uudella huoltajalle, joka ei tietenkään ole lapsen juridinen vanhempi, ei ole samaa velvollisuutta. Toki huoltaja halutessaan saa hoitaa lapsen elatuksennitsekin, mutta jos ei halua tai kykene, vastaa lapsen elatuksesta sosiaalitoimi.

Suomessa ei voi olla epävirallista huoltajaa vaan lapsella on aina juridinen huoltaja.

Kuka tässä on mistää epävirallisesta huoltajasta puhunut? 

Peruskäsitteet haltuun, huoltaja ja juridinen vanhempi ovat eri asioita. Huoltaja on henkilö jolla on lapsen huoltajuus, ykwin tai yhdessä jonkun toisen henkilön kanssa. Juridisella vanhemmalla taas tarkoitetaan henkilöä josta on tullut lapsen vanhempi synnytyksen, vanhemmuuden tunnustamisen tai avio-olettaman kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalitoimi valvoo. Yksi tuttava jäi lapsena orvoksi ja vaikka hänet sijoitettiin sukulaisperheeseen oli jatkuvia selvityksiä lastensuojelun sosiaaliviranomaisten kanssa, kartoitettiin kodin olosuhteet ja käsittääkseni tämä lapsi oli aluksi jossain sosiaalitoimen lastensuojelun tutkimus- ja arviointijaksollakin. Sosiaaliviranomaiset myös valvoi koulumenestystä ja seurasi mahdollisia koulussa ilmeneviä ongelmia.

Kuka lapsen huoltaja oli?

Uudet huoltajat siitä samasta sukulaispeeheestä mihin tämä oli sjoitettu.

Yleensä sijaisvanhempi ei huoltaja. Voikohan ollakkaan?

Ne ovatkin eri asioita, sijaisvanhemmuus ja huoltajuus. Orvoksi jääneelle lapselle ensisijaisesti etsitään uusi huoltaja, lapsen läheisverkoston kartoittamisesta vastaa lastensuojelun sosiaaliviranomaiset. Mikäli huoltaja lähipiiristä löytyy, lapsi voidaan sosiaaliviranomaisten toimesta sijoittaa huoltajan luokse asumaan, jos lapsi kykenee elämään perheessä. Koska huoltajalla ei ole tätä huollettavaa luokseen sijoitettua lasta kohtaan samanlaista elatusvelvollisuutta kuin juridisella vanhemmalla, voi lapsen elatuksesta joutua huolehtimaan lapsen kotikunnan sosiaalitoimi. 

Huoltajalla on aina elatusvelvollisuus. Huoltajuus on tosiaan eri asia kuin sijaisvanhemmuus. Ei sillä ole merkitystä missä lapsi asuu. Huoltaja on joka on. Ei ole erikseen mitään ei- juridista huoltajuutta.

Ei ole, koska elatusvelvollisuus ei ole sidoksissa huoltajuuteen. Ei esimerkiksi lapsensa huoltajuudesta luopuminen tai erottaminen vapauta elatusvelvollisuudesta kuitenkaan.

Kyllä elatusvelvollisuus on huoltajalla.

Olet väärässä, huoltajuus itsessään ei määritä elatusvelvollisuutta. Elatusvelvollisuus on juridisella vanhemmalla, oli huoltaja tai ei, siksipä elatusvelvollisuus jatkuu edelleen vaikka joku luopuisi itse huoltajuudestaan, ja toiselle vanhemmalle jäisi yksinhuoltajuus.

Elatusvelvollisuus on sitovaa vain juridiselle vanhemmalle, orvoksi jääneen lapsen uudella huoltajalle, joka ei tietenkään ole lapsen juridinen vanhempi, ei ole samaa velvollisuutta. Toki huoltaja halutessaan saa hoitaa lapsen elatuksennitsekin, mutta jos ei halua tai kykene, vastaa lapsen elatuksesta sosiaalitoimi.

Suomessa ei voi olla epävirallista huoltajaa vaan lapsella on aina juridinen huoltaja.

Kuka tässä on mistää epävirallisesta huoltajasta puhunut? 

Peruskäsitteet haltuun, huoltaja ja juridinen vanhempi ovat eri asioita. Huoltaja on henkilö jolla on lapsen huoltajuus, ykwin tai yhdessä jonkun toisen henkilön kanssa. Juridisella vanhemmalla taas tarkoitetaan henkilöä josta on tullut lapsen vanhempi synnytyksen, vanhemmuuden tunnustamisen tai avio-olettaman kautta.

Aivan ja huoltaja on elatusvelvollinen.

