Miksi koliikki yhdistetään temperamenttisuuteen?

taipuisa ja rauhallinen. Toisella lapsella ei ollut koliikkia, mutta on temperamentiltään isoveljensä vastakohta, kärsimätön tulisielu.

Että koliikki yhdistetään usein temperamenttisuuteen? Niin minäkin väitän? Ja joskus ne liittyvät yhteen ja joskus eivät. Koliikkisella vauvalla voi olla voimakas temperamentti tai hän voi olla lauhkeampi. Ja temperamenttisella vauvalla voi olla koliikki tai olla olematta.



Täällä on tullut melkein muoti-ilmiöksi kertoa, että lapseni oli vauvana koliikkinen ja temperamenttinen. Ja kun nuo asiat on niputettu tuolla tavalla yhteen, niin tulee mieleen, että tietääköhän sanoja mitä nuo oikeastaan tarkoittavat. Sitä paitsi koliikki kyllä menee aikanaan ohi, mutta jos lapsi on vauvana temperamenttinen, niin eihän se temperamentti kasvaessakaan toiseksi vaihdu.

Koliikki-sana synnyttää ihmisissä mielikuvan parkuvasta vauvasta, johon ei mikään auta. Ja koska meillä vauvalla yksi temperamentin ilmenemismuoto oli juuri tuo, niin käytin koliikki-sanaa virheellisesti, sillä sen avulla ihmisille syntyi melko todenmukainen mielikuva. Eihän se kerro kuin osan totuutta, mutta temperamenttisen lapsen olemuksesta ei juuri kenelläkään ole oikeaa tietoa, ja jos siitä alkaa puhumaan oikeilla sanoilla, niin siinä joutuu usein vain selittelemään juurta jaksain, ja se on uuvuttavaa. Helpommalla pääsee, kun puhuu vaan koliikista.

muista, montako tuntia se raja on) Vauvaa juoksutettiin varmuuden vuoksi lääkärilläkin, vaikka minun äidinvaistoni sanoi koko ajan, että kyse on pohjimmiltaan herkästä, helposti hermostuvasta luonteesta, joka yhdistettynä pienen vauvan vielä keskeneräiseen keskushermostoon sai aikaan sen, että vauva ei kerran hermostuttuaan saanut itkua katkeamaan.



Usein sanalla koliikki ymmärretään yksiselitteisesti vatsavaivoja, vaikka koliikin syytä ei tiedetä. Joskus se johtuu vatsavaivoista, mutta läheskään aina ei. Joissain tapauksissa koliikki ja temperamentti ainakin minun uskoakseni ovat yhteydessä toisiinsa.