Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ystäväni " masennus"

Vierailija
23.05.2007 |

taitaa olla vain laiskuuden piilottelua. Hän on tehnyt gradua jo yli vuoden (lapsi päiväkodissa), mutta tulosta ei ole juuri syntynyt. Nyt hän selitti minulle sairastavansa masennusta ja syövänsä jopa lääkkeitä. Jotenkin on vaikea uskoa, koska hän on käyttäytynyt ihan normaalisti, kun olemme nähneet. Muutenkin perhe tuntuu viettävän ihan tavallista elämää.

Kommentit (48)

Vierailija
41/48 |
23.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

feikkimasentujaa? Ja pitää siis olla lähipiiristä, tyyliin oma mies, koska toisten asioita ei todellakaan tiedä loppuun asti. Ihan on turha kuvitella, että teidätte mitä ihmisen päässä oikeasti liikkuu. Silloin kun olin itse vuosikausia masentunut, oli sellainen pulma, että mun luultiin olevan oikeasti tosi pystyvä ja tehokas ja töissä tarjottiin aina paljon isompia kakkuja kuin halusin. Seuranneesta romahduksesta toipumiseen meni 5 vuotta!!!!!!!!!!!

Vierailija
42/48 |
23.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

sairastuessani, miten pinnallisia ihmiset ovat ja siksi masennuksestani ei tiedä kuin mieheni ja äitini. " Ystävääni" välttelin kuukausen päivät vedoten oksennustautiin ja muihin kuten flunssaan ja kuumeeseen ja lapsen sairasteluun.



Sinä aikana puhuin ja puhuin niin paljon tunteistani mieheni kanssa ja söin lääkkeitä, että sain pääni jotenkin kuntoon. Sitten olin valmis taas " ihmisten ilmoille" . Enkä KOSKAAN kerro ystävälleni, sillä tiedän heidän olevan samanlaisia kuin ap. Oma napa on maailma.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/48 |
23.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Että ihan mikä vain menee läpi ja saitsua saa " feikki" masennuksella tosta noin vain?



Näin kirjoittavat ovat varmaan samoja, jotka ovat sitä mieltä että äiti ei saa väsyä arkeen. Jokaisen on vain kestettävä osansa.

Vierailija
44/48 |
23.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun masennus ilmenee siten, että olen väsynyt ja saamaton. Mutta kun tapaan ystäviä, niin ei siinä ole ennenkään tarvinnut kovin paljon saada aikaiseksi, joten siinä tilanteessa masennus ei kyllä mitenkään ilmene.

Vierailija
45/48 |
23.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ihan mitään tekemättömäksi kun puhuin siitä omasta valinnasta. Tarkoitin vaan ettei siihen onnelliseen elämään välttämättä tarvita kauheaa asuntovelkataakka ja muutenkaan tyyliin " kaikkimulleheti" .

vähemmällä työmäärällä ja vastuulla / stressilläkin, voi saavuttaa onnea, ja kenties säästää sitä pääparkaa ja siinä kaupan päällä voivat tulla onnelliset lapset ja perhe.

Vierailija
46/48 |
23.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse esim masentuneena jaksoin käydä koulussa, ei kai ne siellä mitään masennuksestani ja lääkityksestäni tienneet.



Mutta siinä se jaksaminen olikin. Kotona oli niin saastaista että polku vaan kulki tavarakasojen läpi sängyltä keittiöön, jossa odotti homeinen tiskivuori ja jääkaapissa vain valmisruokaa. Harvoin muualla kävin kuin kaupassa ja koulussa. Joskus en jaksanut edes kouluun raahautua. Istuin sohvalla (siinä nurkassa jossa ei ollut rojua) ja tuijotin telkkaa ettei tartteisi ajatella mitään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/48 |
23.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun nyt kuitenkin arki on ainakin helpompaa, pyykinpesu ynnä muut. Siivoojan hankkimistakin tuetaan. Lapset saa hoitoon. Perheessä on kaksi tienaajaa. Asumisolot mukavuuksilla.



Jotenkin epäilen ettei työnantajakaan helpommalla ennenkään päästänyt.

Vierailija
48/48 |
23.05.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

kodinhoitoon ja siivoukseen käytetty aika ei ole vuosikymmenien saatossa vähentynyt vaikka laitteita on tullut lisää, yhtä kauan se silti vie. Ja joka ajalla on omat ongelmansa, ennen oli usein fyysisesti raskasta, nykyään on pätkätöitä ja henkistä painetta työpaikoilla. Ei se väsynyttä ihmistä auta että ennen oli muka vaikeampaa, ei se uupumusta poista.

Tunnen läheisesti yhden masentuneen, ja jos emme olisi keskustelleet enemmän voisin minäkin sanoa että hän on vain muka-masentunut. On aina kaupungilla käydessään viimeisen päälle laittautunut ja muodikkaasti pukeutunut. Paitsi että hän käy harvoin missään ja vatvoo tuntikausia meikkejä ja vaatteita, mitä laittaa ylle. Väärä asu saattaa ahdistaa lisää, eikä hän tunne oloaan varmaksi ellei kaikki ole kunnossa. Koska masennus on kova ei uskalla lähteä ulos ilman meikkiä, se vain masentaisi lisää. Lisäksi häntä ahdistaa kun on pakko olla aina " täydellinen" kun elämä on muka ulkoisesti kunnossa vaikka sisältöä siinä ei ole kun ei ole töitä löytynyt ja työkkäri kyykyttää jatkuvasti. Useimmat päivät kuluvat siinä että makaa sängyssä iltapäivään asti (hereillä kun ei saa unta, mutta ei jaksa nousta), ei jaksa syödä eikä tehdä mitään, katsoo illalla telkkua ja pyörii sitten sängyssä kun ei saa unta. Pienetkin vastoinkäymiset vievät energian ihan nolliin.

Vierailija:


Kun nyt kuitenkin arki on ainakin helpompaa, pyykinpesu ynnä muut. Siivoojan hankkimistakin tuetaan. Lapset saa hoitoon. Perheessä on kaksi tienaajaa. Asumisolot mukavuuksilla.

Jotenkin epäilen ettei työnantajakaan helpommalla ennenkään päästänyt.