Kyllä sijaisperheitä valvotaan mutta miten sen voisi tehokkaammin tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Sijaisperheenä toimiminen on monelle vain tapa saada olla kotona. Ei ne lapset ole siinä keskiössä, vaan raha joka mahdollistaa sen ettei tarvitse mennä kodin ulkopuolelle töihin. Ilman valvontaa sijaishuoltajiksi alkaa narsistit ja muut ongelmaiset, joilla on vaikeuksia työelämässä.

Vain saada olla kotona. Ihan itsekseen lapset hoituvat, ruokaa porisee hellalla, tiskit puhdistuvat, koti siivoaa itsensä, vaatteet puhdistuvat. Lapset kulkevat itse terapiohin, lääkäriin, sukutapaamisiin. Sijaisvanhempi vaan oleskelee sen 24/7. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijaisperheenä toimiminen on monelle vain tapa saada olla kotona. Ei ne lapset ole siinä keskiössä, vaan raha joka mahdollistaa sen ettei tarvitse mennä kodin ulkopuolelle töihin. Ilman valvontaa sijaishuoltajiksi alkaa narsistit ja muut ongelmaiset, joilla on vaikeuksia työelämässä.

Vain saada olla kotona. Ihan itsekseen lapset hoituvat, ruokaa porisee hellalla, tiskit puhdistuvat, koti siivoaa itsensä, vaatteet puhdistuvat. Lapset kulkevat itse terapiohin, lääkäriin, sukutapaamisiin. Sijaisvanhempi vaan oleskelee sen 24/7. 

Vaihtoehto on käydä kodin ulkopuolella töissä ja silti hoitaa omat lapsensa ja kotityöt. Ja kun työelämä on kohtuu rankkaa, eikä kaikkea voi tehdä oman pään mukaan, niin tietyt ihmiset etsii väyliä miten voivat siltä välttyä. Sijaishuoltajaksi ryhtyminen on yksi niistä.

Eikä nyt ole tarkoitus parjata niitä, joilla on palo tehdä tuota ja tekevätkin hyvin ja kunnolla ja lapsista välittäen. Se vain, että valvontaa pitää olla, koska tuo on houkutteleva elämäntapa tietynlaisille ihmisille, jotka eivät esimerkiksi tule muiden aikuisten kanssa toimeen työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijaisperheenä toimiminen on monelle vain tapa saada olla kotona. Ei ne lapset ole siinä keskiössä, vaan raha joka mahdollistaa sen ettei tarvitse mennä kodin ulkopuolelle töihin. Ilman valvontaa sijaishuoltajiksi alkaa narsistit ja muut ongelmaiset, joilla on vaikeuksia työelämässä.

Vain saada olla kotona. Ihan itsekseen lapset hoituvat, ruokaa porisee hellalla, tiskit puhdistuvat, koti siivoaa itsensä, vaatteet puhdistuvat. Lapset kulkevat itse terapiohin, lääkäriin, sukutapaamisiin. Sijaisvanhempi vaan oleskelee sen 24/7. 

Vaihtoehto on käydä kodin ulkopuolella töissä ja silti hoitaa omat lapsensa ja kotityöt. Ja kun työelämä on kohtuu rankkaa, eikä kaikkea voi tehdä oman pään mukaan, niin tietyt ihmiset etsii väyliä miten voivat siltä välttyä. Sijaishuoltajaksi ryhtyminen on yksi niistä.

Eikä nyt ole tarkoitus parjata niitä, joilla on palo tehdä tuota ja tekevätkin hyvin ja kunnolla ja lapsista välittäen. Se vain, että valvontaa pitää olla, koska tuo on houkutteleva elämäntapa tietynlaisille ihmisille, jotka eivät esimerkiksi tule muiden aikuisten kanssa toimeen työelämässä.

Sijaisvanhemmat eivät ole sijaishuoltajia. Aikuisten kanssa yhteistyössä pitää pystyä sijaisvanhemman olemaan. Vaikea uskoa että joku olisi sijaisvanhempi päästäkseen helpommalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijaisperheenä toimiminen on monelle vain tapa saada olla kotona. Ei ne lapset ole siinä keskiössä, vaan raha joka mahdollistaa sen ettei tarvitse mennä kodin ulkopuolelle töihin. Ilman valvontaa sijaishuoltajiksi alkaa narsistit ja muut ongelmaiset, joilla on vaikeuksia työelämässä.

