14v lapsi, jolla adhd ja autismi, lääkärissä asiointi
Tytär 14 vuotta adhd ja autismi. Vein tytön päivystykseen vatsakivun takia ja kun koetin selittää,lääkäri keskeytti,että antaahan tytön itse puhua. No eihän se mitään saninut,veti vaan pipon kokonaan pään peitoksi ja istui hiljaa. Totesin lääkärille,että sillä on maha ollut kipeä eilisestä asti. Lääkäri sanoi,otahan se pipo nyt pois,ei pelleilllä nyt. Kerroin ettei tyttö pelleille vaan piiloutuu. Oli se pipo kaulaan asti vedettynä siihen asti,kunnes ottivat osastolle,siellä meni kokonaan peiton alle. En saanut jäädä yöksi. Aamulla valitettiin,miten potilas ei puhu ja menee piiloon. Että ei sieltä peiton alta meinannut tulla ensinkään ja sitten kun tuli niin pipo oli naaman peittona. Kerroin että enpä ole yllättänyt,olette vieraita,paikka on vieras.
Muita adhd autistien äitejä?
Kommentit (33)
Missä vaiheessa se lapsen vatsa tutkittiin ja päätettiin ottaa osastolle?
Miten niin et saanut jäädä osastolle?
Vierailija kirjoitti:
Miten niin et saanut jäädä osastolle?
Siten niin. Ei ollut kuulemma lapsesta kyse vaan teini-ikäisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin et saanut jäädä osastolle?
Siten niin. Ei ollut kuulemma lapsesta kyse vaan teini-ikäisestä.
Niin, mutta selvästi erityislapsi. Kulkeeko itse kouluun ym?
meillä on meiän atht ja autistikombolla aina sateenvarjo mukana. sen alla on turvallista. kerra joku mummo alko huutaa että laita se kiinni muuten puhkoo ihmiste silmät hississä. mulla alko sellane tiikerimama reaktio ja huusi sille mummolle kurkku suorana että meiä nooa-eelillä on tiagnoosi mut sulla on vaan vikaa päässä. hiljeni.
No ainakin tuli hyvää harjoitusta tällaisiin tilanteisiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin et saanut jäädä osastolle?
Siten niin. Ei ollut kuulemma lapsesta kyse vaan teini-ikäisestä.
Niin, mutta selvästi erityislapsi. Kulkeeko itse kouluun ym?
Kouluun kulkee itse. Siinäkin oli totuttelemista.
Ennen vanhaan nämä tapaukset joutuivat vaan ahdiatuneena menemään muiden mukana ja antamaan itsestään enemmän kuin pystyvät.
On siinä normoille ihmettelemistä, mutta jokaisen täytyisi silti opetella pärjäämään. Toisille elämä on vaan helvettiä ja ihan pelkät perusasiat tosi vaikeita.
Minä olen aina saanut olla tyttäreni mukana. Kerron ihan ensiksi hänen diagnoosin ja se on aina riittänyt siihen, että lääkärit kuuntelee ja keskustelee tyttäreni asioista meidän vanhempien kanssa. Tytär on nyt 20+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin et saanut jäädä osastolle?
Siten niin. Ei ollut kuulemma lapsesta kyse vaan teini-ikäisestä.
Niin, mutta selvästi erityislapsi. Kulkeeko itse kouluun ym?
Kouluun kulkee itse. Siinäkin oli totuttelemista.
Eli täysin itsenäinen. Ei tarvitse vanhempaa osastolle.
Ei paljon naurata, kun oma samanikäinen tyttö sai juuri autismidiagnoosin. Tähän asti yritti kaikkensa mennäkseen normaalista, mutta seurauksena oli loppuunpalaminen.
Ahdistus on voimakas tunne, mutta toimintakykyä voi opetella pitämään yllä vaikka ahdistaa. Ahdistuksen kanssa täytyy vaan elää vaikka se olisi jatkuvaa. Se on asia joka ei tule koskaan häviämään. Lääkitys toki auttaa, mutta ei se silti kaikkia ongelmia poista.
T. Kroonisesti ahdistunut.
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan nämä tapaukset joutuivat vaan ahdiatuneena menemään muiden mukana ja antamaan itsestään enemmän kuin pystyvät.
On siinä normoille ihmettelemistä, mutta jokaisen täytyisi silti opetella pärjäämään. Toisille elämä on vaan helvettiä ja ihan pelkät perusasiat tosi vaikeita.
Ei ne menneet. Aina on ollut niitä ihmisiä, jotka on vaan kulkeneet pitkin seinänvieriä ja piileskelleet sukulaisten nurkissa.
Sanoitko ap että tytär on autisti eikä kommunikoi itse? Luulisi lääkärin silloin ymmärtävän.
Mikä sen vatsassa oli?
Olen aikuisena diagnosoitu autistinen nainen ja yksi pahimpia pelkojani on joutua sairaalaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina saanut olla tyttäreni mukana. Kerron ihan ensiksi hänen diagnoosin ja se on aina riittänyt siihen, että lääkärit kuuntelee ja keskustelee tyttäreni asioista meidän vanhempien kanssa. Tytär on nyt 20+
Ap on trolli ja valehtelija.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistus on voimakas tunne, mutta toimintakykyä voi opetella pitämään yllä vaikka ahdistaa. Ahdistuksen kanssa täytyy vaan elää vaikka se olisi jatkuvaa. Se on asia joka ei tule koskaan häviämään. Lääkitys toki auttaa, mutta ei se silti kaikkia ongelmia poista.
T. Kroonisesti ahdistunut.
Ahdistus on ihan eri asia kuin autismi.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina saanut olla tyttäreni mukana. Kerron ihan ensiksi hänen diagnoosin ja se on aina riittänyt siihen, että lääkärit kuuntelee ja keskustelee tyttäreni asioista meidän vanhempien kanssa. Tytär on nyt 20+
Meilläkin. Poika 25 vuotias. Selektiivinen mutismi. Adhd autismi.
Jotenkin helpottavaa lukea empaattisia kommentteja. Verikokeetkin olivat hankalia, mutta niihin onneksi tottui.
Miten muilla sujuu asiointi vieraissa paikoissa?