Tarjoan toisille lapsenlapsille huvipuistoreissuja, mutta toisille en

En pidä tyttärestäni enkä hänen lapsistaan. Nämä ovat 4-11-vuotiaita poikia, ei nyt mitenkään erityisen riehakkaita, mutta poikia kuitenkin (3 poikaa). En koskaan tee mitään erityistä näiden lastenlasten kanssa, ei huvita. Toisella lapsellani on tyttö ja poika ja toisella kaksi tyttöä, näiden lastenlasten kanssa käydään huvipuistoissa ja kylpylöissä minun piikkiin. Se on tosi hauskaa ja maksan mielelläni. Joskus on kuitenkin vähän hassu olo siitä, kun en koskaan tee mitään tyttären poikien kanssa, enkä varsinkaan koskaan käyttäisi heihin rahaa (minulla oli hyvä työura, jäin juuri eläkkeelle, sama puolisollani, olemme rikkaita). 

Lisään vielä, että oma poika tekee asioita minulle mieliksi ja uskoo kaikki pahantahtoiset valheeni, niin siksikin haluan antaa iloa hänelle ja hänen lapsilleen. Nuorin lapsemme, tytär, puolestaan on hankkinut kaksi tytärtään nopean tuntemisen jälkeen eri miesten kanssa, jotka osoittautuivat narkomaaniksi ja alkoholistiksi, niin olen motivoitunut tukemaan hänen elämäänsä. Kolmas lapseni, tämä, jolle en halua antaa mitään, enkä annakaan, seisoo enemmän omilla jaloillaan. Hän myös palaa inhottavasti muistelemaan vanhoja asioita, kuten lapsena kokemaansa väkivaltaa (puolisoni oli hänen lapsuudessaan stressaantunut, ja kuritti lapsia fyysisesti ja myös räjähdellessään kävi lapsiin käsiksi), niin siksikin en hänelle ja hänen lapsillensa halua mitään antaa.