Ystäväni " masennus"

masennus ole järkevä sairaus.



Tarkoitan sitä, että sillä ei välttämättä ole minkäänlaista syy-yhteyttä masentuneen elämäntilanteeseen. Eikä se parane (useimmiten) ottamalla itseään niskasta kiinni ja yrittämällä enemmän. Siksi sitä on vaikea käsittää terveen ihmisen, varsinkin jos hänellä on ongelmia empatian kanssa.



Minustakin elämä on nykyään aika kovaa. (Tietysti se oli sota-aikana vielä kovempaa, mutta silloin elämän tarkoituksena oli lähinnä pysyä elossa, ja sellaisessa tilanteessa ihmisen mieli toimii ihan toisella taajuudella kuin normaalitilanteessa.)

Mutta kun joka paikassa näkee näitä " osa-aikaisia" , joille iskee " masennus" päälle, kun kynsi katkeaa, ja eikun saitsulle...



Se taitaa olla tämän päivän trendi...

tilastokeskuksen sivuilta kävi ilmi, että 80- ja 90-luvulla on ollut ENEMMÄN itsemurhia, kuin nyt. maennuksen hoitaminen on ollut tekijänä tässä...





" Viime vuonna miesten itsemurhien määrä laski samalle tasolle, joka vallitsi viimeksi 1960-luvun lopulla. Silti Suomessa miesten itsemurhakuolleisuus on huomattavan korkea verrattuna muihin Länsi-Euroopan maihin. Vuosikymmeniä jatkunut miesten itsemurhakuolleisuuden kasvu taittui jo 1990-luvun alussa lamaan, ja sama laskeva kehitys jatkuu yhä. Tämän on nähty olevan seurausta itsemurhien yleisimmän riskitekijän, masennustilan, parantuneesta hoidosta ja itsemurhien ehkäisyn tehostumisesta.



Alkoholin kulutuksen kasvun myötä alkoholisyistä johtuva kuolleisuus lisääntyi 1980-luvun alusta vuosituhannen vaihteeseen 50 prosenttia. 1990-luvun lopulla työikäisten miesten kuolleisuus alkoholisyihin ylitti itsemurhakuolleisuuden. Aivan viime vuosina miesten alkoholikuolleisuus on hienoisesti vähentynyt alkoholin kulutuksen jatkuvasta kasvusta huolimatta. Naisten alkoholi- ja itsemurhakuolleisuus on ollut yhtä suurta viimeiset viisi vuotta, mutta on yhä monin verroin alhaisempaa kuin miesten."



28

Ei ole lääkityksellä, ei mene lääkäriin; hänessä ei ole vikaa..



Synnytyksestä (13 vuotta sitten se alkoi) ja kokoajan pahenee. Se pystyy olemaan aika normaali välillä muutaman päivän mutta sitten alkaa höliseen, nauraa ittekseen omille jutuilleen, sekoilee terveysasioita jna. Hoitoon on koitettu sitä passittaa mutta koska ei ole alkoholisti, vaaraksi itselleen tai toisille ja tekee omia valintoja niin on vaan outo masennuksesta kärsivä. Et semmonen tapaus.



Tuskin kukaan järkevä ihminen selittää potaskaa omasta mielentilastaan ja siitä että käyttää lääkkeitä vaikkei käytä. Tai sitten on niitten tarpeessa.. ;)

Vierailija:

Mutta kun joka paikassa näkee näitä " osa-aikaisia" , joille iskee " masennus" päälle, kun kynsi katkeaa, ja eikun saitsulle...

Se taitaa olla tämän päivän trendi...

??????! Kyllä mun kokemus on se, että masennuksia sun muita pikemminkin peitellään viimeiseen asti.

etten tarkoittanut itse ainakaan pelkästään sotien aikoja, kun puhuin vanhuksista.

