Pitääkö rakkaudettomassa suhteessa pysyä lapsen takia?

Teet nimenomaan lapselle palveluksen kun ei tarvitse kasvaa ahdistuneessa ilmanpiirissä.

Ei missään nimessä pelkästään lapsen takia tarvitse sinnitellä, mutta tokihan sitä voi yrittää kaikin tavoin parantaa suhdetta jos on voimia. Toivottavasti olet hankkinut hoitoa masennukseesi; ei sekään ole pidemmän päälle lapsen kannalta hyvä. Pikaista paranemista ja onnea päätöksentekoon parisuhteen osalta!

Jos lapsi tulee maailmaan ns. yllättäen (vaikka mikään ehkäisyhän ei tosiaan ole 100% varma ja aikuitsen pitäisi tämä tajuta...) ennen kuin vanhemmat ovat ollenkaan varmoja siitä, ovatko he toisilleen sopivia, on lähtökohta parisuhteelle usein aika haastava. Kuitenkin joku asia teidätkin on saattanut yhteen, tuskin lapsenne ihan täysin satunnaisen yhdenyön jälkeinen seuraus on...? Silloinhan tuskin edes tietäisit, kuka isä on tai miten hänet tavoittaa. Eli joku tunne teillä varmaankin on ollut pohjalla jo ennen plussauutista. Miettikää vaikka sitä ja koittakaa löytää toisistanne rakkautta ennen kuin suinpäin eroatte.



Lapsen vuoksi ei ole pakko pysyä yhdessä. Toisaalta jos yhdessäolo ei ahdista liikaa tai jos ahdistuksesta voisi päästä ulos muullakin tavoin kuin eroamalla (esim. parisuhdeterapialla tai toiseen paremmin ja hellemmin tutustumalla), kannattaa miettiä, muuttuisiko elämä oikeasti yhtään paremmaksi erilleen lähtemällä. Paikalleen ei kannata jäädä, mutta liikkeelle voi lähteä muutenkin kuin juoksemmalla pakoon :) Tsemppiä!

ei se ole mistään ihmisen ulkopuolelta tuleva tunne.

joskus se riittää. Joskus ei.



Mutta ainakin sen pitäisi riittää siihen, että elämän voisi uudelleenjärjestää järkevästi ajan kanssa - erota järkevästi. Ei tarvitse lähteä ovet paukkuen.

Jollet halua lasten saavan sellaista kuvaa, että on normaalia elää suhteessa jossa ei rakasteta toisia niin suosittelen eroa.

Ihan oikeesti! Mua ihan vituttaa sun puolesta!!! Sulla voisi olla ihan erilainen ihana elämä jonkun toisen kanssa, tai voisit saada paljon yksin olemisesta.



NYT opetat lapsellesi miten elämä jätetään elämättä! Minusta toi on kertakaikkiaan kamalaa että ollaan yhdessä lapsen vuoksi. MIKSI? Lapsi oppii ettei kumppania tartte rakastaa. Kuka perkele haluaa kaverin kanssa aikuisena elää? Seksiä ne kuuskymppisetkin vetää keskenään! Kiinnostaako elää tollai koko loppuelämä? Mää ainakin haluan suuseksiä vielä mummonakin jos ei miehellä vempain toimi apuvälineistä huolimatta.. Ja haluan että mieskin nauttii.



Mulle on tärkeetä opettaa lapsille erilaisia tunteita; rakkaus on niistä suurin! Se, että lapsi näkee miten vanhemmat pussaa kun ISI tekee ruokaa vaikka tms. ja äiti löhöö vaihteeksi sohvalla.



Ero voi olla siis parempi lapselle. Näkee että äidin ja isän on perempi erossa mutta miten lasta silti rakastetaan ja kaivataan. Lapsi otetaan erossa huomioon -ei silti hemmotella vaan autetaan eron yli (vaikka se kuinka sanoo ettei mikään vaivaa).



Minä en halua olla kenenkään kanssa vastuuntunnosta vaan RAKKAUDESTA häneen. Ja vastaavasti haluan samaa mieheltäni. Parempi se on kaikille että halutaan elää keskenämme eikä erota kun lapsi muuttaa kotoa. Koska mitä yhteistä teillä on kun lapsi lähtee? Ei elämä siihen lopu.

rakkaus ei ole mikään ylimaallinen ilmiö, jota joko on tai ei eikä sille tunteelle voisi tehdä mitään. Sille voi ja pitääkin tehdä paljonkin, ei mikään rakkaus pysy hengissä hoitamatta! Vastaavasti uskon, että jos jollakin pariskunnalla on jo yhteinen lapsi, on heidän ehkä helpompi löytää toisistaan lopulta rakastumisen intohimoinenkin kohde kuin lähteä etsimään sitä suinpäin jostain ihan muualta.



Ruoho ei aina ole suinkaan vihreämpää aidan toisella puolella... Eikö ensin kannattaisi edes yrittää löytää Se Oikea viereltään ennen kuin lähtee merta edemmäs kalaan? Sitä vartenhan on keksitty esim. ne parisuhdeterapiat, jos omat voimat/mielikuvitus ei riitä parisuhdetta joko pelastamaan tai jopa rakentamaan niille kestävä pohja.