Vain saada olla kotona. Ihan itsekseen lapset hoituvat, ruokaa porisee hellalla, tiskit puhdistuvat, koti siivoaa itsensä, vaatteet puhdistuvat. Lapset kulkevat itse terapiohin, lääkäriin, sukutapaamisiin. Sijaisvanhempi vaan oleskelee sen 24/7. 

Vaihtoehto on käydä kodin ulkopuolella töissä ja silti hoitaa omat lapsensa ja kotityöt. Ja kun työelämä on kohtuu rankkaa, eikä kaikkea voi tehdä oman pään mukaan, niin tietyt ihmiset etsii väyliä miten voivat siltä välttyä. Sijaishuoltajaksi ryhtyminen on yksi niistä.

Eikä nyt ole tarkoitus parjata niitä, joilla on palo tehdä tuota ja tekevätkin hyvin ja kunnolla ja lapsista välittäen. Se vain, että valvontaa pitää olla, koska tuo on houkutteleva elämäntapa tietynlaisille ihmisille, jotka eivät esimerkiksi tule muiden aikuisten kanssa toimeen työelämässä.

Sijaisvanhemmat eivät ole sijaishuoltajia. Aikuisten kanssa yhteistyössä pitää pystyä sijaisvanhemman olemaan. Vaikea uskoa että joku olisi sijaisvanhempi päästäkseen helpommalla. 

Sen työn voi tehdä myös vähän vasemmalla kädellä. Ja omassa suvussani on näitä, joille kodin ulkopuolella työskentely on ihan myrkkyä ja miettivät tämän tyylisiä keinoja hankkia elantonsa.

Tunnen myös nuoren naisen, joka on ollut sijoitettuna perheeseen, jossa häntä kaltoinkohdeltiin.

Että lähtökohta ei mielestäni voi olla tuo, että ei edes uskota olevan mahdollista, että alalle hankkiutuisi myös mätiä omenoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijaisperheenä toimiminen on monelle vain tapa saada olla kotona. Ei ne lapset ole siinä keskiössä, vaan raha joka mahdollistaa sen ettei tarvitse mennä kodin ulkopuolelle töihin. Ilman valvontaa sijaishuoltajiksi alkaa narsistit ja muut ongelmaiset, joilla on vaikeuksia työelämässä.

Vain saada olla kotona. Ihan itsekseen lapset hoituvat, ruokaa porisee hellalla, tiskit puhdistuvat, koti siivoaa itsensä, vaatteet puhdistuvat. Lapset kulkevat itse terapiohin, lääkäriin, sukutapaamisiin. Sijaisvanhempi vaan oleskelee sen 24/7. 

Vaihtoehto on käydä kodin ulkopuolella töissä ja silti hoitaa omat lapsensa ja kotityöt. Ja kun työelämä on kohtuu rankkaa, eikä kaikkea voi tehdä oman pään mukaan, niin tietyt ihmiset etsii väyliä miten voivat siltä välttyä. Sijaishuoltajaksi ryhtyminen on yksi niistä.

Eikä nyt ole tarkoitus parjata niitä, joilla on palo tehdä tuota ja tekevätkin hyvin ja kunnolla ja lapsista välittäen. Se vain, että valvontaa pitää olla, koska tuo on houkutteleva elämäntapa tietynlaisille ihmisille, jotka eivät esimerkiksi tule muiden aikuisten kanssa toimeen työelämässä.

Sijaisvanhemmat eivät ole sijaishuoltajia. Aikuisten kanssa yhteistyössä pitää pystyä sijaisvanhemman olemaan. Vaikea uskoa että joku olisi sijaisvanhempi päästäkseen helpommalla. 

Sen työn voi tehdä myös vähän vasemmalla kädellä. Ja omassa suvussani on näitä, joille kodin ulkopuolella työskentely on ihan myrkkyä ja miettivät tämän tyylisiä keinoja hankkia elantonsa.

Tunnen myös nuoren naisen, joka on ollut sijoitettuna perheeseen, jossa häntä kaltoinkohdeltiin.

Että lähtökohta ei mielestäni voi olla tuo, että ei edes uskota olevan mahdollista, että alalle hankkiutuisi myös mätiä omenoita.

Vai vasemmalla kädellä. Minulla on ollut vain yksi sijoitettu lapsi ja kyllä piti olla kumpikin käsi ja järjestelykyky hallinnassa. Töissä olin osan ajasta mutta kokopäiväisesti en kun piti sovitella tapaamiset ja muu toiminta johonkin kohti. Ei kukaan oikeasti perhehoitajana ollut ymmärrä miten paljon se vaatii.