Enkä ainakaan itse missään nimessä allekirjoita sellaista väitettä että elämä olisi nykyään jotenkin kovempaa. On se ennen ollut ruumiillisesti ainakin rankempaa, ja siinpä se aika on kulunutkin askareita tehdessä eikä ole ollut aikaa eikä energiaa miettiä liikoja.



Empatiankyvyn puuttteesta minua ei olla vielä syytetty kertaakaan, sitä ymmärrystä ei vain riitä niille jotka käyttävät tämän päivän " helppoja" diagnooseja hyväkseen, ja niitä on kuulkaa todella paljon.

" Synnytyksen jälkeinen masennus on yleinen ilmiö. Masennuksen valtaan joutuu 10 - 15 % synnyttäneistä äideistä. Vuosittain masennus koskettaa Suomessa arviolta 6000 - 10 000 äitiä ja perhettä. Ilmiö on jäänyt piiloon, koska äitien masennusta on ylipäätään vaikea tunnistaa esim. neuvoloissa. Englantilaisten tutkimusten mukaan noin neljännes synnytyksen jälkeisistä masennuksista osataan diagnostisoida oikein. Naisella on 3 kertaa suurempi todennäköisyys masentua lapsen syntymän jälkeen kuin muuna aikana elämässään."



" Masentuneet äidit ajattelevat helposti olevansa huonoja sen sijaan, että erittelisivät tuntemuksiaan: tuntuupa kurjalta, syytän itseäni herkästi, väsyttää, itkettää, kaipaisin ymmärtämystä, huomiota ja lepoa. Masennuskin pitäisi pystyä hyväksymään. Niin kauan kuin masennusta pidetään kiellettynä ja pelottavana, sitä potevat tuntevat syyllisyyttä ja masentuvat siitä, että eivät osaa nauttia äitiydestä."



" Herkimmin masentuvat naiset, jotka elävät vahvasti työnsä kautta."



" Vakava masennus kestää tavallisesti noin puoli vuotta, joskus toipuminen kestää 3-4 vuotta."



" Masentunutta ei pidä neuvoa ottamaan itseään niskasta kiinni tai ajattelemaan positiivisesti, sillä depressiosta ei selvitä tahdonvoimalla. Tutkimuksen mukaan 40 % masentuneista äideistä kärsii masentuneisuudesta vielä vuoden kuluttua synnytyksestä ja 20 % vielä 2 vuoden kuluttua."



Lainaukset täältä: http : //www . geocities . com/miukumauku_2000/masennus . htm

että jos on lääkkeet, niin on varmasti syytä miksi käyttää niitä, ja jos ei ole, ja niin väittää, on silti jotain pahasti vialla.

mun masennus ei myöskään ole koskaan näkynyt missään julkisesti, eikä oikein ystävillekään. silti kroonisena jatkunut jo vuosia (on terapia ja lääkkeet). moni ei edes tiedä. silti oma perhe on varmuudella tämän useinkin huomannut, ja esim sisko sanoi että oli joskus tosi huolissaan, jos ei saanut mua puhelimella kiinni. ajatteli aina pahinta.

nyt parempi.

musta tää on tyhmä aihe keskustella täällä. jos joku ei ymmärrä, niin se on sen ' empatia-köyhyyttä' . turha siitä kiistellä. jos ette halua ymmärtää, älkää ymmärtäkö - mutta uskokaa pois, se ei ystävyyssuhdettanne edesauta ;)

Vierailija:

Ei ole lääkityksellä, ei mene lääkäriin; hänessä ei ole vikaa..

Synnytyksestä (13 vuotta sitten se alkoi) ja kokoajan pahenee. Se pystyy olemaan aika normaali välillä muutaman päivän mutta sitten alkaa höliseen, nauraa ittekseen omille jutuilleen, sekoilee terveysasioita jna. Hoitoon on koitettu sitä passittaa mutta koska ei ole alkoholisti, vaaraksi itselleen tai toisille ja tekee omia valintoja niin on vaan outo masennuksesta kärsivä. Et semmonen tapaus.

Tuskin kukaan järkevä ihminen selittää potaskaa omasta mielentilastaan ja siitä että käyttää lääkkeitä vaikkei käytä. Tai sitten on niitten tarpeessa.. ;)

Aika monessa työyhteisössä valitettavasti jengi jää feikatun masennuksen takia helposti pitkällekin sairauslomalle ihan vaan siksi, kun se on niin helppoa.



t. en muista numeroa...

Jokaisessa vähänkin suuremmassa työpaikassa tai yhteisössä on melko varmaan tälläinen/ tälläisiä yksilöitä.

Masennukseen todella sairastuneet varmaan voivatkin salata asiaa, mutta tässäpä juuri se " juttu" , miksi näitä masentuneita sitten tuntuu riittävän?

tästä asiasta.

Kun tätä lukiessa välillä tuntuu että toiset puhuu aidasta ja toiset aidanseipäistä...

Mun isä, joka on elänyt erittäin työteliään elämän, on sanonut että ennen elämä oli siinä mielessä erilaista, että mihinkään ei ollut kiire. Ja ihmiset otettiin sellaisena kun ne on. Kukin kylähullu osallistui hommiin kykynsä mukaan, ei poikkeavien ihmisten asema yhteisössä ollut samalla lailla julma kuin nykyään.



Nykyihmisten elämä on hirvittävän paljon monimutkaisempaa kuin ennen. Minun alallani esimerkiksi kehitys on niin nopeaa, että tunnen jatkuvasti isoa stressiä, kun pitäisi tehdä työt ja samalla taas kerran opetella uutta asiaa. Mitä luulet, että kuului esim. niinkin perustavanlaatuiseen asiaan kuin naisten kaunistautumiseen sata tai parisataa vuotta sitten? Pitikö höylätä kainalot ja alapää, värjätä, meikata, föönätä, päivästä toiseen. Silloin kuule oli saunapäivä kerran viikossa ja se oli siinä. Tämmöisistä pikku asioista se erilainen elämä rakentuu. Silloin piti pestä pyyki käsin, mutta vaatekertoja oli kymmenien sijaan kaksi ja vaihtovälit ihan erit kuin nykyään.



Ei eri ikäkausia voi verrata yksinkertaistaen, ei.

Ei sitä terve ihminen tajua mihin kaikkeen masennus voi johtaa ja että mitä kaikkea ei sen vuoksi saa tehdyksi. Ulospäin voi kaikki silti näyttää suht. normaalilta.

kuitenkin tänäkin päivänä- sinulla, meillä kaikilla on oikeus valita, haluatko mennä mukaan oravanpyörään ja kulutusjuhlaan vaikkapa oman mielenterveytesi uhalla. Se on valinta jonka jokainen voi tehdä. " Ei ole pakko olla parempi kuin naapurit, eikä edes vähintään yhtä hyvä" .

Kuka sinne pellolle pakotti...?

Jos ei jaksa mennä pellolle, voi tulla nälkäkuolo. :) Simle as that.

Meinaatko, että sukulaiset olis ollu antamatta ruokaa ja antanut nääntyä nälkään?

Paljon helpommalla työllä pääsisi, jos olis vaan kota ja riistan mukana liikuttais. Käytäis aamulla kalas ja katsomassa ansat ja vähän ommeltais vaatteita jos huvittaa. Mitäs läksivät talollisiksi. Ihan saavat syyttää kovasta elämästä itseään.

Keksinpäs itselleni masennuksen, ja kappas kun sukulaiset ja ystävät ja muut veronmaksajat antavatkin pyyteettömästi osastaan minulle, ja ei koita nälkäkuolo, vaan voin vaikka lähteä terassille. :)



Masennus on hyvä feikkisairaus siksikin että silloinhan päinvastoin oikein kehotetaan lähtemän ihmisten ilmoille.